Lapuan Virkiän superpesisjoukkueen tykkilyöjä Janette Lepistö, 27, ei koe olevansa varsinainen jouluihminen.
– Viime vuosina olen kyllä ollut sitä ehkä vähän enemmän. Tykkään siitä, että joulu on rauhoittumisen aikaa. Kun arki on aina ollut semmoista suorittamista ja kellon kanssa juoksemista, niin jouluna on voinut tehdä mitä huvittaa tai ei ole tarvinnut tehdä yhtään mitään, pesäpalloilija tuumii.
Lepistö nauttii kiireettömästä olosta läheisten seurassa, mutta ei ole mikään jouluhössöttäjä.
– Minulle riittää, että joulukuusi on pystytetty 23. päivä. Yleensä käyn vielä aattona tekemässä jonkun treenin joko punttisalilla tai lenkkipolulla.
Joululeipomukset toki kuuluvat viisinkertaisen lyöjäkuningattaren ohjelmaan.
– Peruspiparit ja joulutortut taittuvat ja joskus siihen kylkeen joku juustokakku.
Puuro ja perusjouluruoka riittävät pitkälle.
– Tykkään varmaan eniten porkkanalaatikosta. Äiti tekee hyvää imellettyä perunalaatikkoa. Itsetehdyt ovat aina parhaita.
Ravintovinkkejä urheilijoille
Lepistö valmistui keväällä terveystieteiden maisteriksi ja työskentelee Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueella laillistettuna ravitsemusterapeuttina sekä Kuortaneen urheiluopiston ravitsemusasiantuntijana.
– Olen tykännyt tosi paljon. Tuntuu, että tämä on helpompaa kuin opiskelu. Työ on mielekästä ja koen sen olevan sopivan haastavaa ja kehittävää. Olen pystynyt rakentamaan kokonaisuuden sellaiseksi, että kuorma pysyy inhimillisenä.
Ravintoasiat linkittyvät vahvasti urheiluun. Lepistö on päässyt muokkaamaan esimerkiksi jääkiekon naisten Liigassa pelaavan Team Kuortaneen ravintotottumuksia.
– Työskentely urheiluopistolla on ollut tosi mielenkiintoista. Olen oppinut paljon eri lajeista ja urheiluopistoympäristöstä.
Lepistö on pitänyt pari ravintoaiheista luentoa myös Virkiän superpesisjoukkueelle.
– Autan tarvittaessa mielelläni. Jos jollakin joukkuekaverilla on jotakin kysyttävää, niin vastaan matalalla kynnyksellä.
Opinnoista on toki hyötyä omallekin urheilemiselle.
– Nykyään keskityn enemmän siihen, että söisin riittävästi ja pyrin lisäämään välipaloja arkeen. Kun menee töistä treenaamaan, niin pääaterioiden väli venyy aika pitkäksi. Siinä on pitänyt antaa itselleenkin aika paljon vinkkejä, että saa päivän aikana riittävästi energiaa, että olisi vielä illalla paukkuja harjoitukseen.
Kehitys junnaa, jos ei syö riittävästi
Ravintopuolen hallinta keskeinen osa urheilijan arkea.
– Luennoillani sanon aina, että ravinto, lepo ja harjoittelu ovat kuin kolmikulmainen tuoli. Jos yksi osa on liian pitkä tai lyhyt, niin tuoli keikkaa. Usein harjoitellaan liikaa ja levätään ja syödään ehkä liian vähän. Silloin kehitys junnaa. Silloin kun osaamme harjoitella järkevästi, levätä riittävästi ja syödä harjoittelua tukevasti, niin yleensä kehitys pompsahtaa aika mukavasti eteenpäin.
Urheilijoille on hyvin tyypillistä, että ei osata tai uskalleta syödä riittävästi.
– Usein syynä voi olla tiedon puute tai se, ettei ymmärretä ravinnosta riittävästi tai kiinnitetä siihen tarpeeksi huomiota. Ravintoa ei ehkä pidetä yhtä tärkeänä kuin harjoittelua ja lepoa.
Lepistö itse puhuu mielellään riittävän hyvästä ruokavaliosta.
– Ei ole oikeata ja väärää tai täydellistä ja huonoa, vaan enemmänkin niin, että jos syöminen on liian täydellistä, niin se voi jopa haitata kehitystä, koska joustavuus puuttuu. Kun löytyy kultainen keskitie, niin silloin usein saadaan hyviä tuloksia aikaan.
Lepistö pääsee tällä hetkellä tekemään juuri sellaisia töitä kuin haluaa.
– Kun menin opiskelemaan, niin ajattelin, että unelmatyö olisi sellainen, jossa olisi sekä kliinistä puolta että urheilupuolta. Työn monipuolisuus on minulle tärkeää.
Ryminällä pesistähdeksi
Lepistö tuli ryminällä superpesiskuvioihin 18-vuotiaana kaudella 2014. Heti avaussesonki toi tullessaan hulppeat neljä kunnaria ja 51 tavallista juoksua. Sen jälkeen hän nappasi lyöjätilaston ykkössijan viidesti putkeen. Kovimmat lukemat syntyivät kaudella 2018, jolloin saldona oli 9+86.
– En nuorempana osannut millään tavalla arvostaa omia saavutuksiani, mutta vuosien myötä niitä on oppinut arvostamaan enemmän. On jotenkin tyypillisen suomalaista, että ei saa olla ylpeä siitä, mitä on saavuttanut.
Virkiäläinen teki jo nuoruudessaan paljon töitä menestyksensä eteen. Ensimmäisillä kausilla vastustajat eivät myöskään tunteneet hänen lyöntivalikoimaansa yhtä tarkasti kuin nykyään.
Lepistö rikkoi viime toukokuussa 700 lyödyn juoksun rajan ennätysnopeasti vain 212 ottelussa. Tanja Vehniäisen kaikkien aikojen tilastokärki 843 ei ole enää kovin kaukana.
– Kun 700 rikkoutui, niin mietin, että kahdessa kaudessa ennätys voisi olla tällä tahdilla ihan realismia, mutta viime kesä meni vähän pipariksi runkosarjan osalta. Olisihan se ihan hieno juttu saavuttaa, mutta en tiedä, että kun aikanaan lopettaa, niin muisteleeko sitä meriittejä vai enemmänkin matkaa.
Lyöjäkuningattaren titteli on edelliset neljä kertaa mennyt muille, mutta Lepistö ei välttämättä tule tyytymään viiteen ykkössijaan.
– Voisihan se olla ihan kiva voittaa tilasto vielä ennen kuin lopettaa, mutta toisaalta se on vaan yksi pysti lisää ja onko sillä tavallaan mitään merkitystä, hän pohtii.
Pronssiotteluja jo riittämiin
Lepistö on koko uransa edustanut kasvattajaseuraansa, eikä into ole laantunut, vaikka takana on jo 10 kautta pääsarjatasolla.
– Kun viime kausi jäi itselleni niin vajanaiseksi, niin tuntuu, ettei minulla ole muutamaan vuoteen ollut niin korkea treenimotivaatio kuin nyt. Kun kausi loppui, niin olin varmaan jo heti seuraavana päivänä sauvakävelyllä. Sekin tuo uutta virtaa, kun joukkueeseen tulee pieniä muutoksia.
Virkiä on nähty 16 kertaa peräkkäin mitaliotteluissa, joten tulevan sesongin tavoite on helppo arvata.
– Kun pelaa tämmöisessä seurassa ja tämmöisessä joukkueessa, niin ei me nyt mistään pudotuspelipaikasta lähdetä pelaamaan. Töitä tehdään sen eteen, että ollaan siellä kirkkaimmilla sijoilla.
Edellisenä seitsemänä syksynä lapualaiset ovat joutuneet tyytymään pronssivääntöön.
– Kun kausi päättyi himmein mitali kaulassa, niin mietin, että kyllä tämä nyt saa riittää. Monella joukkuekaverillakin on se ajatus, että on aika ottaa niitä viimeisiä steppejä.
Uusi talvisupersarja ei saa Lepistöltä varauksetonta puoltoääntä.
– Hyvä puoli on se, että ne pelit, joita pelataan, ovat kovatasoisia ja niissä on panosta. Muuten hallipesis on mielestäni ihan eri pesistä kuin kesällä.
Varsinkaan miesten talvisuperin otteluohjelma ei saa tykkilyöjältä kiitosta.
– Ihan järjetöntä pelata välipäivinä. Siinä menee satojen ihmisten joulu pilalle. Joulu on aina ollut pesisvapaata aikaa ja omatoimijakso harjoittelussa.
Heinäkuussa käytiin syvällä
Viime kausi oli Lepistön uran vaikein. Hänelle kertyi vain 10 runkosarjapeliä, mutta pudotuspelit kotiuttaja pelasi kokonaan.
– Minulla oli paljon sellaisia sairasteluja, että olin aika vakavassakin kunnossa yhdessä kohtaa. Heinäkuun puolivälissä mietin, että en varmaan pelaa enää koko kesänä.
Jo ennen sairasteluja Lepistö kärsi keväällä ja alkukesästä selkävaivoista.
– Kävin vain peleissä, enkä päässyt treenaamaan fysiikkaa enkä lajiakaan hirveästi. Kun olin maaliskuussa viimeksi pystynyt harjoittelemaan täyspainoisesti, niin puoli vuotta oli siinä kohtaa aika pitkä aika vähäistä harjoittelua ennen pelaamaan paluuta.
Terveenä harjoitteleminen onkin noussut Lepistön arvoasteikolla melkoisiin korkeuksiin.
– Harjoittelu tuntuu etuoikeudelta, eikä ärsytä yhtään mennä tekemään jotakin tiettyä treeniä. Jos jokin asia treenin sisällä tuntuu vähän pahalta, niin enemmän tuntee kiitollisuutta kroppaa kohtaan, että pystyy taas tekemään asioita.
Hankalasta kesästä huolimatta uran jatkuminen oli itsestään selvää.
– Lopettaminen ei käynyt mielessä ja vaikea kausi vaikutti enemmänkin päinvastaisesti. Toisaalta työelämä kiehtoo ja tavoitteellisuutta on silläkin suunnalla. Aika näyttää, miten pitkään urheilu-ura vielä kestää, Lepistö miettii.
