Mystinen sairaus iski pohjalaiseen Teijoon – "Se oli iso shokki"

Kaikki näytti hyvältä vielä maalis- ja huhtikuussa 2005.

Laihialaissyntyinen kuulantyöntäjä Teijo Kööpikkä oli selättänyt kaksi vuotta piinanneet loukkaantumiset ja tunsi olevansa elämänsä kunnossa hallikauden jälkeen.

Noin kahden vuoden kilpailutauolla ollut Kööpikkä haaveili 19–20 metrin kuulakaarista.

– Olin tehnyt junnuissa Suomen ennätyksiä monessa ikäluokassa ja olin varma siitä, että olen vähintään yhtä lahjakas, mitä olivat ne muut, jotka työnsivät yli 20 metriä. Ajattelin liittyväni siihen porukkaan hyvinkin nopeasti.

. Oireet alkoivat kesäkuussa 2005 Vuoden 2005 kesäkuussa Teijo Kööpikkä alkoi ihmetellä, mikä aiheutti ongelmia työntämisessä ja etenkin tekniikassa.

Silloin Kööpikkä tajusi ja huomasi, ettei vasemman jalan pohje toimi kunnolla.

Kööpikältä otettiin lihasnäytteitä. Kööpikkä kävi myös erilaisissa neurologisissa tutkimuksissa ja magneettikuvauksissa noin vuoden Seinäjoella, ennen kuin tuli jonkinlainen diagnoosi mystisestä ongelmasta.

Lääkäri epäili, että Kööpikällä on selkäydinperäinen lihassurkastuma, SMA-tauti. Se ei kuitenkaan pitänyt paikkaansa.

. Sairaus eteni Seuraavan kahden vuoden aikana mystinen sairaus eteni niin, että Teijo Kööpikän molempien jalkojen pohkeet, takareidet ja pakarat heikentyivät.

Outoon sairauteen ei ole olemassa mitään lääkitystä, ja yhä puuttuu tarkka diagnoosi, mikä Kööpikkää vaivaa. Lääkäri on nimennyt sen muuksi selkärankaperäiseksi lihasrappeumaksi.

Selitystä mystisen sairauden puhkeamiselle ei ole.

– Siitäkin on keskusteltu, onko se perinnöllistä vai onko se sattumanvarainen geenimutaatio. Todennäköisesti se ei ole perinnöllistä, vaan se on joku sattumanvarainen geenimutaatio, Kööpikkä sanoo.

Kööpikän mukaan ei ole mitään tietoa, miten sairaus voi edetä tai eteneekö. Huojentavaa on se, ettei se ole edennyt viime aikoina mihinkään.

. Urheilu-uran loppuminen otti koville Kööpikkä ei lopettanut kuulantyöntöä heti, sillä ensimmäisten oireiden ilmaantumisen jälkeen hän treenasi normaalisti ja eli huippu-urheilijan elämää noin vuoden.

Sitten oli pakko lopettaa urheilu-ura, ja se otti koville.

– Se oli iso shokki.

Pari vuotta Kööpikkä oli alamaissa, mutta sitten häntä pyydettiin Laihian Lujattarien toimintaan. Lujattaret pelasi naisten lentopalloliigassa.

– Silloin sain taas itseni liikkeelle, mutta yleisurheilukentälle ei tehnyt mieli mennä noin viiteen vuoteen. Menin sinne vasta vuonna 2011, kun aloin valmentaa Timo-veljeäni.

. Voimat katosivat Nyt Teijo Kööpikän pohkeet ovat siinä kunnossa, ettei hän pysty nousemaan varpailleen ollenkaan. Takareidet ovat aiempaa heikommat, ja pakaroissa on vain hiukan voimaa.

– Kävelemään pystyn niin, että nojaan jalkaterän yli, koska pohkeessa ei ole voimaa, millä ponnistaa vauhtiin. Kun pohkeet ja muut eivät toimi, ei ole iskunvaimennusta. Sen vuoksi en voi pelata esimerkiksi palloilupelejä, koska niveleni kuluisivat tosi nopeasti. Lisäksi en pysty juoksemaan.

Kööpikkä pystyy nyt harrastamaan muun muassa vesijuoksua ja kuntopyöräilyä ja ajamaan autoa normaalisti. Sairaus on kärjistetysti sanottuna näkymätön, sillä ulkopuolinen ei sitä huomaa, eikä se vaikuta Kööpikän arkielämään.

Kööpikkä käy kontrollissa noin parin vuoden välein.

. Tähtää nyt paralympialaisiin Teijo Kööpikkä tekee tosissaan töitä, että olisi mahdollisimman hyvässä kunnossa, että voi kilpailla Pariisin paralympialaisissa vuonna 2024.

Tänä vuonna 42 vuotta täyttävä Kööpikkä ei osaa vielä arvioida, mihin hänen rahkeensa riittävät, sillä hänellä ehti kertyä kovasta urheilemisesta taukoa noin seitsemäntoista vuotta.

Alle 20-vuotiaiden EM-pronssimitalisti työnsi miesten kuulaa parhaimmillaan 18,84 metriä.

Nyt miesten kuula on vaihtunut naisten kuulaan ja kuularinki heittotuoliin.

Kööpikkä kertoo, että heittotuoli on jokaisen kilpailijan henkilökohtainen, ja se rakennetaan omien mittojen mukaan. Heittotuolin pitää olla 75 senttiä korkea, mutta muita suuria rajoituksia ei ole.

Työntäminen tapahtuu istualtaan. Takapuoli ei saa nousta penkistä ylös, ja polvitaipeiden pitää pysyä kiinni penkin reunoissa. Lantio ei juurikaan liiku, ja työntäminen ei tunnu normaalilta kuulantyönnöltä. Se tuntuu enemmän keihäänheitolta.

Tällä hetkellä Kööpikkä on noin kolmentoista metrin työntökunnossa. Muutaman viime kuukauden aikana hän on parantanut tulostaan jopa metrillä.

– Vuodesta riippuen mitalin on saanut 14–15 metrin tuloksella. Esimerkiksi viime vuonna maailmassa oli kolme työntäjää, jotka työnsivät yli 14 metriä.

Ennen paralympialaisia Kööpikkä kilpailee heinäkuussa MM-kisoissa, jotka käydään myös Pariisissa. Kansainvälinen tulosraja MM-kisoihin on 11,30 metriä. Se pitää saavuttaa toukokuun loppuun mennessä virallisissa kisoissa.

Ennen MM-kisoja on läpäistävä lääkärintarkastus, että saa oikeuden vamman puolesta kilpailla kansainvälisissä kisoissa.

Pariisin MM-kisoissa ovat jaossa ensimmäiset maapaikat paralympialaisiin. Ennen paralympialaisia käydään MM-kisat myös Japanin Kobessa 2024.

Kööpikkä saa harjoitteluun apua Hannu Kankaalta , joka tuli tunnetuksi keihäänheiton moninkertaisen arvokisamitalisti Tero Pitkämäen valmentajana.

– Hannu tekee ohjelmat.

Kööpikän ja Kankaan yhteistyö alkoi viime lokakuussa.

Kööpikkä valmentaa myös itse kuulantyöntäjä Kaisa Kymäläistä , joka on tuttu lentopallokentiltäkin.

. Toinen poika tulossa Teijo Kööpikkä on asunut Raumalla vuodesta 2009 lähtien ja työskentelee parhaillaan Eurassa tilitoimistossa kirjanpitäjänä.

Sitä ennen Kööpikkä oli yli kymmenen vuotta Euran Raikun urheiluseuratoiminnanjohtajana.

Kööpikällä on vaimonsa kanssa puolitoistavuotias poika, ja pian tulee uusia ilouutisia.

– Saamme maaliskuussa toisen pojan.

Kirjaudu sisään

Mystinen sairaus iski pohjalaiseen Teijoon – "Se oli iso shokki"

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje