Gaunt’s Ghosts - karskeuden kuninkuusluokka

Oli kyseessä sitten nais-tai miessukupuolelle suunnattu kioskikirjallisuus, on homman nimi selvä. Kun lähtökohdat ja lopputulos ovat etukäteen tiedossa, voidaan omistaa kirjan keskimmäiset 300 sivua kuvaukselle siitä miten toivottoman tuonelan kutsun kranaatti viheltää tai kuinka kotirouvan kupeessa polttaa vapauden kaipuu. Perusmakujen lisäksi on tarjolla ollut pitkään toinen toistaan veikeämpiä yhdistelmiä. Kuten tökeröä SM-harlekiiniosastoa tai vaikkapa yhden sortin sci-fi/fantasia-korkeajännitystä, Warhammeria, joissa miehet ovat karskeja ja naisetkin pätkisivät natseja turpaan. Ja siellä. Siellä, siskot ja veljet, suurin ja kaunein on Gaunt’s Ghosts.

It is the 41st Millennium. For more than a hundred centuries the Emperor of Mankind has sat immobile on the Golden Throne of Earth.

Ellei Warhammer ole tuttu, kyse on 80-luvulla alkunsa saaneesta teemasta jonka ympärille on rakennettu aikojen saatossa kokonainen teollisuus. Viattomasta miniatyyri-lautapeliharrastuksesta liikkeelle lähtenyt Games Workshop pyörittää nykyään rautaisella bisnesotteella kahta päälinjaa, joista Warhammer 40.000 - lyhyemmin 40K, on se versio, jossa katedraalin kokoiset ja näköiset avaruuslaivat jakavat ihmiskunnan keisarin suloista kostoa jokaiselle joka uskaltaa näyttää muulta kuin ihmiseltä ja kolmemetriset avaruusmariinit puhdistavat plasmaliekinheittimellä sätkimään jääneet. Tähän universumin versioon sijoittuu myös kokonaan brittiläisen Dan Abnettin kynäilemä Gaunt’s Ghosts-sarja. Joulukuussa jenkeissä kauppoihin pamahti jo sarjan 14 osa, Warmaster, jonka pokkariversio saadaan kauppoihin kesä-heinäkuussa. Nyt olisi siis varsin hyvä aika perehtyä yhteen parhaista rymistelysarjoista tieteisfiktion saralla.

To be a man in such times is to be one amongst untold billions. It is to live in the cruelest and most bloody regime imaginable. These are the tales of those times.

Tarinan kaari alkaa Tanithin planeetalta, josta everstikomissaari Ibram Gaunt on määrätty nostamaan keisarin armeijaan kolme rykmenttiä rivisolttuja, eli WH-terminologiassa Imperial Guardin jäseniksi. Kaikki menee yllätyshyökkäyksessä totaalisen pipariksi ja Gaunt joutuu peräytymään muutaman tuhannen miehen kanssa joista muodostetaan Tanith 1st, first-and-only. Miehillä ei ole kotia jonne palata ja komentajilla ei ole väestöä josta saisi uutta verta pakkiin. No, only in death does duty end, tuumaisi inkvisiittori, itku pois ja rintamalle. Miehet passitetaan palvelukseen ja seikkailu alkaa. Vastaava lopullisuuden ja melankolian tuntu kulkee mukana kirjasta ja kokonaisuudesta toiseen siten, ettei lukija oikeastaan enää huomaa ihmetellä miten miestä (ja uusien tarinoiden myötä myös naista) pudonneen jokaisessa osassa oikealta ja vasemmalta.

Kirjasarja on jaettu tähän mennessä neljään osaan ja haastattelujen mukaan kirja tai kaksi olisi vielä tulossa. The Founding sisältää 3 kirjaa, The Saint 4, The Lost 5 ja viimeinen kokonaisuus, The Victory, on tällä hetkellä kolmen kirjan mittainen. Periaatteessa sarjaan pääsee kyytiin tarttumalla mihin tahansa osaan, mutta aidon kokemuksen saa ainoastaan lähtemällä aivan alusta liikkeelle. Kun kirjailija on sairastellut ja julkaisutahti hidastunut, huomaa odottavansa uutta osaa aina kieli pitkällä; joko nyt saataisiin vastaus siihen, mitä hahmolle X on tapahtunut hänen kadottuaan osassa Y.

Gauntin rykmentti ei moisia ehdi ihmetellä, vaan taistelutanner kutsuu näitä soluttautumisen ja etätappamisen mestareita maailmasta toiseen. Bolterit, chainswordit ja long-lasit kädessä Tanithin ensimmäinen ja viimeinen käy kerta toisensa jälkeen toivottomia todennäköisyyksiä päin. Välillä taistellaan puolen planeetan kokoisten megakaupunkien kaduilla, sitten tunkeudutaan noutamaan petturia vihollislinjojen takaa. Kun avaruusmariineiden komiikan puolelle kellahtava testosteronivyöry saattaa käydä vähän uuvuttavaksi, on Gauntin ihmispoppoon seikkailussa hiukan enemmän sävyjä ja teemoja.

Abnettin niputtaminen kioskikirjallisuuteen on toki sinällään julmaa, koska miehen vaikuttavan pituisessa bibliografiassa vilisee sellaisia nimiä kuin 2000 AD, Marvel, BBC ja DC Comics, mutta kun ylimääräinen negatiivinen lataus kuoritaan ympäriltä pois, mies on kerta kaikkiaan loistava genrefiktion nakuttaja. Eikä miehen kielen- tai tekstinkäyttöä voi suinkaan aivan perusvaniljaiseksi kioskikirjallisuudeksikaan syyttää, vaan herra kiertää kuivimpien kliseiden karikot kohtuullisen mallikkaasti. Gaunt’s-sarjan laatu on pysynyt läpi kaaren häkellyttävän hyvänä, joka ei ole tällä hetkellä useampituhatsivuiselle projektille ollenkaan itsestään selvää. Olisi mielenkiintoista tietää, löytyisikö Warhammer-materiaalille käännettynä laajempaa yleisöä, vaikkei kukaan kotimaisista kustantamoista ole harmillisesti käännösurakasta tiettävästi innostunut.

Abnett ei ole tyytynyt ottamaan vain helpoimpia ratkaisuja usein tykinruokana kuvaillun Imperial Guardin seikkailuissa vaan on onnistunut luomaan elävän ja hengittävän Warhammer-universumin jonka sisäinen logiikka pitää lukijan sekä otteessaan että syöksymässä mukana bunkkerista toiseen. Siinä sivussa mies on onnistunut pyöräyttämään Eisenhorn- ja Ravenor-sarjat samaan muottiin jotka nekin kannattaa ehdottomasti tsekata - kummatkin saa nykyisen Games Workshop-julkaisupolitiikan mukaisesti lähes tuhatsivuisina kokoelmajärkäleinä. Mutta Ibram Gaunt komentaa yhä komeimmin.

Forget the promise of progress and understanding, for in the grim dark future there is only war. There is no peace amongst the stars, only an eternity of carnage and slaughter, and the laughter of thirsting gods.

Kommentoi

Tutkain lista 10




  • Uutiset
  • Urheilu