Ihmiskunnan loppulaukka

Olen ikuinen optimisti ja uskon ihmisten hyväntahtoisuuteen. Naiivi mieleni haluaisi uskotella, että lähimmäisenrakkaus kukoistaisi myös maailmanlopun jälkeen, mutta The Walking Dead yrittää itsepintaisesti todistaa, että olen väärässä. Vaikka tienoot ovat pullollaan epäkuolleita, todellinen uhka kumpuaa toisista ihmisistä. Kun lakia ja järjestystä ei ole, ihminen on ihmiselle susi.

Robert Kirkmanin kynäilemä zombispektaakkeli päätyi sarjakuvien kautta televisioon ja vihdoin myös pelattavaan muotoon. Telltale Gamesin askartelema viiden episodin mittainen pakomatka on kyllästetty vaikeilla valinnoilla ja kerrasaan upealla käsikirjoituksella.

Jokaisella valinnalla on omat seurauksensa ja ne ovat harvoin kaunista katseltavaa. Kun kumarrat yhdelle, pyllistät toiselle. Maailmanloppu on armoton ja tämä käy myös pelissä hyvin nopeasti selväksi. Sarjakuvamaisesta grafiikastaan huolimatta pelissä ei ole hilpeyden hipaustakaan. Melankolinen yleisilme tukee hienosti mollivoittoista tarinaa.

Tapahtumat käynnistyvät, kun poliisiauton takapenkillä nököttävä Lee on matkalla vankilaan. Auton eteen rahjustaa zombi ja Leen jo valmiiksi hankala elämäntilanne muuttuu nanosekunnissa entistä vaikeammaksi, kun auto päätyy muutaman kiepin kautta pöpelikköön ja kuljettaja muuttuu kuolleesta eläväksi kuolleeksi. Kun helyt on irti ranteista, Leelle selviää, että vanhasta maailmanjärjestyksestä on jäljellä enää rippeet. Illuminatin sijaan epäkuolleet ovat ottaneet Yhdysvallat haltuunsa.

Lee tutustuu nopeasti kahdeksanvuotiaaseen Clementineen. Heidän välinen suhteensa nousee pelin keskiöön, kun taas muut selviytyjät ovat lähinnä sivuosissa. Matkan varrella Lee ja Clementine käyvät läpi ihmisluonnon koko kirjon.

Ruutuun marssitetaan niin velliperseitä kuin opportunistejakin. Heidän kanssaan voi tulla toimeen tai halutessaan kaikille voi haistattaa pitkät. Tarinan eteneminen on kokonaan pelaajan omissa käsissä ja tehdyt valinnat saattavat palata kummittelemaan vasta useita episodeja myöhemmin.

Vapaata tallennustakaan ei ole. Tehty valinta on ja pysyy. Jos tarinan haluaa kokea toisella tavalla uudelleen, ainoa vaihtoehto on aloittaa uusi peli.

Telltalen käsikirjoittajille on totisesti nostettava hattua, sillä päällepäin vaarattomalta näyttävä tilanne saattaa käden käänteessä muuttua puistattavaksi pakomatkaksi. Erityisesti toinen episodi nostaa taatusti niskakarvat pystyyn.

Perinteisenä seikkailupelinä The Walking Dead ei ole kaksinen. Varsinaisia pähkinöitä ei ole käytännössä lainkaan ja koko koitos on ohitse noin viidessä tunnissa. Toisinaan etenemistä rikastetaan yksinkertaisella toimintakohkauksella, jossa tarkoituksena on joko pistää epäkuolleita päiviltä tai paeta niiden syleilystä.

Se, mikä vaikeustasossa hävitään, otetaan takaisin draamassa. Tämä peli on tehty koettavaksi, ei pelattavaksi. The Walking Dead kiilaa heittämällä Telltale Gamesin pelikatalogin piikkipaikalle. Toivottavasti jo luvattu toinen "tuotantokausi" pystyy tarjoaamaan yhtä säväyttäviä hetkiä monitorin ääressä. Tarinallinen pakka jäi sen verran auki, että jatkolle on selkeästi tilausta.

Jos tarina ei herätä minkäänlaisia tunnereaktioita, kannattaa katsoa peiliin. Erinomaisesti käsikirjoitettuja hahmoja joko vihaa tai rakastaa, mutta yksikään vastaantulija ei jättänyt kylmäksi. Epäkuolleet puolestaan muistuttavat luonnonvoimaa. Verenhimoiset zombit ovat se välttämätön paha, jotka ovat nousseet ihmisten tilalle ravintoketjun huipulle.

Pelkän pelin lisäksi The Walking Dead avartaa digitaalisten pelien juonenkuljetusta. Tämä on kokonaan uusi tapa kertoa tarinoita. The Walking Deadia voisi luonnostella ludonarratiiviseksi, sillä pelissä tehdyt valinnat johdattelevat tarinaa kokonaan omille uomilleen. Kun tehdyista valinnoista on kannettava seuraukset eikä tallennusta voi halutessaan palauttaa, pelien kerronta nousee entistä lähemmäs todellisuutta. Jokaista dialogikohtausta haluaisi miettiä pitkään ja hartaasti, mutta aikarajoitus pakottaa valitsemaan. Hätiköityjä valintoja tulee aidosti kaduttua. Koin jopa pieniä tunnontuskia, kun suutuspäissäni jätin yhden selviytyjän tien varteen oman onnensa nojaan.

The Walking Dead on hiuksianostattava pelikokemus, mutta jännite ammennetaan epäkuolleiden sijaan ihmisen perusluonteesta. Tämä viihdetuote on interaktiivinen road movie, jossa matka on tärkeämpi kuin päämäärä.

Kommentoi

Tutkain lista 10



  • Uutiset
  • Urheilu