<p><strong>Henry Mance</strong></p><p>Britannian avaruusalan uranuurtaja <strong>Tim Peake</strong> oli ensimmäinen Euroopan avaruusohjelman ESA:n jäsenenä avaruuteen lentänyt ja ensimmäisenä avaruuskävelyn suorittanut brittiastronautti. </p>.<p>Hän juoksi Lontoon maratonin kansainvälisellä avaruusasemalla sen kiertäessä maata 400 kilometrin korkeudessa. ESA:n tehtävistä hiljattain eläköitynyt Peake haluaa kuitenkin tarkastella menneitä saavutuksia toisesta näkökulmasta. </p><p>Hänen mukaansa avaruuden tutkimuksessa tapahtuu seuraavien 5–10 vuoden aikana enemmän kuin kuluneiden 50 vuoden aikana.</p><p>Ensimmäisen naisastronautin ja ensimmäisen muun kuin valkoihoisen astronautin olisi tarkoitus kävellä Kuun pinnalla vuonna 2025. Näiden yhdysvaltalaisten astronauttien vanavedessä Kuuhun lähtevät ensimmäiset eurooppalaiset, jotka todennäköisesti ovat ESA:n suurimmista rahoittajamaista eli Ranskasta, Saksasta tai Italiasta. </p><p>Yhdysvaltain avaruusjärjestön Nasan suunnitelmien mukaan vuoteen 2030 mennessä Kuussa olisi pysyvää asutusta ja Marsiin tehtäisiin miehitettyjä lentoja. Suunnitelmat tuntuvat sangen korkealentoisilta maailman tämän hetken akuuttien ongelmien valossa. </p><p>Miten ihmisiä voisi lähettää asumaan Kuuhun, jos Britannia ei pysty edes saamaan kurkkuja kauppojen hyllyille? Suurimman osan urastaan armeijassa tehnyt pienikokoinen ja kohtelias Peake on vankkumattoman optimistinen. </p><p>– En näe minkäänlaisia ongelmia Marsiin pääsemisessä ja turvallisen elinympäristön luomisessa planeetalle, hän vakuuttaa.</p><p>Joidenkin mielestä koko touhussa ei ole mitään järkeä. Useimmat britit ja amerikkalaiset sanovat, että heitä ei kiinnostaisi lähteä matkalle Kuuhun. Tapaako Peake paljon ihmisiä, jotka SpaceX:n perustajan <strong>Elon Muskin</strong> tavoin sanovat haluavansa elää ja kuolla avaruusasemalla Marsissa? </p><p>– En. Eikä sellaisia henkilöitä valittaisi avaruusjärjestöön, Peake sanoo. </p><p>Viime vuonna hän auttoi uusien eurooppalaisten astronauttien valinnassa. </p><p>– Emme etsi henkilöä, joka on valmis jättämään kaiken taakseen ja lähtemään Marsiin pelkällä menolipulla, vaan harkitsevaisia ja riskien hallintaan pyrkiviä henkilöitä, hän valottaa.</p><p>Vaikka uutisotsikoissa siteerataan Elon Muskin mahtipontisia puheita Marsin asuttamisesta, Peake on maltillisempi ja peräänkuuluttaa asteittain etenevän avaruustutkimuksen tärkeyttä.</p><p>– Meidän on ensin ratkaistava ongelmat, jotka liittyvät Mars-lentojen ja Marsiin laskeutumisen turvallisuuteen sekä elinkelpoisten asumispaikkojen luomiseen. Vasta sitten voimme suunnitella laajamittaisempaa asuttamista, Peake painottaa.</p>.<h3>Avaruudessa sivuutettu poliittiset jännitteet</h3><p>Kun Peake ymmärsi, että häntä ei todennäköisesti valita mukaan kuulennolle, hän päätti laittaa pisteen uralleen ESA:n astronauttina. Kansainvälinen avaruusasema ISS, jossa hän asui kuusi kuukautta, lähenee käyttöikänsä loppua.</p><p> Euroopan avaruusjärjestön ESA:n edustajana hän haluaisi järjestön kansainväliseen yhteistyöhön perustuvan toimintatavan jatkuvan.</p><p>– Avaruudessa olemme aina pystyneet sivuuttamaan Maassa vallitsevat poliittiset jännitteet, Peake huomauttaa, viitaten Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton yhteiseen tehtävään vuonna 1975. </p><p>– Star City -koulutuskeskuksessa lähellä Moskovaa on edelleen länsimaisia astronautteja, ja SpaceX:n lennoilla on yhä venäläisiä astronautteja. Geopoliittisista jännitteistä huolimatta kansainvälisellä avaruusasemalla Venäjän ja Yhdysvaltain segmentit ovat täysin toisistaan riippuvaisia, Peake toteaa.</p><p>Ongelmana on avaruudessa tapahtuvaa toimintaa koskevan sääntelyn puute. Vuoden 1967 ulkoavaruutta koskeva sopimus ei ole enää tarkoituksenmukainen, kun avaruudessa seikkailevat niin lukuisat satelliitit kuin kaupalliset aluksetkin. </p><p>Venäjä ja Kiina ovat kieltäytyneet tukemasta Nasan Artemis-sopimuksia, joissa yrityksiä kannustetaan Kuun resurssien kaupalliseen hyödyntämiseen. </p><p>– Tarvitsemme uudet pelisäännöt, joissa huomioidaan kaupalliset näkökulmat. Tarvitaan tehokkaampia toimia, Peake sanoo.</p><p>Jotkut astronautit ovat haaveilleet avaruuteen pääsystä lapsuudesta saakka, kun taas toiset osuvat sattumoisin oikeanlaisen osaamisen ansiosta kyseisiin tehtäviin. Peake kuului jälkimmäisiin. Hänen toisen asteen koulutuksen päättötodistuksensa arvosanat olivat keskitasoa heikommat. </p><p>– Sain päättötodistukseen välttäviä ja tyydyttäviä arvosanoja, ja silti minusta tuli astronautti. Keinoja löytyy aina, hän korostaa.</p>.<div><blockquote>Avaruus tasoittaa pelikentän täysin, sillä kukaan ihminen ei ole täysin sopeutunut avaruuteen. Maan päällä vammana pidetty ominaisuus voikin avaruudessa olla vahvuus.</blockquote><span class="attribution"></span></div>.<p>Peake liittyi armeijaan, missä hän kiinnostui lentämisestä ja pääsi kouluttautumaan helikopterilentäjäksi. Koska hänellä ei ollut yliopistokoulutusta, hän selvitti matematiikan ja lentodynamiikan silkalla ahkeruudella: hän luki oppikirjat kerta toisensa jälkeen, kunnes ymmärsi lukemansa.</p><p>Peaken onneksi hänen uransa osui aikaan, jolloin Britannia rahoitti ESA:n miehitettyjen avaruuslentojen ohjelmaa ja niin hän pääsi mukaan joulukuussa 2015 kohti kansainvälistä avaruusasemaa lähteneelle lennolle. Yksi syy hänen valintaansa oli, että häntä pidettiin mukavana tyyppinä, jonka seurassa on helppo olla.</p><p>Matkan aikana koettiin kylmääviä hetkiä, kuten läheltä piti -tilanne telakoitumisessa ja veden pääsy astronauttikollegan kypärään avaruuskävelyn aikana. Avaruusasemalla ei kuuden kuukauden aikana kuitenkaan tullut yhtään riitaa.</p><p>– Koulutusta on todella paljon, ja siitä suuri osa käsittelee juuri ihmissuhdetaitoja. Harjoittelimme seitsemän päivää luolassa ja 12 päivää veden alla. Etenkin luolassa harjoittelun aikana oli kylmää ja märkää, ja kaikki olivat väsyneitä ja nälkäisiä, joten olosuhteet olivat omiaan aiheuttamaan yhteenottoja, Peake kertoo.</p><p>Avaruudessa viestintä on avainasemassa. </p><p>– On tärkeää, että joka päivä on ohjeistus- ja raportointitilaisuuksia, joissa voi nostaa esiin mitä tahansa asioita, Peake sanoo. </p><p>Yksi koulutukseen valituista uusista eurooppalaisastronauteista on oikean jalkansa moottoripyöräonnettomuudessa menettänyt lääkäri <strong>John McFall</strong>, josta tulee maailman ensimmäinen para-astronautti.</p><p>– Avaruus tasoittaa pelikentän täysin, sillä kukaan ihminen ei ole täysin sopeutunut avaruuteen. Maan päällä vammana pidetty ominaisuus voikin avaruudessa olla vahvuus, Peake huomauttaa. </p><p>McFallin jalkaproteesista voisi olla hyötyä avaruusasemalla: puristimen avulla proteesi voisi kiinnittyä kaiteeseen ja pitää astronautin asennon vakaana työskentelyn ajan. Muut astronautit joutuvat roikkumaan kaiteista jalkojensa varassa, mikä kuluttaa jalkapöydän ihoa ja tekee sen suomuiseksi. Jalkapohjat sen sijaan ovat sileät ja pehmeät, koska niitä ei käytetä lainkaan.</p>.<h3>Voiko ihminen elää avaruudessa vuosia?</h3><p>Avaruuden painottomassa tilassa ihminen ”vanhenee” nopeasti; esimerkiksi aivoihin kohdistuu painetta, joka aiheuttaa näön heikkenemistä. Valtaosa muutoksista palautuu normaaleiksi maan pinnalle paluun jälkeen. </p><p>– Avaruudessa saatu säteilyannos on kuitenkin pysyvä, Peake toteaa.</p><p>Onko nyt 50-vuotiaan Peaken elinajanodote sama kuin henkilön, joka ei ole käynyt avaruudessa? </p><p>– Ei ole kovinkaan montaa avaruudessa puoli vuotta viettänyttä astronauttia, joka olisi elänyt 80–90-vuotiaaksi, joten pitkän aikavälin vaikutuksia on syytä tarkkailla, Peake sanoo. </p><p>Merkittävämpi kysymys on, voisivatko ihmiset elää avaruudessa vuosia tai jopa lisääntyä siellä.</p><p>Luonnossa viihtyvä Peake asuu nyt perheensä kanssa Englannin idyllisellä maaseudulla lähellä South Downsin kansallispuistoa. Elämä ja olosuhteet Kuun ja Marsin siirtokunnissa olisivat hyvin erilaiset – Marsissa ihmisten olisi todennäköisesti elettävä maan alla. Avaruusasemalla ei myöskään ole juuri mitään vihreää. </p><p>– Venäläisten segmentissä oli juliste, jossa oli puita, vihreä pelto ja auringonkukkia. Kun perjantai-iltaisin kokoonnuimme sinne syömään yhdessä, kaikki tuijottivat kaihoten julistetta. Ihmisen tarve olla lähellä luontoa on varmasti melkoinen haaste tulevaisuuden siirtokunnille. Avaruusasemalla tutkitaan virtuaalitodellisuutta ja lisättyä todellisuutta ja toivotaan, että niistä olisi apua työssä ja iloa vapaa-ajalla, Peake kertoo.</p><p>Millaisen kokemuksen <strong>Jeff Bezosin</strong> Blue Origin -aluksen tai <strong>Richard Bransonin</strong> Virgin Galactic -aluksen kyytiin nousevat avaruusturistit saavat astronautteihin verrattuna?</p><p>– He kokevat painottomuuden tunteen parin minuutin ajan ja näkevät avaruuden pimeyden ja maapallon kaarevuuden. Avaruusasema on yli neljä kertaa korkeammalla ja liikkuu pysyvällä kiertoradalla planeetan ympäri. Kokemuksen voimakkuus on aivan eri suuruusluokkaa kuin turistilennolla, Peake valottaa.</p><p>Muskin omistaman SpaceX-yhtiön alus on matkannut kiertoradalle kauemmas maasta kuin kansainvälinen avaruusasema ISS, mutta sen matka kesti vain kolme päivää. </p><p>Peaken mukaan kuuden ISS:llä vietetyn kuukauden aikana avaruudesta tulee syvälle juurtunut osa ihmistä. Hän toteaa, että hänen kokemustaan ei voi verrata Kuussa kävelyyn, jota puolestaan ei voi verrata Mars-lentoon, jonka aikana miehistö näkee maapallon loittonevan, katoavan ja muuttuvan lopulta enää pieneksi valopilkuksi.</p><p>Onko Peaken mielestä Virgin Galacticin 450 000 dollaria maksava matka hintansa arvoinen? Jos hänellä olisi rahaa, lähtisikö hän matkalle?</p><p>– Mielestäni avaruuslennolla pitäisi tehdä tieteellistä tutkimusta, ja siitä pitäisi olla hyötyä maapallolla oleville ihmisille, Peake kommentoi. Hän toivoo saavansa siihen vielä uuden mahdollisuuden.</p><p>– En pidä mahdottomana, että vielä lähtisin avaruusmatkalle. Kaupallisella puolella tapahtuu valtavan paljon, hän toteaa.</p> .<div><blockquote>Kuusta käsin saamme valtavasti tietoa omasta planeetastamme.</blockquote><span class="attribution"></span></div>.<h3>Robotit ovat halvempia</h3><p>Britannian korkea-arvoisin tähtitieteilijä (Astronomer Royal) <strong>Martin Rees</strong> väittää, että julkisesti rahoitetut astronauttiohjelmat ovat tarpeettomia, koska robottien avulla avaruutta voidaan tutkia halvemmalla. </p><p>– Näkisin, että asia on juuri päinvastoin. Jos hypättäisiin 500 vuotta ajassa eteenpäin, avaruusasemilla tai taivaankappaleilla todennäköisesti asuisi paljonkin ihmisiä – edellyttäen, että ihmislaji selviytyy, Peake arvelee.</p><p>Avaruuden tutkimus robottien avulla voisi kenties tasoittaa tietä, mutta sekin maksaisi helposti miljardeja. Lisäksi robottien tiedonkeruu on tehottomampaa. </p><p>– Marsin pinnalla ihminen pystyy yhden päivän aikana suorittamaan yhtä paljon kartoittamis-, näytteidenotto- ja analysointitehtäviä kuin robotti kahdessa tai kolmessa vuodessa. Ihmisillä on ehdottomasti etulyöntiasema, Peake sanoo. Lisäksi tieto siitä, että toisella planeetalla on ihmisiä, olisi inspiroivaa koko ihmiskunnalle.</p><p>Muskin tavoitteena on tehdä ihmisestä moniplaneettainen laji, jotta voisimme suojautua maapalloa uhkaavalta täystuholta. Bezos puolestaan näkee avaruuden paikkana, jossa ihmiset voisivat harjoittaa kaikkein saastuttavinta liiketoimintaa. Monille muille kaupallisille toimijoille resurssien hyödyntäminen on tärkein tavoite. Mikä näkemyksistä on vakuuttavin? Kansallisten avaruusjärjestöjen tavoin Peake pitää tärkeimpänä avaruusmatkailun avulla planeetastamme saatavaa tietoa.</p><p>– Kuusta käsin saamme valtavasti tietoa omasta planeetastamme, hän perustelee.</p><p>Kuun Helium-3-varoja<strong> </strong>voisi käyttää fuusioreaktion synnyttämiseen. Satelliittien avulla saadaan tietoa ilmastosta ja luonnon monimuotoisuudesta. Kuun pienen painovoiman ansiosta lääkeyhtiöt voivat kasvattaa tehokkaammin sairauksia aiheuttavia proteiineja, joiden avulla taas voidaan kehittää lääkkeitä. </p><p>– Avaruudella on jatkossa yhä merkittävämpi rooli maan päällä ilmenevien ongelmien ratkaisemisessa, Peake ennustaa.</p><p>Vastaväitteenä on esitetty, että monet näistä hyödyistä ovat jo saatavilla eivätkä edellytä Marsiin lentämistä. Lisäksi ilmastonmuutos ja luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen ovat niin suuria akuutteja ongelmia, että meidän pitäisi mieluummin käyttää jokainen liikenevä miljardi nykyisten, välittömästi hyödynnettävien teknologioiden kehittämiseen.</p><p>Peaken mielestä kansalliset avaruusbudjetit ovat ”oikeaa kokoluokkaa”. - 1960-luvulla Yhdysvaltain avaruusbudjetin osuus valtion menoista oli lähes 4,5 prosenttia, nykyään se on 0,5 prosenttia. Nykyisellään mikään ei siis erityisesti viesti asioiden kiireellisyydestä. Ongelmamme maapallolla eivät kuitenkaan katoa mihinkään, ja 200 vuoden kuluttua ratkottavana on uusia ongelmia. Pitäisi siis ajatella isommin ja pidemmälle, eikä keskittyä vain tämänhetkisiin asioihin. Jos niin tehdään, se on suuri virhe, Peake kiteyttää.</p>.<p><em>Käännös englannista suomeksi: Leni Vapaavuori, Käännöspalvelu Lingvista</em></p><p><em>The Financial Times Limited [2021]. Kaikki oikeudet pidätetään. FT ja Financial Times ovat Financial Times Limitedin tavaramerkkejä. Ei saa levittää, kopioida tai muuttaa millään tavalla. Ilkka-Pohjalainen on yksin vastuussa tämän käännöksen tuottamisesta eikä Financial Times Limited ole vastuussa käännöksen oikeellisuudesta tai laadusta.</em></p>