Seiväshypyn Euroopan mestari Wilma Murto karsastaa painopuhetta – ”Myös esikuvan ulkonäön ruotiminen voi vaikuttaa nuoriin haitallisesti”

Wilma Murto on saanut osansa urheilun kielteisestä painopuheesta. LEHTIKUVA / HEIKKI SAUKKOMAA
Wilma Murto on saanut osansa urheilun kielteisestä painopuheesta. LEHTIKUVA / HEIKKI SAUKKOMAA

Seiväshyppääjä Wilma Murto nousi vauhdilla urheilun valokeilaan hypätessään tammikuussa 2016 alle 20-vuotiaiden maailmanennätyksen. Julkisuuden ikävänä kylkiäisenä tulivat arviot ja arvostelut hänen ulkonäöstään.

–  ME-hypyn aikaan olin 17-vuotias ja minulla oli vielä lapsen keho. Kun aloin aikuistua, minun oli vaikea hyväksyä, miten kehoni muutoksiin reagoitiin ja miten niitä kommentoitiin. Ulkonäköni yhdistettiin jopa siihen, jos minulla meni urheilussa heikommin, Murto kertoo STT:n puhelinhaastattelussa.

Murto on saanut osansa urheilun kielteisestä painopuheesta. Puheesta, joka ruotii kasvuvaiheessa olevan nuoren kehoa ja pahimmillaan moittii sitä esteeksi menestykselle.

Tänään energiavajeen ja kielteisen painopuheen vaikutukset tiedetään paremmin kuin kolme vuosikymmentä sitten. Valtosen mielestä olisi korkea ja otollinen aika päivittää painopuhe tukemaan urheilijan kasvua ja kehitystä.

–  Muutos on kytenyt pitkään, mutta nyt elämme kaiken kaikkiaan vahvaa aikaa sen suhteen, miten puhumme toinen toisillemme. Epäasialliseen käytökseen tartutaan voimakkaammin. Rajoja asetetaan niin kouluissa, työelämässä kuin urheilussakin, Valtonen toteaa STT:lle ja kannustaa erityisesti aikuisia pohtimaan asenteitaan.

–  Meidän pitäisi pysähtyä miettimään, mitä ajattelemme itsestämme, painostamme tai yleisesti lihavuudesta. Lapset ja nuoret ovat todella herkkiä aikuisten sanalliselle ja sanattomalle viestinnälle, esimerkiksi sille, miten äiti kommentoi itseään peilin edessä.

Aika uudistaa sosiaalisia normeja

Yle uutisoi keskiviikkona rytmisen voimistelun entisen maajoukkuevalmentajan epäasiallisesta toiminnasta. Ylen haastattelemien voimistelijoiden mukaan valmentaja oli muun muassa painostanut urheilijoita laihduttamaan.

Valtonen ei halua kommentoida Ylen uutisoimaa tapausta, vaikka se tuli valitettavan osuvasti julkisuuteen vain muutama päivä hänen blogikirjoituksensa jälkeen. Valtonen kirjoitti Kihun verkkosivuilla painopuheesta ja haastoi urheiluyhteisön uudistamaan sosiaalisia normeja, jotta nuoret saavat rauhan kasvaa ja kehittyä urheilijana.

–  Urheiluseuratoiminnan piirissä on melkein miljoona ihmistä – lapsia, nuoria, huippu-urheilijoita, kuntoilijoita, valmentajia, vanhempia ja vapaaehtoisia. Uskon vahvasti, että urheilu voi olla suunnannäyttäjä ja saada yhteiskunnassa hyviä asioita aikaan.

Murto on lukenut Valtosen kirjoituksen. Hänen mielestään rauha on hyvä termi ja tavoite.

–  Kunpa urheilijoille maltettaisiin antaa rauha eikä kehoa kommentoitaisi edes myönteisesti tai hyväntahtoisesti.

Ajatukset ruotuun ammattilaisten tuella

Wilma Murto kertoo, että hän kamppaili painopuhetta vastaan pitkään. Kolme viime vuotta ovat olleet parempia sen ansiosta, että hän on setvinyt ajatuksiaan urheilupsykologin ja ravitsemusalan ammattilaisen kanssa.

–  Sanoin valmentajalleni, että haluan ottaa itselleni vastuun ja rauhan työstää asiaa. Mielestäni urheilijan kannattaa sanoa lähipiirilleen ääneen, jos keho on herkkä asia ja kommentit tuntuvat pahalta, Murto rohkaisee.

–  Minulla on ollut haasteita ja olen kärsinytkin, mutta en silti halua syyttää ketään. Puhetavat ovat vanhaa perua, ja usein sanoilla saatetaan jopa tarkoittaa hyvää. Todetaan vaikkapa, että olet hoikistunut tai lihaksikkaampi kuin ennen, mutta harvoin edes myönteiseksi koetuilla kommenteilla saadaan hyvää aikaan.

Sosiaalinen media on nykyurheilijoille tärkeä työkalu, mutta kuvan tai videon perään putoilevat kommentit voivat järkyttää mieltä vakavin seurauksin.

Murto toivoisi myös toimittajien päivittävän sanastoaan. Sen sijaan, että urheilujournalismissa puututaan ulkonäköön, voitaisiin arvioida ominaisuuksia.

–  Myös esikuvan ulkonäön ruotiminen voi vaikuttaa nuoriin haitallisesti. Itse luin aikanaan juttuja, joissa kommentoitiin pika-aituri Nooralotta Nezirin kehoa. Ne kolahtivat, sillä aloin pelätä, että minusta kirjoitetaan samalla tavalla.

Lajien vaatimuksia analysoitava huolella

Huippu-urheilussa kehoa viritetään äärirajoille, ja onnistumista mitataan ankarasti. Puhetta kehosta on lähes mahdotonta täysin välttää, mutta Valtosen mukaan valmentajien koulutuksissa ja vanhempainilloissa neuvotaan tukemaan nuoren kasvua terveellä tavalla. Laihduttaminen ei koskaan kuulu lasten ja nuorten urheiluun, Valtonen painottaa.

Tieteellinen tutkimus tarjoaa koko ajan lisää laaja-alaista tietoa niin fyysisestä kuin psyykkisestä suorituskyvystä. Aikuisen huippu-urheilijan painoa voidaan suunnitellusti optimoida, mutta siinäkin on riskinsä.

–  On tärkeää, että eri lajeissa analysoidaan lajin vaatimuksia ja painon todellista merkitystä. Ihminen ei ole kone. Jos urheilija saa liian vähän energiaa, se vaikuttaa kielteisesti harjoittelun laatuun ja harjoittelusta palautumiseen. Näin harjoittelun hyödyt jäävät vähäisemmiksi, Valtonen huomauttaa.

Murto toteaa kärjistäen, että seiväshypyssä voiman suhde painoon on olennaista, jos haluaa päästä korkealle.

–  Mutta ei se ihan niin suoraviivaista ole, eikä kehoaan kannata verrata muihin. Viime kesän EM-kisoissa painavin taisi voittaa kultaa, Murto naurahtaa.

Nuoresta ennätyshyppääjästä on kasvanut aikuismestari.

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Saat tuoreimmat uutiset ja puheenaiheet suoraan sähköpostiisi

Tilaa uutiskirje