<p><strong>Mikko Manner </strong>on viime vuosina tottunut päättämään kautensa mitali kaulassa. Tällä kertaa ei sellaista suotu, kun Suomen jääkiekkomaajoukkueen MM-turnaus päättyi jo puolivälierissä ja Kanadalle kärsitty 1–4-tappio katkaisi Leijonien neljän arvokisafinaalin mittaisen menestysputken.</p>.<p>Mannerin pitkään hyvässä nosteessa olleelle valmennusuralle kausi oli muutenkin notkahdus, sillä hän sai maaliskuussa potkut ruotsalaisen Brynäs IF:n päävalmentajan paikalta.</p><p>– Henkilökohtaisesti pettymysten jääkiekkokausi, Manner itse summasi puolivälierän päätteeksi. </p><p>– Olemme voittaneet paljon ja välillä tulee se kuuluisa kolikon toinen puoli, vaikka ei haluaisi.</p>.<h2>Tehottomuus vaivasi</h2><p>Puolivälierän pelillinen suoritus oli Leijonilta kisojen paras, mutta Kanada oli huomattavasti terävämpi viimeistelyssä.</p><p>– Turnaus oli pelillisesti ihan hyvä. Jätkät löivät kaiken sekaan, oli hienoja suorituksia, mutta tehottomuus meitä vähän vaivasi, Mannerkin analysoi.</p><p>– Tässä lajissa maalit antavat energiaa ja sitten, kun niitä ei tule, alkaa keppi puristaa ja pelaaminen menee pakottamiseksi.</p><p>Mannerin mukaan joukkue oli yhtä sitoutunut kuin edellisinä, menestyksekkäimpinäkin vuosina. Maajoukkueen pelaamiseen toki aina vaikuttaa sekin, millaisia pelaajia paikalle saadaan.</p><p>– Tänä vuonna meillä oli tosi väkevä puolustus, mutta ehkä sinne olisi vähän kaivattu <strong>Miro Heiskasen </strong>tai <strong>Sami Vatasen </strong>tyylistä, oivaltavaa pelaajaa, Manner pohti.</p><p>– Sitten taas toisaalta meillä oli hyökkäyksessä paljon taitoa, mutta tällä kertaa eivät kiekot löytäneet tietä verkkoon. Jätkillä oli paikkoja ja he yrittivät tehdä ihan oikein, mutta tämä jääkiekko on jännä laji. Joskus jossain toisessa paikassa menee, mutta nyt ei vain mennyt.</p>.<h2>Työtön työnhakija</h2><p>Kesää Manner lähtee viettämään tilanteessa, jollaisessa hän ei ole pitkiin aikoihin ollut. </p><p>– Olen työtön työnhakija kesäkuun ensimmäisenä päivänä, hän tiivistää.</p><p>– Eletään hetkessä ja katsotaan, löytyykö jotain valmennushommia. Jos ei löydy, kehitetään itseä, kunnes löytyy. </p><p>– Tässä iässä voi varmaan vuoden verran olla pois aktiivisista seurajoukkuehommista. Sitten pitää jo tunkea itsensä mihin tahansa, vaikka apuvalmentajan rooliin. Montaa välivuotta ei näin nuorena koutsina voi pitää.</p><p>Mannerilla, 48, on takanaan reilu vuosikymmen yhtäjaksoista seuravalmennustyötä ja sen lisänä seitsemän kautta maajoukkuetoimintaa. Vauhti on ollut kova, joten onko kenties jollain tapaa hyväkin, että väliin tulee pieni hengähdystauko?</p><p>– Ei se nyt hyvä ole, että monoa tulee, hän naurahtaa vastaukseksi.</p><p>– Mutta pitää katsoa elämää positiivisin silmin tappioitten ja pettymystenkin hetkellä. Pitää ottaa ilo irti tilanteesta mahdollisimman maksimaalisesti, miten pystyy. Tässä tapauksessa yritän varmasti kehittää itseäni ja levätä vähän.</p>