Alavutelainen Reino Kallio ehti nähdä Haapamäen-radan parhaat vuodet – Nyt radan tulevaisuus saa kokeneen ammattilaisen mietteliääksi

Tuu porukkaan, kuului vuonna 1942 nuorelle miehelle, Reino Kalliolle , kutsu valtion töihin.

Kotitalon läheltä kulki Seinäjoen ja Haapamäen välinen rata. Oli sota-aika, ja rautateiden kunnossapidosta huolehtivat vanhemmat miehet olivat rintamalla. Kallio oli käynyt rippikoulun, mutta ei hän itseään miehen ikäisenä vielä pitänyt.

– Niin sanottiin, jotta tuu porukkaan ja että siellä tarvitaan tekijää. Maatalon poika kun olin, niin jotakin jo kykenin tekemään. Vuosi 1942 meni koko tyynni ratatöissä, mutta 1943 keväällä tuli kutsu, että pitää lähteä sotareissulle.

– Siihen aikaan lähdettiin niin nuoresta rintamalle: minäkin olin jonkun päivän päälle 17-vuotias, kun jo oli armeijan kamppeet päällä, ja virallisen kutsunnan kautta mentiin.

Sotavuosien jälkeen odotti paluu rautateille. Rautatiehallitus järjesti kokeen: maksimitulos tehtävistä olisi ollut kymmenen, ja Kallion tulos oli yhdeksän ja puoli.

– Muutamalla sanalla kun kuvailee, niin rataesimiehen tehtäviin kuului rautatien rakentaminen, korjaus ja kunnossapito. Nämä tehtävät kuuluivat minun työnjohtooni, ja minulla oli kymmenien vuosien ajan työryhmä, jonka kanssa tein töitä.

. "Välillä joukkoja siirreltiinkin" Nyt on toukokuu 2022, ja Kallio tähyilee rataa Alavuden Sydänmaalla Holman tasoristeyksessä.

Tasoristeyksien turvalaitteissa on nykyisin pikku kylttejä: yleinen hätänumero sekä numero, johon voi soittaa, mikäli laitteissa on häiriöitä.

. Kallion työuran alkuvuosikymmeninä radalla liikennöi höyryveturin vetämää vaunukalustoa. Tätä nykyä rataosalla kulussa on kiskobusseja henkilöliikennettä varten, ja säännöllisesti rataa ajaa myös dieselvetureiden vetämiä puutavarakuljetuksia.

– Minulle tärkein työkohde oli tämä Haapamäki–Seinäjoki-väli, ja se tuli tutuksi, kun vuosikymmenien ajan olimme tällä alueella töissä. Haapamäen ja Seinäjoen asemien väli oli toistasataa kilometriä.

Välillä työt veivät kauemmaskin, kun oli tarve isommalla ryhmällä tehdä töitä.

– Silloin piti sitten vähän siirrellä joukkoja.

Kallio tietää, että Haapamäen-radan tulevaisuudesta on käyty keskustelua, jo senkin vuoksi, että rataosaa ei ole sähköistetty.

– Monta vuotta siitä on puhuttu, ja lehdissä on ollut kirjoituksia. Yhdet sanovat, että sähköistäminen pitää toteuttaa, ja toiset eivät ole niin varmoja siitä, toteutuuko se.

– Hereillä tätä asiaa on pidetty, mutta mikä on toteutus sitten lopulta, ja mihinkä suuntaan parannustöissä mennään, aprikoi Kallio.

. "Kuinkahan käy Haapamäen-radan?" Parkanon-tie.

Kun on ikänsä tehnyt töitä rautateiden parissa, niin johan siinä puheeseen ehtii tarttua omanlaisensa sanomisen tapa.

Kallio puhuukin yhä Parkanon-tiestä, Parkanon-radan tai Tampere–Seinäjoki-radan sijasta.

Kyseinen rataosa avattiin liikenteelle 51 vuotta sitten, vuonna 1971.

Hän muistaa, kuinka taustalla vaikutti myös raideliikenteen kehitys.

– Nopeudet lisääntyivät, kiskot vahvistuivat ja kalusto vahvistui, ja tarvittiin sellaisessa kunnossa oleva rata, jota sitten voitiin käyttää. Siellä tehtiin paljon töitä, ja kyllä mekin porukalla olimme siellä, pari kuukautta yhtä pätkää.

. Kylien ihmisiltä ja pitäjien johtohenkilöiltä saattoi silti kuulla kommentteja, että kuinkahan nyt mahtaa käydä Haapamäen-radan.

– Kyllä sitä oli, se oli selvää. Kyllä se huomioitiin, ja arvioita oli, että näinkö tämä alue kärsii rautatieverkon muutoksista, ja oli pohdintaa, että minkä takia näin tehtiin.

– Hiljenihän tämä Haapamäki–Seinäjoki-väli. Vuosikausia on puhuttu, että mikä tässä nyt se paras konsti olisi.

. Tuttavuus kenraalin kanssa säilyi Ilkka-Pohjalaisen kuva-arkistosta löytyy mustavalkoinen, puolustusvoimien kuva-arkistosta peräisin oleva kuva.

Kuvateksti kertoo, että jalkaväkirykmentti 7:n komentaja, everstiluutnantti Adolf Ehrnrooth ja majuri Lauri Olanterä ovat tarkastamassa joukkoja Termolassa 4. kesäkuuta 1944. Edelleen kuvatekstin mukaan alavutelainen Reino Kallio seisoo kivääri olallaan eturivissä toisena oikealta, ja viistosti vasemmalla hänen takanaan näkyy veli Henrik Kallio .

Kuvan on ottanut sotilasvirkailija Jarl Taube .

– Inkerinmaalla se kuva on otettu, muistaa Reino Kallio.

– Kenraali Ehrnrooth oli meille niin tuttavallinen. Jos hän meidät vain jossakin tapasi sotavuosien jälkeen, kyllä juttua riitti.

. Kun Ehrnrooth viimeisen kerran soitti Reino Kalliolle, hänellä oli kuulumisten vaihtamisen ohella pyyntö.

– Hän kysyi minulta, voinko kertoa terveiset veli Henrikille Vaasaan. Vastasin hänelle, että kun meidän puhelumme päättyy, otan puhelun Vaasaan, ja velipoika saa sillä samalla minuutilla kenraalin terveiset.

Seuraava yhteydenotto toi sitten tiedon Ehrnroothin kuolemasta, ja veljekset saivat kutsun hautajaisiin.

– Hän oli kirjannut muistiin, keitä pitäisi olla hänen hautajaisissaan.

. "Venäjän toimia moititaan kaikkialla" Kalliolla on selkeä mielipide maailmanpolitiikan ja turvallisuuspolitiikan ajankohtaisista asioista.

– Olen samaa mieltä kuin aivan ylivoimaisesti suurin osa on, ettei Venäjän olisi tuota pitänyt tehdä Ukrainalle. Ei missään tapauksessa, ja tuota moititaan ainakin täällä joka paikassa.

– Ja Venäjä esimerkiksi iski asemalle, jossa lapsia ja naisia oli odottamassa junaa, jotta he pääsisivät Ukrainan länsipuolelle. Ei sellaistakaan olisi saanut tapahtua.

Suomen pyrkimyksen päästä Naton jäseneksi taas ovat lähes kaikki puolueet jo hyväksyneet, hän toteaa.

Tue, 5/24

Kirjaudu sisään

Tue, 5/24

Alavutelainen Reino Kallio ehti nähdä Haapamäen-radan parhaat vuodet – Nyt radan tulevaisuus saa kokeneen ammattilaisen mietteliääksi

Jaa artikkeli

Haluatko lukea artikkelin?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Katuosoitteet

Puhelin