Näkökulma: Leijonilla on tekemistä kotikentän kohinan hallitsemisessa

Moni on sitä yrittänyt, mutta harva onnistunut. Menestyminen jääkiekon maailmanmestaruuskilpailuissa on tunnetusti ollut isäntämaan joukkueelle vaikeata: sitten Neuvostoliiton ja vuoden 1986 kultaan on pystynyt vain Ruotsi, joka juhli Globenissa vuonna 2013.

Suomalaisillekin MM-kotikisat ovat olleet pettymyksiä, usein vielä romahduksia korkeista toiveista. Hopeista vuotta 1992 seurasivat seuraavana keväänä alemman loppusarjan pelit Turussa. Kultahuuma-95 ei myöskään kantanut kahta vuotta myöhemmin tuliterässä Pasilan areenassa viidettä sijaa korkeammalle.

Vuosituhannen vaihteessa Hannu Aravirran luotsaama Suomi oli vuosittain vähintään pronssiottelussa, mutta vuoden 2003 kotikisat päättyivät ikimuistoisen katkeraan romahdukseen puolivälierässä Ruotsia vastaan. Jukka Jalonen puolestaan johdatti Leijonat mestaruuteen Bratislavassa vuonna 2011, muttei mitaleille kahtena seuraavana vuotena Ruotsin kanssa jaetuissa kisoissa.

Tällä kertaa Jalosen joukkue lähtee Tampereella pelattaviin otteluihin jopa ennakkosuosikkina, onhan kolme vuotta sitten voitetun MM-kullan jälkeen tilille tullut MM-hopea ja olympiavoitto. Se ei kuitenkaan tarkoita, että maailmanrankingin ykkösenä turnaukseen lähtevän joukkueen tie kohti tavoitettaan olisi sileä.

. Kioskeilla morjestettavia Syitä kotikentän kirouksen syvyyteen on varmasti monenlaisia. Täpötäysi areena omia faneja antaa tukea, mutta voi myös muuttua painekattilaksi, jossa rento suorittaminen on erittäin vaikeata.

Aiemmissa kotikisoissa mukana olleet ovat myös kertoneet omin sanoin siitä, kuinka perheen, ystävien, tuttavien ja heidän kaimojensa hännystely voi muuttua häiriöksi.

– Ehkä se oli viime kotikisoissa niin, että stadin kundeilla oli eniten halua kioskeilla morjesteluun, koska oltiin heidän kotikulmillaan, totesi Iltalehden haastattelussa vuonna 2012 Leijonien valmennusryhmään kuulunut Hannu Virta , joka itse oli pelaajana kokemassa Helsingin vuoden 2003 pettymystä.

Lisäksi suomalaisia ja täten Suomen joukkueesta kiinnostuneita tiedotusvälineitä on paikalla huomattavasti enemmän ja kirjavammalla skaalalla kuin vieraskenttien turnauksissa. Olen itsekin kuunnellut vierestä MM-kotikisojen lehdistötilaisuudessa, mitä erään viihteellisen median edustaja kyseli pelaajilta ja päävalmentajalta. Kysymykset olivat luonteeltaan varsin viihteellisiä, vähemmän jääkiekkoon viittaavia.

. Vanhan liiton viestintää Ellei keskittyminen olennaiseen muuten häiriintyisi, lisäksi Suomen joukkueen johto järjesti kisojen alle viestintäkatastrofin, joka väijyy joukkuetta varmasti vielä turnauksen aikanakin. Jokainen taatusti pystyi ennustamaan myrskyn nousevaksi, kun Mikko Lehtonen nimetään joukkueeseen, mutta siltä ei osattu suojautua.

KHL-joukkue Pietarin SKA:n puolustaja oli Ukrainan sodan alettuakin jatkanut pelaamista Venäjällä, aina seuran kauden päättymiseen saakka, joten kritiikki valintaa kohtaan oli sekä perusteltua, ymmärrettävää että odotettua. Leijonien viestintä asian tiimoilta sen sijaan oli ja on ollut odottamattoman heikkoa.

Sen sijaan, että Lehtosen tapauksen taustoista olisi kerrottu avoimesti, lausunnot olivat ympäripyöreitä ja jopa salailevia. Senkin jälkeen, kun pelaaja itse oli avannut tilannettaan , Leijonien viestinnässä hyssyteltiin tilanteen käsittelyä, pyrittiin jopa vaientamaan sitä vanhimman liiton malliin.

Lehtos-keissin olisi voinut hoitaa kerralla tai viimeistään toisella kerralla maaliin ja pois muiden häiriötekijöiden seasta. Sen sijaan jäljellä on edelleen vastaamattomia kysymyksiä, joita joku saattaa uskaltaa tivata kesken kisojenkin.

Kun jään ulkopuolista kohinaa on tiedossa muutenkin, ei sitä kannattaisi itse lisätä.

Tue, 5/17

Kirjaudu sisään

Tue, 5/17

Näkökulma: Leijonilla on tekemistä kotikentän kohinan hallitsemisessa

Jaa artikkeli

Haluatko lukea artikkelin?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Katuosoitteet

Puhelin