Urheilun johtotehtävissä olevat pohjalaisnaiset kertovat keinot häirinnän ehkäisemiseksi – "Jos onnistumme siinä paremmin, tapauksia tulee vähemmän"

Suomen Olympiakomitean häirintätapaus on ravistellut suomalaista urheilua. Suomen Urheiluliiton valtuuston jäsenen ja Etelä-Pohjanmaan Urheilijat ry:n puheenjohtajan Riitta Maunula-Craycroftin mukaan pelkkä kauhistelu ei riitä.

– Seuroissa on mietittävä ja otettava rohkeasti esille, onko juuri heidän seurassaan rasismia, sukupuoleen kohdistuvaa syrjintää tai seksuaalista hyväksikäyttöä. Kun mukana toimivat ihmiset uskaltavat puhua näistä, he uskaltavat myös kiinnittää huomiota.

. Kauhajokelainen Maunula-Craycroft on nähnyt urheilumaailmaa myös urheilijana ja toimittajana. Hän ei ole joutunut häirinnän tai väheksynnän uhriksi.

– En tiedä lähipiiristäni ketään, joka olisi kokenut sukupuolen takia vähättelyä tai sopimatonta ehdottelua. Toki sitä tapahtuu, mutta se ei ole julkista tai kaikkien tiedossa.

Ei julkista. Juuri siinä onkin ongelma.

– Uhrit saattavat kokea häpeää, eivätkä sen takia tule esiin asioiden kanssa. Kaikista kamalimmissa tilanteissa se voi aiheuttaa mielenterveydellisiä ongelmia.

. Muutos vaatii rohkeutta Ratsastus oli yksi ensimmäisistä lajeista, joissa lapsiin kohdistunut seksuaalinen hyväksikäyttö tuli esiin.

– Oli hyvä, että asiat tulivat selville. Se näytti, kuinka tärkeää on tehdä töitä häirintää vastaan, Suomen Ratsastajainliiton hallituksen jäsen Carina Nyholm sanoo.

Vaasalainen Nyholm kuuluu seuratoiminnan ohjausryhmään. Hän uskoo, että toimijoiden, urheilijoiden ja harrastajien tietoisuus asioista on avainasemassa.

– Olemme kehittäneet tukiprosessejamme, ja asioissa on tapahtunut kehitystä. Tietoisuus on kasvanut, ja käymme kaikissa koulutuksissamme näitä asioita läpi.

– Kerromme niissä, millä tavalla häirintään voi puuttua ja miten sitä voi oppia huomaamaan. Olisi tärkeää, että sitä uskallettaisiin tuoda esiin riippumatta siitä, kuka on kyseessä. Uhri ei aina ole se, joka uskaltaa tuoda asioita julki.

Hän ei ole joutunut häirinnän tai väheksynnän uhriksi.

. Vaikka erilaisia häirintätapauksia on ollut muissakin lajeissa, on tilanteeseen herätty hitaasti.

– Maanantaina oli Urheiluliiton alueryhmän kokous, jossa jouduimme ensimmäisen kerran käsittelemään tällaista asiaa. Siellä kerrottiin, että viimeaikaisten tapahtumien perusteella pitää olla tietoinen ja tiedostaa, mitä ympärillä tapahtuu, Maunula-Craycroft sanoo.

Hän ei ole joutunut puuttumaan sopimattomaan käyttäytymiseen.

– Kokisin tilanteeseen puuttumisen äärettömän ikävänä ja vaikeana asiana. Toki puuttuisin, mutta pitäisi olla selvää faktaa ja tietoa. Julkisiin asioihin on helppo puuttua, mutta näihin asioihin liittyy aina jotain salakähmäistä tai salailtavaa.

. Ennaltaehkäisevää työtä Kauhajokelaislähtöinen Jaana Tulla on Suomen Olympiakomitean seura- ja jäsentoimintayksikön johtaja. Tullan mukaan parempi johtaminen ja vastuullisuus ovat yksikön avaintehtäviä.

– Esimiehenä tunnen, että tiimiläisillä on ollut vaikeuksia kohdata verkostoa, vaikka he eivät liity julkisuudessa olleisiin asioihin. Taistelemme paremman toiminnan ja paremman suomalaisen liikunnan ja urheilun puolesta.

Hän korostaa ennaltaehkäisevän työn merkitystä ja varhaista vaikuttamista.

– Jos onnistumme siinä paremmin, tapauksia tulee vähemmän. Toivottavasti keskustelussa päästään siihen, että rohkaisemme ihmisiä puuttumaan.

Hän mainitsee esimerkiksi Et ole yksin -palvelun, jossa voi saada asiantuntija-apua ja tuoda epäkohtia nimettömänä esiin.

. "Urheilussa ei ole systemaattista häirintäkulttuuria" Tulla ei ole itse kokenut häirintää, mutta hän on kokenut toiseuden tunnetta.

– Kun pitäisi tavallaan olla osa suunnittelua, pohdintaa ja päätöksentekoa, mutta ei kuitenkaan yhtäkkiä olekaan. Asiat tapahtuvat jossain muualla, ja se aiheuttaa todella ikävän ulkopuolisuuden tunteen. Se koskee työelämää yleisesti. Päätöksenteon pitää olla läpinäkyvää.

Hän kuuluu Olympiakomitean johtoryhmään.

– Velvollisuuteni on tehdä kaikkeni, että tiimin ihmiset eivät koe toiseuden tunnetta tai epäasiallista käytöstä.

Millainen toimintakulttuuri Suomen urheilussa on?

– Riippuu siitä, miltä kantilta sitä katsoo. Haluamme, että jokainen meidän yhteisössämme on arvokas. Lajimme on tasa-arvoinen. Samassa kilpailussa on miehiä ja naisia ja monen ikäisiä urheilijoita. Tilanne on hyvin erilainen kuin monessa muussa lajissa, Nyholm sanoo.

– Olemme kaukana perinteisistä citius, altius, fortius -arvoista (nopeammin, korkeammalle, voimakkaammin). Urheilu on silti yhä perheitä yhdistävä tekijä, ja perheet viettävät sen parissa yhteistä laatuaikaa, Maunula-Craycroft sanoo.

– Urheilussa ei ole systemaattista häirintäkulttuuria tai systemaattisesti huonoa hallintoa, vaikka se voi näyttää siltä. Häirintää on, mutta Suomen urheilun eettisen keskuksen selvityksen mukaan sitä ei ole enempää tai vähempää kuin muualla yhteiskunnassa. Odotukseni johtamis-, toimintatapa- ja päätöksentekokulttuurin kehitykselle ovat erittäin suuret, Tulla sanoo.

Suomen Painiliiton varapuheenjohtaja Sarianne Savola ei halunnut kommentoida asiaa. Hän on SUEKin ja Olympiakomitean alaisessa vakavien eettisten rikkomusten kurinpitoelimessä.

Wed, 5/25

Kirjaudu sisään

Wed, 5/25

Urheilun johtotehtävissä olevat pohjalaisnaiset kertovat keinot häirinnän ehkäisemiseksi – "Jos onnistumme siinä paremmin, tapauksia tulee vähemmän"

Jaa artikkeli

Haluatko lukea artikkelin?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Katuosoitteet

Puhelin