Pallo pomppii Lappajärvellä – Koripalloa on pelattu kahdesti viikossa 1970-luvulta saakka

Matti Takala aloitti Lappajärvellä lukion ja ammattiopiston liikunnan- ja terveystiedon opettajana syksyllä 1979. Samana syksynä hän aloitti Esko Nikkilän kanssa perinteen, joka jatkuu edelleen. Lappajärvellä pelataan koripalloa joka tiistai ja lauantai.

– Alusta asti on pelattu kuntoilumielellä. Joskus alkuun oli puhetta johonkin alasarjaan liittymisestä, mutta siitä luovuttiin. Pelaajat vaihtuvat usein ja sarjapaikka olisi sitonut aivan eri tavalla, Takala kertoo.

. Kymmenien koripallovuosien aikana ammattiopiston salissa on käynyt lukematon määrä pelaajia. Mukaan saa tulla kuka tahansa ja loma-aikaan kentälle palaavat usein takavuosien aktiivit.

– Täällä on pelannut moni sm-tason urheilijakin, Takala muistelee.

Yleisurheilumiehenäkin tunnettu Takala on valmentanut ja valmentaa edelleen nuoria yleisurheilijoita. Valmennusuran ajan koripallo on kuulunut aina myös yleisurheilijoiden valmennukseen.

– Laji on nopea ja nostaa sykettä. Se sopii loistavasti osaksi minkä tahansa lajin treeneihin.

. Ikään ja kokoon katsomatta Takalan lisäksi alkuperäisiä pelaajia on mukana vielä kaksi, Markku Olli ja Raine Savola . Savola kertoo tulevansa pelaamaan aina kun se muilta tekemisiltä onnistuu.

– Laji on fyysisesti riittävän raskas. Ja kun mukana on aktiiviurheilijoitakin, kirittää se meitä vanhempiakin pelaajia, joille sopivin pelipaikka on vaihtopenkin vasen laita, Savola naurahtaa.

Tosin vaihtopenkki ei aktiivisesti nuoria urheilijoita valmentavalle Savolalle taida paras pelipaikka olla. Mutta totta on, että kentällä hikoilee monen ikäisiä pelaajia.

– Siinä missä toisen joukkueen yhteisikä voi olla 330 vuotta, saa toinen joukkue kasaan hätäisesti 80 vuotta, Takala kuvailee.

. Usein pelikentälle päätyy myös Järviseudun ammatti-instituutin oppilaita. Yksi Jamin kautta pelaamaan päätyneistä on Aleksander Tarasov , joka muutti perheineen Petroskoista Suomeen nelisen vuotta sitten.

Opintojensa jälkeen Tarasov on löytänyt seutukunnalta myös työpaikan, mutta kiinnittymistä uudelle kotipaikkakunnalle on helpottanut myös urheilu.

– Olen pelannut jalkapalloa pitkään ja nyt myös koripalloa. Pelin ohessa tutustuu ihmisiin, Tarasov toteaa.

. Takalakin vahvistaa, että sosiaalisuus on ainakin yhtä tärkeää kuin yhdessä pelaaminen.

– Peli pitää yllä kuntoa, vaihtopenkillä käydyt keskustelut päätä, Takala sanoo.

. Koripallotreenit ovat Takalalle niin tärkeitä, että jäädessään eläkkeelle vuonna 2016 hän totesi, että ei tarvitse sen kummempia lahjoja kunnalta.

– Pyysin, että koripallopelejä saadaan jatkaa edelleen kaksi kertaa viikossa ja se onnistui. Tässä pysyy samalla itsekin liikkeessä.

Alusta asti Takala on vastannut siitä, että vuoron jälkeen paikat ovat kunnossa ja ovet lukossa.

– Olen miettinyt, että pelivuosia ei enää ole loputtomasti edessä. Näillä kilometreillä jokainen pelikerta on hieno juttu. Mutta porukan kanssa ratkaistaan sitten aikanaan, kuka jatkaa avaimen haltijana.

. Lappajärvellä on aina pelattu tosissaan, mutta ei vakavasti. Siitä kertoo myös joka joulun alla annettava tunnustuspalkinto. Se jaetaan nuorelle lupaavalle pelaajalle sekä vähiten taantuneelle iäkkäämmälle pelaajalle.

Lahjaksi saa aina Takalan vaimon valmistamaa sinappia.

– Taisin minäkin sen jonain vuonna saada, Savola naureskelee.

Kirjaudu sisään

Pallo pomppii Lappajärvellä – Koripalloa on pelattu kahdesti viikossa 1970-luvulta saakka

Haluatko jatkaa lukemista?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Pallo pomppii Lappajärvellä – Koripalloa on pelattu kahdesti viikossa 1970-luvulta saakka

Jaa artikkeli

Haluatko jatkaa lukemista?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje