Pekingin olympialaistenkin jälkeen kannatti kilpailla – vuoden 2022 menestyjiä palkitaan torstaina Urheilugaalassa

Yksi viime vuoden parhaista urheilusaavutuksista oli Wilma Murron Euroopan mestaruus seiväshypyssä.  LEHTIKUVA / HEIKKI SAUKKOMAA
Yksi viime vuoden parhaista urheilusaavutuksista oli Wilma Murron Euroopan mestaruus seiväshypyssä. LEHTIKUVA / HEIKKI SAUKKOMAA

Neljäs sija uinnin EM-altaassa ja olympiapronssi, esitykset jalkapallomaajoukkueessa ja Saksassa, esitykset jalkapallomaajoukkueessa ja Englannissa ovat kolmen edellisen Vuoden urheilijan pääsaavutukset valintavuodelta.

Matti Mattsson (2021), Lukas Hradecky (2020) ja Teemu Pukki (2019) ovat lajiensa suomalaistähtiä ja tähtiä myös kansainvälisillä kilpakentillä, mutta vuodet lukeutuvat suomalaisten saavutuksien osalta historian laihimpiin, ainakin jos asiaa ajattelee Vuoden urheilija -valintojen vinkkelistä.

Vuodet ovat myös historian oudoimpia urheiluvuosia. Kun Pukki piti kiitospuhettaan tammikuussa 2020, harva osasi odottaa koronapandemian sekoittavan maailman pari kuukautta myöhemmin.

Harva odotti sitäkään, että juhlapaikkana toiminut Hartwall Arena riisuttiin nimisponsorinsa tunnuksista reilut kaksi vuotta myöhemmin ja jäi paitsioon Venäjän Ukrainaan kohdistaman hyökkäyssodan takia.

Urheilun saralla vuosi 2022 oli askel kohti normaalia, ja Urheilutoimittajain liiton jäsenten äänestämä Vuoden urheilija julkistetaan torstaina Helsingin jäähallissa järjestettävässä Urheilugaalassa.

Kärkeen on tungosta, joka tuo niin lajien kirjon kuin urheilijoiden saavutustenkin osalta mieleen 1990-luvun lopun lihavat vuodet tai vuoden 2007.

–  Onhan tämä ollut näyttö suomalaisen huippu-urheilun monipuolisuudesta. Jos lasketaan olympialajien arvokilpailumitaleja ja mitataan niillä, 15 vuotta sitten on ollut viimeksi parempi vuosi, Urheilutoimittajain liiton Vuoden urheilija -valiokunnan puheenjohtaja Matti Hannula summaa STT:lle.

Iivo Niskanen ei jäänyt yksin

Vuonna 2022 maastohiihtäjä Iivo Niskanen kahmi olympialaduilta mitalien värisuoran ja Kerttu Niskanen kaksi mitalia. Topi Raitanen saavutti 3  000 metrin estejuoksun ja Wilma Murto seiväshypyn Euroopan mestaruuden. Hyviä ehdokkaita riittää muitakin.

–  Helmikuussa Pekingin jälkeen kaikki varmaan ajattelivat, että turha on järjestää äänestystä. Mutta tulihan vuoden mittaan esimerkiksi Kalle Rovanperän rallin maailmanmestaruus ja Murron sekä Raitasen Euroopan mestaruudet, Hannula kertaa.

Iivo Niskanen on valittu Vuoden urheilijaksi 2014 (yhdessä Sami Jauhojärven kanssa), 2017 ja 2018. Nyt hänellä on mahdollisuus nousta hiihtäjälegenda Veikko Hakulisen rinnalle eniten valintoja kahmineeksi urheilijaksi.

Naiset veivät Vuoden urheilijan tittelin viidesti peräkkäin 2008–12, mutta nyt Murto ja Kerttu Niskanen voivat jäädä muiden jyräämiksi.

Hannula nosti esiin Murron EM-finaalin, jonka draaman kaari Münchenin elokuisessa illassa jäi mieleen.

–  Urheilugaalassa on oma kategoria myös sykähdyttävimmälle urheiluhetkelle, mutta sen kanssa Urheilutoimittajain liitolla ei ole mitään tekemistä, hän alleviivaa.

–  Mutta Murron ilta prime time -aikaan nosti sykähdyttävyysasteen sellaiselle tasolle, että uskon sen vaikuttaneen äänestämiskäyttäytymiseen, vaikkei laji lukeudu kaikkein kilpailluimpiin. Se oli sellaista draamaa ja viihdettä yhtä aikaa.

Pallon heittäminen tai kiekon laukominen eivät ole riittäneet

Joukkuelajien edustajista Hradecky on jälleen ehdokkaana. Mukana ovat myös esimerkiksi jääkiekon Stanley Cup -voittajat Mikko Rantanen sekä Artturi Lehkonen, koripallomaajoukkueen EM-puolivälieriin johdattanut ja NBA:n tähtien joukkoon murtautunut Lauri Markkanen ja ensimmäisenä suomalaisena jääkiekon Kolmen kullan kerhoon päässyt Valtteri Filppula, joka kipparoi Leijonat olympiakultaan ja maailmanmestariksi.

–  Tässä valitaan Suomen Vuoden urheilijaa, mutta jos Yhdysvalloissa yhtään seurattaisiin näitä, niin varmaan suut loksahtelisivat ammolleen, jos valitaan esimerkiksi hiihtäjä tai ralliautoilija, eikä Markkasta, Hannula sanoo.

–  Markkasen kohdalla on sellainen pointti, joka pätee myös NHL-pelaajiin. Ottelut pelataan sellaisina kellonaikoina, että suomalaiset näkevät hyvin vähän Markkasen kokonaisia otteluita. Väläyksiä tulee Urheiluruudussa. Niin Markkanen kuin Rantanenkin kärsivät huonoista lähetysajoista.

Vuoden urheilijaksi ei ole valittu koskaan koripalloilijaa eikä jääkiekkoilijaakaan. Ikimuistoisin esimerkki on Jari Kurri, joka viidennen Stanley Cupinsa jälkeen 1990 hävisi Vuoden urheilija -äänestyksessä keihäänheiton Euroopan mestari Päivi Alafrantille.

Jalkapalloilijoista Jari Litmanen (1995) ja Sami Hyypiä (2001) saivat kunnian ennen Pukkia ja Hradeckyä.

–  Vuoden urheilijoiksi on valittu viime vuosina joukkueurheilijoita, mutta perinne on kovasti yksilöurheilijoiden puolella. Jos on ollut menestyneitä yksilöurheilijoita, niin he ovat vieneet pidemmän korren, Hannula muistuttaa.

"Ei ole logiikkaa"

Suomi on rallikansaa, mutta ralliautoilija on valittu vain kerran, kun neljännen maailmanmestaruutensa voittanut Juha Kankkunen valittiin 1993. Vuoden urheilijaksi ensimmäisenä moottoriurheilijana valittiin rata-autoilija Keke Rosberg 1982. Hänen jälkeen F1-kuljettajista valittiin Mika Häkkinen 1998.

–  Ainoastaan 1998 on käynyt olympiavuonna niin, että on ollut olympiakultamitalisti tai useampia, mutta olympiavoittajaa ei ole valittu. Tuolloin olivat maastohiihtäjä Mika Myllylä ja mäkihyppääjä Jani Soininen, mutta Häkkinen valittiin, Hannula poimii.

Seuraavana vuonna Häkkinen uusi F1-maailmanmestaruutensa, mutta maailmanmestari Myllylä nousi urheilutoimittajien listoilla ykköseksi.

–  Ei näistä voi koskaan tietää, kun ei ole logiikkaa, Hannula naurahtaa.

Vuonna 2007 autourheilu ei ollut valttia, vaikka Kimi Räikkönen voitti F1-maailmanmestaruuden. Keihäänheiton maailmanmestari Tero Pitkämäki saavutti ensimmäisen kolmesta Vuoden urheilija -valinnastaan. Pitkämäen ja Räikkösen väliin kiilasi maastohiihtäjä Virpi Kuitunen. Pitkämäki valittiin vielä 2013 (MM-hopea) ja 2015 (MM-pronssi).

–  Me urheilijat yritämme tehdä ensi vuonna paremmin hommia, ettei tätä pronssilla viedä, Pitkämäki letkautti viimeisessä kiitospuheessaan.

Ainakin vuoden 2022 menestyjille viesti meni perille.

–  Kaiken kaikkiaan oli todella upea vuosi parin koronan sävyttämän ja vähän vaisumman vuoden jälkeen, Hannula kiteyttää.

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Saat tuoreimmat uutiset ja puheenaiheet suoraan sähköpostiisi

Tilaa uutiskirje
Kiekko-Ippe