"Emme halunneet, että isät rupeavat kiipeilemään tuulimyllyihin" – Stundarsissa järjestettiin leikkipäivä

Stundarsin ulkoilmamuseossa järjestettiin torstaina leikkipäivä. Erilaiset leikkitilat, kuten leikkikauppa ja leikkinavetta, olivat avoinna, ja ympäri pihapiiriä oli järjestetty leikkipisteitä vanhanajan leikeille.

Leikkipäivä järjestettiin Stundarsin ulkoilmamuseolla ensimmäistä kertaa. Tapahtuma kuului osaksi museon heinäkuisia teemapäivä.

–Tämä on vähän niin kuin pienempi versio aikaisempina vuosina järjestetystä lastenjuhlasta. Koska pandemia on vain teknisesti ohi, päätimme ottaa alkuun varovasti, museopedagogi Martin Backman-Witting kertoo.

Leikkipäivänä museossa järjestettiin myös nalleakuutti, jonne saattoi tuoda pehmoleluja erityishoitoon. Lisäksi kävijöillä oli mahdollisuus osallistua vanhanajan piirileikkeihin.

Muita vanhanajan leikkejä eri pisteillä olivat esimerkiksi köydenveto, ruutuhyppely, keppihevosrata, saippuakuplien puhallus, puujaloilla kävely sekä omenan ja hevosenkengän heitto.

Tapahtuma keräsi yhteensä 430 kävijää.

. Hurjimmat leikit olivat aikuisilla Museossa oli myös mininäyttely Maximilian Stejskalin ottamista valokuvista vuosilta 1929–1932.

– Hän otti paljon valokuvia leikeistä. Vaikka näyttelyn kuvissa on lapsia, on suurimmassa osassa valokuvia vanhempia miehiä, kertoo Backman-Witting.

Noin 120-vuotta sitten nuoret miehet ovatkin hänen mukaansa keksineet mitä hullumpia ja vaarallisempia leikkejä.

– Joku saattoi esimerkiksi ottaa kunnon otteen tuulimyllyn siivestä, ja kaverit laittoivat hänet menemään ympäri. Tai sitten joku saattoi käpertyä kärryn pyöriin pieneksi palloksi, ja kärryt laitettiin matkaan.

Kuvat oli jätetty Backman-Wittingin mukaan pois näyttelystä, jotta lapset eivät saisi ideaa niiden kokeiluun.

– Emme myöskään halunneet, että isät rupeavat kiipeilemään tuulimyllyihin, hän naurahtaa.

. Leikeillä on pitkä historia Ihmisellä on Backman-Wittingin mukaan ollut aina tarve leikkiä. Sitä, kuinka vanhoja leikit ovat, onkin hänen mukaansa vaikea arvioida.

– Leikit kehittyvät koko ajan ja muuttuvat vähitellen. Lisäksi ennen vanhaan ei ole ollut mitään vakituisia sääntöjä.

Jokaisessa kylässä on Backman-Wittingin mukaan leikitty leikkejä vähän eri tavalla.

– Siksi meillä on esimerkiksi amerikkalaista, kanadalaista, eurooppalaista, australialaista ja monta muuta erilaista jalkapalloa.

Backman-Wittingin mukaan voikin olettaa, että kaikkea mitä voidaan leikkiä ilman nykyaikaista teknologiaa, on saatettu leikkiä jo monta tuhatta vuotta sitten. Vanhanajan leikeille yhteistä onkin hänen mukaansa niiden analogisuus.

– Leikit, joissa mitellään esimerkiksi voimasta, ovat olleet mahdollisia jo kivikaudella.

. Yhteiskunnan muutos on vaikuttanut leikkiin Verrattuna nykyaikaan leikittiin vanhan ajan leikkejä Backman-Wittingin mukaan enemmän ulkona.

– Sisällä piti tehdä niin paljon muuta, levätä ja syödä. Ulkona taas oli vapautta tehdä melkein mitä tahansa.

Nykyään yhteiskunta on Backman-Wittingin mukaan myös hyvin erilainen kuin 150-vuotta sitten.

– Silloin ulkona oltiin todella paljon, ja siellä tehtiin paljon töitä. Siksi myös leikkiminen tapahtui ulkona.

. Leikitty on niin yksin kuin ryhmässäkin Jo ennen vanhaan lapset ovat Backman-Wittingin mukaan leikkineet myös yksin.

– Siitä merkkinä ovat mielikuvitustoverit, joista on puhuttu kirjoituksissa jo monta sataa vuotta.

Sitä, kuinka tyypillistä yksin leikkiminen on ollut ryhmässä leikkimiseen verrattuna, ei Backman-Wittingin uskalla sanoa.

– Ryhmässä leikkiminen on ollut näkyvämpää. Kun muuta seuraa ei ole ollut, niin silloin on menty naapurikavereiden kanssa ryhmässä.

Fri, 8/12

Kirjaudu sisään

Fri, 8/12

"Emme halunneet, että isät rupeavat kiipeilemään tuulimyllyihin" – Stundarsissa järjestettiin leikkipäivä

Jaa artikkeli

Haluatko lukea artikkelin?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Katuosoitteet

Puhelin