<p>Liikehuoneistossa Vaasan ylätorilla vallitsee torstai-iltapäivänä toimelias ja odottava tunnelma. Naulakko täyttyy takeista, puheensorina on vilkasta, ja pöytään katetaan sen seitsemää sorttia ukrainalaisia leivonnaisia.</p><p>Omalla pöydällään komeilee leivonnaisten kuningatar, perinteinen karavaj-kakku.</p><p>– Tätä meillä tarjotaan aina suurissa juhlissa, kertoo <strong>Inna Tanehuk</strong>. </p><p>Nyt on aihetta juhlaan: alkamassa on ukrainalaisten Kalyna-keskuksen avajaiset.</p><p>Kalyna-yhdistyksen luotsaama keskus toimii kohtaamispaikkana ukrainalaisille, suomalaisille ja aivan kaikille, jotka keskukseen haluavat poiketa.</p><p> – Tänne voi poiketa juomaan kahvit ja juttelemaan. Lapsille on oma leikkinurkkansa, Tanehuk sanoo.</p><p>Keskus on auki loppuviikosta, torstaista lauantaihin. Kuulumisten vaihdon ohella mukaan voi tarttua arvokasta käytännön tietoa elämisestä Suomessa.</p><p>Esimerkiksi Kela-asiat ovat monesti monimutkaisia, niistä on hyvä saada neuvoja sellaiselta, joka jo tietää ne tietää ne kommervenkit. </p><p>Kalyna-yhdistyksellä on jo entuudestaan kohtaamispaikkana toimiva ystävyyskahvila Vöyrillä. Niin Vöyrin kuin Vaasan kahvilat toimivat samalla avustuslähetysten keräyspaikkana.</p><p>Kalyna-yhdistyksen varapuheenjohtaja <strong>Katarina Heikius</strong> ja aktiivinen jäsen <strong>Elisabeth Morney</strong> iloitsevat uudesta toimipisteestä Vaasan ytimessä, torin kulmalla. </p><p>Tyhjillään olevat liiketilat saatiin yhdistyksen käyttöön hyväntekeväisyytenä. </p><p> – Saamme olla tilassa ilmaiseksi niin kauan kuin tähän tulee jokin liike, Heikius ja Morney kertovat ja jatkavat: </p><p> – Tänne on helppo poiketa ja ukrainalaisten integraation kannalta tämä on tosi hyvä juttu. </p>.<p><strong>Seija Antus</strong> ja <strong>Harriet Holmqvist</strong> ovat saapuneet avajaisiin Vöyriltä. Yhteistoiminta Vöyrin ukrainalaisten kanssa on heille jo tuttu juttu. </p><p>– Sota alkoi 24.2. ja 25.3. meillä oli jo Vöyrillä yhteinen kokoontuminen. Oli se aika herkkää silloin aluksi, kun sota oli juuri alkanut ja ihmiset joutuneet pakenemaan kotoaan, naiset muistelevat viime kevättalven tunnelmia. </p><p>Ukrainalaisia on saapunut Vöyrille vuoden mittaan useita kymmeniä. Suomi–ukraina-kielimuuria murrettiin aluksi puhelimen käännössovelluksen avulla. Nyt Antus ja Holmqvist opiskelevat ukrainaa Kalyna-yhdistyksen puheenjohtajan <strong>Olena Galchenkon</strong> johdolla. </p><p>Se on jo käynyt selväksi, että maailman helpoin kieli ukraina ei ole, kun jo aakkoset ovat tyystin toisenlaiset.</p><p>Kohtaamiseen ei tosin aina tarvita edes sanoja.</p><p>Kun vaikka kaupassa tavataan, aina ensiksi halataan. </p><p>Viime kesänä Seija Antus kattoi terassilleen kahvit, joihin saapui 24 ukrainalaista. Tulevana suvenakin Antus aikoo pitää terassillaan suomalaisukrainalaiset kahvikestit. </p><p>Inna Tanehuk kertoo saapuneensa Suomeen ja Vaasaan heti pian sodan syttymisen jälkeen tyttärensä, siskonsa ja tämän kahden lapsen kanssa. Elämä on asettunut mallilleen Vanhassa Vaasassa, mutta huoli Ukrainassa yhä olevista vanhemmista on jatkuvaa. </p><p>– Onneksi olemme pystyneet viestimään melko säännöllisesti. </p>