Yrittäjä Aaro Mäkynen, 74, Isonkyrön Lehmäjoelta pitää yllä kotikylänsä viimeisiä palveluita.
Huoltoasema baareineen on perinteinen isäntien kyläparlamentti. Varhain perjantaina pihassa pysäköi tuttu jono autoja, joiden kuljettajat odottelivat aamunavaustaan. Pullakuski kiikuttaa tuoreet Vöyriltä tilatut kastamiset lasivitriinin taakse aamupäivästä.
– Kyllä tässä aamulla tulee se määrätty porukka käymään kaffilla, kun ei kylällä muuta paikkaa ole. Siinä jutustellaan ja osa tankkaa autonsa, Mäkynen summaa.
Ylihärmäläinen Kustaa Luoma, 72, ajeli Lehmäjoelle juhlistamaan kylvöjen päättymistä kaffikupillisella. Kiireettöminä aikoina huoltoaseman baarissa tulee piipahdettua joka toinen päivä.
– Sen takia näitä yritetään kannattaa, että pysyvät pystyssä, Luoma perustelee.
Videolla lehmäjokelaisen huoltoaseman sielunelämää, arkea ja merkitystä avaavat Aaro Mäkysen ja huoltamolla autonasentajana työskentelevän Jukka Lintalan lisäksi asiakkaat.
Vanhan ajan huoltoasema tarjoaa yhä polttoaineenjakelun lisäksi kahvila- ja korjaamopalveluja.
– Potkupalloa ja sellaista ei hyllyssä ole, mutta autoihin kyllä löytyy tuulettajan hihnaa, tulppaa ja sellaista.
Mäkysen mielestä jostain isosta ABC:stä tai vastaavasta ei saa huoltopalveluja autoonsa, vaikka ruokaa löytyykin.
– Tuulettajan hihnoja saattaa löytyä, mutta ei niitä tahdota osata myydä. Tämä on katoavaa kansanperinnettä. Ei tämäntyyppisiä asemia tahdo enää olla, Mäkynen tuumaa.
Luotettava maine on kiirinyt vuosin varrella sen verran kauas, että autojen huoltoaikoja varataan Vaasasta ja Seinäjoelta saakka.
– Vöyriläisisännät käyvät paljon huollattamassa autojaan täällä. Kutsuvat tätä pappadagikseksi (isäpäiväkodiksi), Luoma säestää ja nauraa perään.
Kädet rasvassa
Ajoneuvojen varaosia Mäkynen hakee vähintään kerran viikossa Seinäjoelta. Autokanta muuttuu niin vinhaan, ettei osia kannata pitää omassa varastossa.
– Varaosia saa päivän varoitusajalla. Käyn pikatukussa ja varaosaliikkeissä. Silloin lähden kuudelta aamulla Seinäjoelle, koska pikatukku avautuu seitsemältä.
Hakureissupäivinä autonasentaja Jukka Lintala saapuu avaamaan ovet kello 8.30. Lisäksi Isostakyröstä löytyy 15 kilometrin päästä varaosaliike äkillisiin tarpeisiin.
– Siitä on niin nättiä hakea kulutusosia. Autoja kun laitetaan katsastuskuntoon, osat tarvitaan heti. Käyn sieppaamassa osat, että homma pyörii, Mäkynen kertoo.
Autot katsastetaan avaimet käteen -periaatteella. Lintala palaa haastatteluhetken loppupuolella Tervajoelta, jossa käytti autoa katsastuskonttorilla.
Kahdeksitoista on varattu Opelin etujousen vaihto, mutta sitä ennen Lintala ehtii vielä vaihtaa öljyt ex-tempore-asiakkaan henkilöautoon.
Korjaamossa 18 vuotta töitä paiskinut Lintala pyörittää lisäksi Lehmäjoella viljatilaa. Töistä puolet sujuu korjaamohallissa ja toinen puoli maatilalla. Lisäksi hän urakoi jonkin verran puimurin ratissa.
Työsuhteen alkuun liittyy hauska tarina. Lintala oli jo ammattikouluaikoinaan Mäkysellä kesätöissä ja työharjoittelussa.
– Luulin, että Jukalla on armeijan jälkeen varma työpaikka, kun se tuli kysymään työtodistuksia. Hän meni ilmoittamaankin itsensä työvoimatoimistoon työnhakijaksi.
Mäkysellä oli sattumoisin samaan aikaan paikka auki ja työkkäristä tullessaan Lintala rokkaistui kysymään, pääseekö töihin.
– Sanoin, että ilman muuta. Kahden me tätä yritystä pyöritämme. Jukka ei ehtinyt olla päivääkään työnhakijana, koska työt alkoivat seuraavana päivänä, Mäkynen muistelee lämmöllä hauskaa sattumaa.
Likietuinen sijainti mahdollistaa sen, että kaksikko käy lounastamassa kodeissaan vuoron perään. Tarvittaessa Mäkynen rientää yhä korjaamohalliin Lintalan avuksi.
– Kädet ovat aina rasvassa. Ei näitä saa puhtaaksi kuin viikonloppuisin, Mäkynen kertoo ja avaa kämmeniään varmimmaksi vakuudeksi.
Rakennemuutos näkyy Lehmäjoella
Lehmäjokeen tiivistyy maaseudun viime vuosikymmenten rakennemuutos. Mäkynen tietää, että edellisissä eduskuntavaaleissa kylältä löytyi enää 163 äänioikeutettua, kun edellisvaaleissa äänioikeus oli vielä yli 200 kylän asukkaalla.
– Antti Kurvinen käy kerran neljässä vuodessa näyttäytymässä, Luoma tokaisee kauhavalaisesta keskustakansanedustajasta.
Vaikka Lehmäjoen koulun lakkautusaikeet nostivat aikoinaan kyläläisissä vastarintaa, kunnanvaltuusto päätti syksyllä 2009 kokouksessaan, että koulutie Lehmäjoella päättyy, koska oppilasmäärät putosivat.
– Täällä oli ennen myös kaksi kauppaa ja kolme pankkia. Kaikki ne ovat loppuneet. Asiamiespostina olin hetken aikaa, mutta sekin loppui.
Postin toiminta kismittää yhä.
– Postin kirjelaatikkokin vietiin pois salaa tuosta edestä. Ihmiset toivat kirjeitä kahdeksan kilometrin päästä ja sitten ei ykskaks olekaan laatikkoa. Se oli Postilta kyllä aika röyhkeää toimintaa, kun siitä ei ilmoitettu kenelläkään mitään, Mäkynen ihmettelee.
Mäkynen muistelee, miten lehmäjoelaiset kehuivat, kuinka halvalla seinäjokelaisesta hypermarketista saa maidot.
– Sanoin silloin, että kyllä se hakeminenkin maksaa ja nämä paikalliset palvelut katoavat, jollei niitä käytetä. Nettikauppa tappaa taas kivijalkaliikkeet. Huoltoasematoimintaa nettikauppa ei niin syö, vaikka asemia menee koko ajan konkurssiin, Mäkynen kertoo.
Byrokratia syö osan elannosta. Esimerkiksi tupakan myynnin katteet ovat sulaneet niin rajusti, että kohonneen valvontamaksun jälkeen persnettoa tulee vähintään 250 euroa vuodessa.
– Olen pitänyt tupakan kuitenkin oheispalveluna mukana. Jos se nyt tuo euroja jotain muuta kautta takaisin.
Tupakkalain tavoite on tupakkatuotteiden ja muiden nikotiinipitoisten tuotteiden käytön loppuminen vuoteen 2030 mennessä.
Keväällä 2020 Raha-automaattiyhdistys vei pelikoneen pois.
– Kun väki vähenee ja ongelmapelaajia ei ole, niin ei enää kerry sitä 500 euroa, joka kuukaudessa vaaditaan. Se oli ainut pelikone tällä kylällä ja sitä on kaipailtu, Mäkynen harmitteli keväällä 2020 lehtemme haastattelussa.
Työ ja harrastus
Mäkynen on ollut yli 50 vuotta mukana isänsä Paavo Mäkysen vuonna 1961 perustamassa yrityksessä.
– Olin kantamassa tiiliä jo rakennusvaiheessa, vuonna 1949 syntynyt yrittäjä kertoo.
Isä ei olisi päästänyt poikaansa jatkokoulutukseen, koska olisi tarvinnut jatkuvasti apukäsiä huoltamolla. Mäkynen kuitenkin haki ja pääsi yhden vuoden huoltajalinjalle Törnävälle.
– Ilmoitin vain, että lähden kouluun. Pyhän ajaksi tulin aina kotiin töihin.
Mäkynen muistelee, että Seinäjoella oli tuohon aikaan rutkasti huoltoasemia. Hän muun muassa kiersi jokaisen aseman valokuvaten ne.
Isä myi yrityksensä kahdelle pojalleen. Edesmennyt veli, Arto Mäkynen, puolestaan myi osuutensa myöhemmin Aarolle.
Mäkynen mieltää olevansa yrittäjänä palveluammatissa. Tankkauspalvelu kuuluu oleellisesti työpäiviin.
– Kyllä mulla tuossa tankin päällä lukee palvelu. Menen yleensä, jos huomaan auton tulevan ja apua tarvitaan. On naisasiakkaita, jotka ottavat tärkeää palvelun, ettei tarvitse käsiä tuhrata. Paikallinen oma vakiasiakas tankkaa itse.
Yrittäjän arki tuo elämään sisältöä. Mäkynen myöntää, että työ on ollut ja on yhä sekä työ että harrastus.
– Ei sitä muuten jaksaisi, jos tämä olisi pelkkää työtä.
Mäkynen saapuu huoltoasemallaan joka arkipäivä kahdeksaksi ja laittaa ovet säppiin kymmenen tuntia myöhemmin.
– Virallisesti avaamme puoli yhdeksältä, mutta tulen aikaisemmin keittämään kaffia ja laittamaan muuta valmiiksi.
Uusin silmin
Ihmiset kyselevät välillä, miten pitkään Mäkynen aikoo jatkaa yrittäjänä.
– Olen sanonut, että jos minä tähän kassan taakse nukahdan, eikö ne korjaa pois, Mäkynen naurahtaa.
Mäkynen täyttää ensi tammikuussa 75. Ikä tuo mukanaan omat ongelmansa.
– Yhdessä vaiheessa meni näkö niin, jotta numeroita ei enää nähnyt. Pyöreät numerot näyttivät kaikki samoilta ja tässä pelataan numeroiden kanssa jatkuvasti.
Apu löytyi kuitenkin Seinäjoella tehdystä silmäleikkauksesta yksityisen silmälääkärin vastaanotolla.
– Kun sain uudet silmät, ei tässä ole enää mitään hätää. Silmät ovat nyt niin hyvässä kunnossa, että näen ilman silmälaseja. Kyllä tekniikka ja silmien hoito on mennyt huippuunsa. Toiseen silmään tehtiin likinäkö ja toiseen kaukonäkö, eikä yhteen tiedä kummassa on kumpikin.
Yrityksen virallinen nimi on Lehmäjoen Huolto ja Baari Ky, Aaro Mäkynen. Liikevaihto on yrittäjän mukaan nippa nappa miljoona euroa vuodessa.
– Saa nyt edes työntekijän palkan maksetuksi, se on hyvä. Ei tästä niin paljoa tule, että tällä liikevaihdolla ja tällä väkimäärällä pystyy asuntovelkoja ja muuta maksamaan.
SEO:n väreissä huoltoasema on ollut vuodesta 2001 saakka. Union-kyltin alla perustettu huoltoasema on ollut välillä myös Nesteen väreissä.
Mäkynen uskoo silti, että liiketiloissa säilyy korjaamotoiminta hänen jälkeensäkin.
– Uskon, että tämä vanhan ajan huoltoasema tällaisenaan lukeutuu Suomessa viimeisimpien joukkoon, Mäkynen päättää.
Juttu on julkaistu ensimmäisen kerran 17.6.2023.