Iskä, mitä on uusretro?

Näin kolmekymppisenä sitä pitää sellaisia asioita itsestäänselvyytenä, joita nuorempi sukupolvi ei välttämättä ymmärrä ollenkaan. Oma tyttäreni esimerkiksi ei jaksa aina tajuta miksi isi vauhkoaa merkkigrafiikalla piirretyistä roolipeleistä tai ikivanhoista manageripeleistä. Seuraava keskustelu voisi olla totta, siksi päätin käydä sen läpi tulevaisuutta ajatellen jo etukäteen.

Niin iskä, mitä se uusretro nyt sitten oikeesti on?

Noh, lapseni, katsopas kun moni iskän ikäinen peliharrastaja muistelee menneitä päiviä mielellään ja siksi haluaa verestää muistojaan samanlaisten pelien parissa kuin mitä silloin omassa lapsuudessa tuli pelattua. Otetaan esimerkiksi vaikka tämä Bit.Trip.Runner. Tältä ne pelit näyttivät silloin, kun iskä oli pieni ja meilläkin oli pihassa oma lemmikkidinosaurus. Ei me tarvittu mitään kolmedeetä tai surround-ääniä. Riitti kun tapahtumista sai riittävästi selvää ja pelattavuus oli hyvä, niinkuin tässäkin, katso nyt ja kokeile!

Ai senkö takia tulee näit uusia megamaneja ja sellasii?

Aivan, pieni älykköni, juuri sen takia.

Iskän ikäiset pelaajat muistavat vanhat Mega Manit, Castlevaniat, Sonicit ja sen sellaiset ja siksi meille on niin helppo myydä klassisella tavalla tehtyjä jatko-osia niihin vanhoihin peleihin. Me ollaan sillai vähän jo seniilejä. Mut toisaalta me ollaan myös jo aika laatutietoisia.

Nämä uudet Mega Manit ovat nimittäin oikeasti aika hyviä ja niitä ostavat ja pelaavat muutkin kuin me vähän sinua kypsempään ikään ehtineet.

Onks nää vanhat pelit sit muka parempia pelejä kuin uudet pelit?

No on ne joskus. Esimerkiks tämä Dark Void Zero. Tässä on sellainen hauska juttu, että Capcom teki tämän pelin vähän niinkuin läpällä, että ne sais myytyä uutta Dark Voidia enemmän. Sitten kävikin niin, että se uusi peli olikin tosi huono, mutta tämä tekaistulla historiankirjoituksella varustettu kasibittiloikinta olikin sitten oikeasti tosi hyvä peli.

Kokeilepa itse tai käy vaikka tarkistamassa Metacriticistä.

Mut iskä, onks kaikki uusretropelit sit tasohyppelyitä?

Aika moni on, pakko myöntää. Mutta on siellä sitten muutakin. Katsopas vaikka tätä Legend of Grimrockia, näitä pelejä ei olekaan vuosiin nähty! Ja tiedätkös mitä? Tämä on niin hyvä peli, että sitä myytiin kuin saappaita sadekelillä.

Samalla aika moni sellainenkin pelaaja joka ei Dungeon Mastereita, Eye of the Beholdereita ja kumppaneita muista, osti ja tykkäsi pelistä kovasti. Sen takia tälle on tulossa jatkoa ja kaikkein siisteimpänä juttuna jo kuolleeksi luultu Might & Magic saa uuden osan, samalla tavalla vuoropohjaisena! 

Tässä on uusretropelien hienoin juttu: ne tuovat meille paljon sellaista pelattavaa, jota muuten ei enää julkaistaisi. Kaksiulotteiset tasoloikatkin ehtivät jo itse asiassa kuolla melkein sukupuuttoon ennen kuin nämä uusretrojutut keksittiin.

No mut miks te ette vaan pelaa niit vanhoi pelei?

No kun me ollaan pelattu niitä jo silloin aikojen alussa. Tosin aika monesta vanhasta pelistä tulee nykyään uudella grafiikalla ja muilla jutuilla koristeltuja uusversioita. Iskäpä näyttää sinulle pätkän Monkey Island kakkosen Special Editionia, eikös vaan näytäkin aika hienolta? Ja kuuntele, tähän on lisätty myös ääninäyttely!

Tosin on pakko myöntää, että vanhassa grafiikassa ja äänimaailmassa on se oma sympaattinen hohtonsa ja aika harva kokonaan uudelleen tehty peli tavoittaa sitä samaa tunnelmaa. Mutta on se silti kivaa ja toisaalta, esimerkiksi tässä Monkey Islandissa grafiikan voi vaihtaa vanhoihin vaan nappia painamalla, näin!

No onks nää uusretropelit sit kaikki muka hyvii?

Eivät ole, lapseni, eivät ole.

Tässä vaiheessa huokaisen syvään ja jatkan vielä hetken Wiin Wreck-It Ralphin kanssa. On vaikea ymmärtää että siinä missä taitava porukka saa kengännauhabudjetilla aikaan hienoa ja ajatuksia herättävää uusretroa, Activision käyttää lisenssinsä palaamalla 16-bittisen aikakauden unohdettavimpaan haaraan, eli yhdentekevään tasoloikintaan, jonka yhteys lisenssiin on langanohut.

Niin paljon kuin Wreck-It Ralphissa olisikin ollut potentiaalia ihan minkälaiseen pelinirvanaan tahansa, ainoa konsoleille julkaistu virallinen videopeli on mitäkuinkin yhtä muistettava esitys kuin Oceanin historiallisen huonot lisenssiloikat ysärin alusta. Noh, matka menneisyyteen tämä tietysti näinkin on.

 

Kommentoi

Tutkain lista 10




  • Uutiset
  • Urheilu