Heli Alakoskela tuli toisen kerran äidiksi 47-vuotiaana – Esikoisen ja kuopuksen ikäerossa hauska sattuma

Pesuaineiden tuoksu puistatti eikä kahvi maistunut, kuten ennen. Lapualainen Heli Alakoskela, 47, mietti, voisiko hän olla raskaana.

Testipuikkoon piirtyi kaksi haaleaa viivaa. Puoliso toppuutteli, että vielä ei kannata liikaa innostua, sillä toinen viiva oli kovin haalea. Seuraavana päivänä Alakoskela osti kaupasta pienen kukallisen vauvanvaatteen. Jotenkin hän tiesi.

– Kun tein toisen raskaustestin kauppareissun jälkeen, viivat näkyivät selvästi. Olo oli epäuskoinen, mutta kuitenkin luottavainen, Alakoskela muistelee viime kevään jännitystä.

Emilia-vauva syntyi 17. marraskuuta suunnitellulla sektiolla. Ikäeroa Oskari-isoveljen kanssa tuli 17 vuotta, sillä Alakoskela sai esikoisensa 30-vuotiaana.

– Ajattelimme pitkään puolisoni kanssa, että meille riittää yksi lapsi. Neljänkymmenen ikävuoden tietämillä aloin kuitenkin haaveilla toisesta, ja ajattelimme, että vauva saa tulla, jos on tullakseen.

Toisen lapsen saaminen ei ollut itsestään selvää. Alakoskela toteaakin nyt, että Emilia-vauva on perheelle suuri lahja.

– Kuten sanonta kuuluu, lapsia ei tehdä, niitä saadaan. Olemme valtavan onnellisia ja kiitollisia, että saimme toisen lapsen.

Ikä ei näkynyt odotuksessa mitenkään

Alakoskelan viime vuoteen mahtui paljon myös surua. Raskausaikana hän suri vakavasti sairasta isäänsä, joka menehtyi ennen tytön syntymää.

– Alzheimerin tautia sairastanut isäni menehtyi ja pian syntyi Emilia. Toivoin, että isä olisi ehtinyt nähdä Emilian, mutta onneksi hän ehti kuulla, että olen raskaana ja näkee meidät nyt pilven reunalta.

Alakoskelan raskausaika sujui muuten hyvin. Hän kertoo olleensa iästään huolimatta luottavainen, koska on hyvässä kunnossa niin henkisesti kuin fyysisesti.

– Ikäni ei näkynyt odotuksessa mitenkään, enkä oikeastaan murehtinut mitään. Kaikki arvot olivat niin hyvät koko raskausajan, ettei mitään ekstratutkimuksia tarvinnut tehdä. Töissä esikoulun opettajana pystyin olemaan loppuun asti normaalisti, ennen kuin jäin äitiyslomalle.

Saman ikäluokan julkkisnaisten vauvauutiset ovat lämmittäneet mieltä ja rohkaisseet. Hän kertoo lukeneensa kaikki jutut, joissa ikätoverit ovat kertoneet odotuksestaan. Vauvauutisia ovat tänä vuonna kertoneet ainakin ministeri Krista Kiuru, kansanedustaja Annakaisa Heikkinen sekä näyttelijä Laura Malmivaara.

– Nämä jutut ovat todellakin osuneet silmään ja olen lukenut ne tarkkaan, hän kertoo.

"Kolmekymppisenä stressasin enemmän"

Neljän sairaalapäivän jälkeen Alakoskela pääsi vauvan kanssa kotiin. Sillä välin syksy oli kääntynyt talveksi ja maa saanut lumipeitteen. Kotona alkoi vauvantuoksuinen ja -tahtinen arki.

– Päivät hujahtavat syödessä, sylitellessä ja leikkiessä. Olen nauttinut kiireettömistä aamuista. Saatamme nukkua puoli kymmeneen ja joskus myöhempäänkin. Kuinka ihana on herätä, kun toinen hymyilee vieressä. Otan Emilian aina ensimmäisen syötön jälkeen viereeni jatkamaan unia, Alakoskela kertoo.

Alakoskelan mukaan äitiys on ollut toisella kertaa aivan erilaista kuin aikoinaan esikoisen kanssa.

– Olen ottanut nyt paljon rennommin ja osannut nauttia vauva-ajasta. Kolmekymppisenä stressasin enemmän. Nyt tiesin, että vauvanhoito sujuu, ja olen myös uskaltanut jättää Emiliaa hoitoon miehelleni ja äidilleni.

Suvussa on muitakin pieniä, joiden perheiltä Alakoskelat ovat saaneet vinkkejä ja kaikkea tarpeellista vauvatavaraa lainaan. Lähipiirissä on alle kolmekymppinen, alle nelikymppinen ja alle viisikymppinen äiti, hän.

– Ei olisi uskonut, että meidän ikäluokka saa vielä vauvan. Oma kummityttöni on Emilian kummi, ja hänellä on hieman Emiliaa vanhempi tyttö.

Esikoisen lapsilisä loppui, kuopuksen alkoi

Hauska sattuma on, että Alakoskelan perheen molemmat lapset ovat syntyneet marraskuussa, joten ikäeroa heille tuli liki tismalleen 17 vuotta.

– Esikoisen lapsilisä loppui marraskuussa ja kuopuksen alkoi. Niin kuin tämä olisi ajoitettu. Vaikka vauvauutinen ensin hieman järkytti, Oskari on omaksunut isoveljen roolin oikein hyvin. Nykyään hän ottaa aina Emilian heti syliin koulusta tultuaan, hän kertoo.

Suurena apuna perheen arjessa on Alakoskelan oma äiti, jolle suvun uusi jäsen on tuonut valtavasti iloa elämään puolison kuoleman jälkeen.

– Äiti oli isän omaishoitaja, ja kun omaishoitajan työ loppui, hänellä jäi aukko paikattavaksi. Hän on ollut paljon apunamme. Emilia on melko vaativa sylivauva, joten apu on tervetullutta.

Syksyllä apukäsiä tarvitaan tiuhemmin, sillä Alakoskela ryhtyy opiskelemaan erityisopettajaksi.

– Joku taika äitiyslomassa on, sillä opiskelin myös esikoisen vauvavuonna. Silloin opiskelin kasvatustieteiden maisteriksi. Vauva tietysti on etusijalla, mutta tämän ajan pystyy hyvin hyödyntämään ja kehittämään itseään.