Kuinka flipperi kesytetään?

Flipperi, tuo peleistä jaloin ja massiivisin. Vielä 90-luvulla flipperit kuuluivat jokaisen itseään kunnioittavan pelisalin vakiovarustukseen, sitä ennen kuulapalloa pystyi pelaamaan myös huoltoasemilla ja kahviloissa. Flipperien kannalta harmillisesti maailma muuttui ja niinpä tuo entisten aikojen suurikokoinen mestari sai siirtyä lähes kokonaan eläkkeelle.

Vaikka flipperilaitteita ei enää juuri missään näykään, niiden perintö elää edelleen vahvana. Digitaaliset flipperisimulaattorit löytyvät nykyään varsin monesta konsolista ja puhelimesta ja netin kautta toimivat flipperiliigat ovat edelleen hengissä. Isoja flippereitä löytyy nykyään lähinnä museoista, kuten Lievestuoreelta löytyvän Nokkakiven huvipuiston vapaassa käytössä olevasta pelihallista.

Viimeksi 90-luvun puolivälissä oikeaa kuulaflipperiä pelanneena päätin siis lähteä testaamaan, vieläkö oikeassa flipperissä on taikaa. Ennen pelaamista on kuitenkin syytä valmistautua kunnolla. Olin ammoisina aikoina kertakaikkisen surkea flippereissä, mutta nykyään apunani on internet. Miten siis tulla mestaritason flipperivelhoksi?

Teoria

Flipperi on pohjimmiltaan yksinkertainen peli, sen kuin yrittää pitää pallon mahdollisimman pitkään pelissä ja toivoo parasta. Varsinaiseen huippusuoritukseen vaaditaan silti vähän muutakin. Internetin tietolähteet olivat varsin yksimielisiä niistä kikoista, millä flipperisuoritustaan saa parannettua huomattavasti. Ensimmäinen niksi on yksinkertaisesti opetella työn alla olevan pöydän pelisäännöt. Jokainen flipperipöytä sisältää omat juttunsa, joiden kautta pistepottia voi nostaa moninkertaiseksi. Pöytä yleensä opastaa pelaajaa saloihinsa sekä digitaalisen näyttönsä avulla että pöydässä loimottavine lamppuineen. Kun jonkun tapahtuman saa alkuun, pöydässä syttyvät lamput opastavat oikean reitin. Kuulostaa varsin helpolta.

Tekniikkaa varten niksejä on olemassa kaksi. Ensimmäisenä on pallon haltuunotto, joka tapahtuu pitämällä mailaa yläasennossa pallon jäädessä sen tyveen. Pallon vangitseminen fliputtimella antaa pelaajalle pienen hengähdystauon sekä mahdollisuuden suunnitella seuraava lyönti tarkemmin. Paniikki on flipperimestarin pahin vihollinen, huomaan.

Toinen tekniikkavinkki on pöydän tilttaaminen, eli pieni nytkäytys jolla pallon kulkurataa saadaan muutettua. Tilttaamisessa on vain huonotkin puolensa, flipperipöydät kun eivät ole niitä kestävimpiä ja huoltovapaimpia teknisiä vimpaimia. Siksi tilttausta pitääkin harjoittaa varoen, varsinkin monen uudemman pöydän kohdalla joissa laitteen suojakoneisto viheltää pelin poikki liian kovan rymistelyn tuloksena. Pienistä nytkäytyksistä harvempi pöytä kuitenkaan välittää.

Harjoittelu

Teoriapuoli on siis opiskeltu ja on aika siirtyä harjoittelemaan ennen varsinaista koitosta. Harjoittelun apuvälineeksi valitsen monelle nykylaitteelle julkaistun Pinball Arcaden, joka sisältää digitaalisia versioita oikeista flipperipöydistä, lupausten mukaan realististen fysiikoiden kera.

Sääntöjen opettelu on Pinball Arcaden avulla lastenleikkiä. Peli sisältää jokaisesta pöydästä yksityiskohtaisen opastuksen, jossa kaikki pöydän salat käydään yksityiskohtaisesti läpi. Tunnen pistepottini kasvavan jo pelkästään sääntöjä lukien: tämähän vaikuttaa helpolta!

Käytännön harjoitukset alkavat kivisesti. En pääse edes kokeilemaan pallon vangitsemista, kun vinhaa vauhtia kiitävä kuula sujahtaa milloin reunaränneistä, milloin suoraan mailojen välistä sisään. Varsinkin sähäkkä Black Hole -pöytä osoittautuu haasteelliseksi. Pöydistä on myös aluksi yllättävän vaikea saada selvää. Monella pöydällä tapahtuu erilaisia asioita hirveää tahtia, eikä pelirytmistä saa millään kiinni.

Jonkin ajan kuluttua homma alkaa kuitenkin luistamaan. Saan vihdoin hallittua pallon liikettä ja sitä kautta toteuttamaan suunnitelmiani käytännössä. Tähtääminen on tuuripeliä, mutta aina välillä jopa onnistun tekemisissäni. Ainoastaan pöydän tilttaaminen on nopeatempoisen videopelin melskeessä turhan hankalaa.

Tuntien vääntämisen jälkeen pelin mukana tulleet neljä pöytää antautuvat ja olen suorittanut lähes kaikki pelin antamat perushaasteet. Parissa pöydässä löydän nimeni jopa top-listan kärjestä. On siis aika siirtyä oikean asian pariin.

Käytäntö

Saavun Nokkakiven peliluolan perälle, jossa viidestä flipperistä kolme ovat kytkettyinä päälle, vain odottaen seuraavaa pelaajaa. Flipperirivistö on kunnioitusta herättävä. Laitteet ovat todellakin massiivisia ja niistä kuuluva iloinen kilkatus vetää puoleensa.

Aloitan testikierrokseni James Bond –nimisen pelin parissa. Itsevarmana taidoistani pamautan pallon liikkeelle, kaikki opit syvällä lihasmuistissani. Silti en saa pöydästä minkäänlaista otetta ja pallo toisensa jälkeen yritykseni epäonnistuvat. Suurin syy epäonneeni ovat pöydän erikoisuutena olevat kaksoismailat, jotka imaisevat pallon välistään sisään. Pallon saa vangittua ainoastaan ylempiin mailoihin, mikä ei jostain syystä onnistu lainkaan. Tuskailen vaikean pöydän kanssa aikani, mutta kun en pitkästä yrityksestä huolimatta saa aikaan yhtään mitään, siirryn suosiolla seuraavan pöydän pariin.

Bugs Bunny’s Birthday Blowout onkin sitten eri maata. Pöytää hallitsee massiivinen ramppikompleksi, eikä erilaisia kohteita ole kovinkaan paljoa. Väiskin parissa homma alkaa kulkea alusta pitäen. Pallo pysyy hallussa, osun tarkasta lätkiin ja lukkoihin ja pisteitä ropisee. Pöytä vain on aika ankea. Rampit ovat todella jyrkät, mikä tarkoittaa sitä että palloon on saatava todella paljon vauhtia tai muuten se valuu takaisin alaspäin. Suuresta rampista johtuen muu pelialue on todella klaustrofobinen, eikä pelaaminen ole kovinkaan hauskaa. Vaikka peli sujui tämän pöydän parissa jo paljon paremmin, siirryn silti seuraavan pöydän ääreen varsin nopeasti.

Viimeiseksi testikappaleeksi jäi siis Ballyn vuonna 1989 rakentama Mousin’ Around. Nyt pöydällä on reilusti tilaa, kohteet ja tehtävät ovat selkeitä eikä pöydässä ole ylimääräistä kikkailua pelaamista hankaloittamassa. Niinpä peli alkaakin sujua alusta pitäen hyvin. Saan jutun juonesta kiinni todella nopeasti ja pistepotti kasvaa kasvamistaan. Uskaltaudun jopa tilttaamaan pöytää vähän ja saankin haluamani tuloksen aikaan – pallo ei vieri ränniin! Nyt opista on hyötyä kunnolla ja parin yrityksen jälkeen alan hiljalleen nousta jo pistelistojen kärkeä kohti. Aivan huipulle suoritukseni ei vieläkään riitä, mutta olen tyytyväinen. Sain suoritettua pöydän tehtäviä sekä tienattua pari ekstrapalloa, varsin hyvä suoritus siis.

On sääli että flipperit ovat kadonneet lähes kokonaan. Vaikka ne elävät edelleen voimakkaasti digitaalisina versioina, testikierroksen perusteella käy selväksi miksi vain aito asia on niin vetovoimainen. Flipperipöydän koko tekee pelaamisesta nimittäin varsin fyysisen suoritteen. Sen lisäksi pallofysiikat eivät ole parhaassakaan flipperisimulaattorissa aidon asian veroisia, oikea pallo on raskas murkula eikä todellakaan liiku pöydällä kuin höyhen. Joskus kun minullakin on lompakossani oikeaa rahaa ja talossani riittävästi tilaa, haluan ehdottomasti yhden oikean flipperin kotiani koristamaan. Ovathan nämä kauniita.

Kommentoi

Tutkain lista 10



  • Uutiset
  • Urheilu