Lakeuksien rakastettu taiteilijapari pitää nyt viimeistä näyttelyään – ”Minulla ei ole paljon aikaa jäljellä”, Voitto Kantokorpi sanoo

ALAVUS

. – Otson kuolema oli valtava järkytys, se aika oli meille yhtä sumuverhoa, Otso Kantokorven äiti Janne Kantokorpi sanoo.

. Hän seisoo vasta remontoidun taidekeskus Harrin avarassa salissa Alavudella. Seinille on ripustettu hänen värikkäitä maalauksiaan; osa odottaa lattialla vielä ripustusta. Yksi teos on tehty Otsolle. Janne Kantokorpi maalasi teoksen Arabeski ja 40 tähteä pojalleen tämän neljäkymmentävuotislahjaksi. Maalauksessa leiskuvat elämän sävyt: keltainen ja oranssi.

. Elämän vuoksi, ei kuoleman . Elämästä tänne on näet tultu puhumaan; ei kuolemasta. Ja ennen kaikkea taiteesta. Käsillä on lakeuksien taidekesän eräs tapaus: Janne ja Voitto Kantokorven yhteisnäyttely.

. Eteläpohjalaisesta kuvataide-elämästä on mahdoton puhua mainitsematta Kantokorpia. Paikkakuntalaiset – ja oikeastaan koko alueen kuvataideväki – tuntee pariskunnan Jannena ja Vodena.

. Pakko kysyä melkein heti alkuun: Kuinka ja koska nimi Kaarina vääntyi lempinimi Janneksi?

. – Minua on kutsuttu Janneksi pienestä asti, ehkä siksi että kotitalossa asui vain poikia. Nimi on kulkenut mukana siitä saakka.

. Stadista maalle . Helsingistä Alavudelle vuonna 1960 muuttaneet Kantokorvet ovat kasvattaneet monta alavutelaista sukupolvea kuvataiteen pariin.

. He ovat tuttuja lähes jokaiselle takavuosikymmeninä Alavudella yhteiskoulua, yläastetta ja lukiota käyneelle. Pitkää opetusrupeamaa peruskoulussa ja lukiossa seurasi pitkä opetusrupeama kansalaisopistossa.

. Noin neljän vuosikymmenen kuviksenmaikan ura yhdellä paikkakunnalla on kunnioitettavan pitkä aika. Mikä on pitänyt Kantokorvet kaikki nämä vuosikymmenet täällä, eikö pääkaupunkiseudun humu koskaan houkuttanut palaamaan? Millaista oli muuttaa Helsingistä Alavuden kaltaiseen maalaispitäjään nuorena vastavalmistuneena taiteilijana? Kuvataide ei tainnut olla kovassa huudossa 60-luvun eteläpohjalaisella maaseudulla.

. Voitto Kantokorpea alkaa naurattaa.

. – Muutto tänne oli suuri elämänmuutos, hän sanoo.

. – Mutta onnellinen elämänmuutos, Janne Kantokorpi komppaa.

. Hän ryhtyy kertomaan tarinaa ensi kosketuksesta paikkakuntaan. Tarina on kuin suoraan tv:n maalaisdraamasta.

. Kantokorvet matkasivat Alavudelle ensi kertaa junalla, tarkoitus oli tavata yhteiskoulun rehtori. Asemalla ei ollut takseja odottamassa kuten Helsingissä. Pariskunnan ei auttanut muu kuin marssia neljän kilometrin matka hiekkatietä pitkin perille, Janne Kantokorpi villakankaisessa kävelypuvussa ja korkeakorkoisissa kengissä.

. Rehtori löytyi kotitalonsa pihalta nurmikonleikkuuhommista maha paljaana. Silloin Kantokorvet oivalsivat, että täällä he viihtyisivät.

. Uudet opit kehiin . Kantokorpia seurasivat Helsingistä Alavudelle kolmevuotias Otso-poika ja uudet opit.

. – Kun astuin ensimmäisen kerran opettajainhuoneeseen, ajattelin että voi kauhea kuinka vanhoja kaikki muut ovat. Me olimme 25-vuotiaita, Voitto Kantokorpi sanoo.

. Kuvaamataidon opetus laahasi menneillä vuosikymmenillä, edes kuvaamataidon luokkaa ei ollut.

. Kantokorvet alkoivat ensi töikseen uudistaa sitä.

. Jumppasalissa alettiin järjestää kevätnäyttelyitä. Matkattiin luokkaretkellä Vaasaan katsomaan näyttelyitä, muuallekin. Pidettiin taidekerhoa ja Vetämäjärvellä kesäkursseja.

. – Olimme intomielisiä ja intohimoisia, Voitto Kantokorpi sanoo.

. – Energiaa oli aivan valtavasti, Janne Kantokorpi säestää.

. Kantokorvet näkivät paikallisissa nuorissa paljon lahjakkuutta. Osasta tuli kuvataiteilijoita, kuten Seppo Tannisesta, Heikki Mäki-Tuurista ja Pauliaukusti Haapasesta.

. – Olimme aivan monttu auki. Ihmettelimme, mistä se kaikki lahjakkuus täällä kumpuaa.

. Alavus ja Etelä-Pohjanmaa ottivat nuoren helsinkiläisen taiteilijaparin avosylin vastaan. Saatiin ystäviä ja tukijoita. Kyläiltiin puolin ja toisin.

. Kantokorpien Hanna-tytär syntyi kolmantena Alavuden-vuotena. Hänestäkin kasvoi kuvataiteilija ja kuvataideopettaja.

. Voitto Kantokorpi kertoo, että vaikka oltiin kaukana Helsingistä, ovet maailmalle pidettiin koko ajan auki.

. Oli luottamustoimet muun muassa Suomen kuvataidejärjestöjen liitossa ja Suomen taiteilijaseurassa, Jannella vielä valtion kuvataidetoimikunnassa ja Pohjalaisessa taiteilijaliitossa.

. Kantokorvet osallistuivat lukuisiin näyttelyihin eri puolilla Suomea, ja tuttavapiiri oli laaja. Käytiin residensseissä. Etenkin Espanjasta tuli tärkeä.

. – Olemme olleet ennen kaikkea taiteilijoita, Voitto Kantokorpi sanoo.

. Voitto Kantokorpi ja hänen puuteoksiaan.

. 1960-luvun alussa eteläpohjalainen kuvataide-elämä oli lapsenkengissä. Gallerioita tai muita ammattimaisesti toimivia kuvataidetiloja ei ollut. Nelimarkka-museo perustettiin 1964. Pirkanpohjan taidekeskus avasi 1974, Seinäjoen taidehalli 1980.

. Alavudelle oma taiteelle omistettu tila saatiin, kun Kantokorvet olivat olleet paikkakunnalla kolme vuosikymmentä. Pariskunta oli perustamassa taidekeskus Harria.

. –On aikamoinen tapaus, että tällainen näyttelypaikka on toiminut paikkakunnalla näinkin pitkään, Voitto Kantokorpi sanoo.

. Viimeinen näyttely . Viime vuonna taidekeskus Harri täytti kolmekymmentä vuotta. Kantokorpien yhteisnäyttelyn oli tarkoitus avautua juhlavuonna, mutta korona siirsi näyttelyn tälle kesälle.

. Pariskunnan mukaan Harrin näyttely jää heidän viimeisekseen.

. Janne ja Voitto Kantokorpi täyttivät alkuvuonna 86 vuotta. He asuvat kahdestaan Alavuden keskustassa. Arki on ollut viime vuodet selviytymistä.

. – Käymme kaupassa itse ja teemme ruoat itse. Päivät kuluvat nopeasti, sillä kaikki tapahtuu kovin hitaasti. Aamun jälkeen yhtäkkiä onkin jo ilta, Janne Kantokorpi sanoo.

. Otson kuolema oli vanhemmille raskas. Taakkaa ovat lisänneet ystävien ja tuttavien poismenot. Voitto Kantokorpi sanoo vanhojen opettajatovereiden kuolleen, monen oppilaankin jo.

. – Ystävät ovat menehtyneet yksi kerrallaan. Carl Wargh, Veikko Takala, Nándor Mikola... Melkein kaikki vanhan liiton ihmiset ovat poissa.

. Voitto Kantokorpea ovat koetelleet vakavat sairaudet. Lonkka, selkä ja polvi on leikattu. Kaksi syöpää ovat nakertaneet luomisvoimaa. Voitto Kantokorpi kertoo, että toisen syövän lääkitys on nyt lopetettu.

. – Minulla ei ole paljon aikaa jäljellä.

. Kaksi tuntia on keskusteltu. On istuttu Harrin kahvihuoneessa. Käyty kiertämässä taidekeskuksen saleissa, katsottu teoksia ja puhuttu niistä pitkään.

. Kantokorpien puheesta ei ole tulla loppua. Sitä täytyy ihmetellä, että mistä kaikki tuo henkinen energia, mistä kaikki huumori ja lakkaamaton älyn viilto?

. Voitto Kantokorpi löytää nopeasti vastauksen: Taide. Siitä kaikki kumpuaa.

. – Ilman taidetta ei ole elämää, se on niin voimakasta. Kuin joku kohtalon sormi olisi osoittanut sen meidän osaksemme.

. Voitto ja Kaarina Kantokorpi, "Vode ja Janne".

. Kantokorvista tekeillä kirja . – Kaksi erilaista, todella omaperäistä ja pitkän uran tehnyttä taiteilijaa. Nelimarkka-museon entinen johtaja Leena Passi luonnehtii Voitto ja Janne Kantokorpea.

. Leena Passi kirjoittaa parhaillaan kirjaa Kantokorpien elämästä ja taiteesta yhdessä kirjailija Arto Juurakon kanssa. Juurakko vastaa teoksen elämäkertaosuudesta, Passi on teoksen kuvataideasiantuntija. Kaksi vuotta tekeillä olleen kirjan on tarkoitus ilmestyä loppuvuonna. Teos pohjaa Kantokorpien haastatteluihin ja heistä tehtyihin vuosikymmenten varrella tehtyihin lukuisiin lehtijuttuihin.

. Leena Passi tutustui Kantokorpiin työskennellessään Nelimarkka-museon johtajana. Alavutelainen Juurakko lukeutuu puolestaan Kantokorpien kasvatteihin.

. – Olin molempien oppilaana, Voden yläasteella ja Jannen lukiossa. Jossain vaiheessa minulla oli ajatuksena lähteä kuvataidealalle itsekin, sillä en ollut ollenkaan hullumpi piirtäjä.

. Kantokorvet tekivät Juurakkoon ison vaikutuksen.

. – Vode oli opettajana reilu ja hyvin suorapuheinen. Hän sanoi asiat suoraan, mikä saattoi joskus vähän kirpaistakin. Jannen muistan opettajana, joka löysi kaikista teoksista aina jotain hyvää, hän oli erittäin kannustava opettaja.

. Kantokorvet muistetaan lakeuksilla ennen kaikkea kuvataidekasvattajina. Alavutelaisten opinahjojen lisäksi he toimivat lähes kaksi vuosikymmentä opettajina Taideteollisen korkeakoulun avoimessa korkeakoulussa Vaasassa ja hetken myös Alajärvellä.

. Juurakko sanoo, että moni ei välttämättä tiedä, miten aktiivisia Kantokorvet olivat myös toteuttaessaan omaa taiteilijuuttaan.

. – Heillä on ollut paljon näyttelyitä kotimaassa ja ulkomailla, Juurakko sanoo.

. – Kantokorvet ovat olleet aina aktiivisia ja vaikuttaneet useissa yhdistyksissä sekä alueellisesti että valtakunnallisesti, Passi toteaa.

. Janne Kantokorpi tunnetaan abstraktien maalausten tekijänä, Voitto Kantokorpi kuvanveistäjänä. Passi sanoo molempien taiteen ytimessä olevan luonto.

. – Janne Kantokorpi on aina ollut abstraktisti. Voitto aloitti esittävältä pohjalta, mutta tekemisen rinnalle on tullut monenlaista muutakin.

. Janne ja Voitto Kantokorven näyttely on esillä taidekeskus Harrissa 15.8. saakka. Esillä on myös heidän entisen oppilaansa Terhi Luodon teoksia.

Sat, 11/12

Kirjaudu sisään

Sat, 11/12

Lakeuksien rakastettu taiteilijapari pitää nyt viimeistä näyttelyään – ”Minulla ei ole paljon aikaa jäljellä”, Voitto Kantokorpi sanoo

Haluatko jatkaa lukemista?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Lakeuksien rakastettu taiteilijapari pitää nyt viimeistä näyttelyään – ”Minulla ei ole paljon aikaa jäljellä”, Voitto Kantokorpi sanoo

Jaa artikkeli

Haluatko jatkaa lukemista?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje