M.A.S.K. - naamiomiesten hippaleikit

Ollapa vielä kahdeksanvuotias. Kun juuri mitään ei vielä mistään tajunnut, animaatiosarjankin sisällöksi riitti makeat ajoneuvot, laserit ja riittävä määrä räjähdyksiä. Nyt jälkeenpäin katsottuna en keksi mitään muutakaan syytä siihen, miksi M.A.S.K. oli 20 vuotta sitten yksi lempparisarjoistani.

"Jaa niin mikä?", moni saattaa kysyä. Minäpä vastaan. Vuonna 1985 alkunsa saanut ja parin vuoden ajan jatkunut M.A.S.K. syntyi samaan tarpeeseen kuin Transformerskin aikanaan, lelujen markkinointiin. Muitakin yhtäläisyyksiä Transformersien kanssa on. Sarjan päähuomio keskittyy sankariporukan ajoneuvoihin, jotka muuttuvat käskystä mitä erilaisemmiksi sotakoneiksi. Autot lensivät, jeepin sisältä löytyi pikavene ja...mitä, helikopteriksi muuttuva suihkukone? Niin, eihän niissä kaikissa juuri järkeä ollut, mutta jumpe ja vitsi miten siistejä ne olivat!

Tuplabuustin siisteydelle antoivat sarjan hahmot, jotka uhkuivat poikamaista sotilasromantiikkaa. Jokaisella hahmolla oli oma selkeä tehtävänsä, oli se sitten tiedustelija, tekninen asiantuntija tai vaikkapa räjähde-ekspertti. Sarjan nimen mukaisesti jokaisella hahmolla oli hauska mecha-naamionsa, joilla ne taistelivat.

Tottakai armeijat oli jaettu hyviksiin ja pahiksiin, eli M.A.S.Kiin ja V.E.N.O.Miin, jotka ajan hengen mukaisesti edustivat yinin ja yangin täydellisiä äärilaitoja. Kirkasotsaisempia hyviksiä ei löydy mistään, eivätkä pahikset tehneet koskaan mitään hyvän suuntaistakaan. Toki sarjan hahmoilla saatiin myytyä muutakin kuin leluja. Tuli sarjakuvalehtiä, C64-peli, penaaleita, vihkoja ja kaikkea mahdollista mihin vain voitiin sarjan logo lätkäistä.

Koska M.A.S.K. -roina oli lapsuudessani parasta mitä Transformersien jälkeen oli olemassa, kiljaisin innosta, kun törmäsin divarissa viisi sarjan jaksoa sisältäneeseen DVD-levyyn. Mikä voisikaan olla parempaa, tai niin hetken ajan luulin.

Suolaisten nostalgiakyynelten sijaan M.A.S.K. aiheutti hillittömän hepulikohtauksen. Ei, tämä ei ole kestänyt aikaa yhtään, mutta hulvattoman hauska se on, tahattomasti tosin. Kuten sanottua, muksuna tarinoilla ei ollut juuri väliä kunha rytinää riitti ja viittaukset politiikkaan ja populaarikulttuuriin menivät onnellisesti ohitse. Nyt eivät menneet. Joten nyt annetaan palaa. Juustoa piisaa kaikille!

Aloitetaanpa hahmoista. Päähahmo Matt Trakker on jykeväleukainen ja urhea rikas mesenaatti, joka käyttää varansa pahuuksien torjumiseen. Batm...siis Trakker sädehtii hyvyyttä ja oikeamielisyyttä niin että häikäisee, eikä Barbien Kenillä ole ulkonäöllisesti mitään jakoa Bruc... siis Matt Trakkerin geneettiselle täydellisyydelle. Päävihulaisen nimi on puolestaan Miles Mayhem, tuttavallisesti vain Mayhem. Kas kun ei kenraali Kaaos.

Mayhemin kohdalla pitää ensin ymmärtää se, että vuonna 1985 kylmä sota eli loppuvuosiaan ja kommunisteja pelättiin vielä kovasti. Siksipä Mayhemin nimeksi voitaisiin huoletta vaihtaa Stalin. Pukua ja viiksiä myöten Mayhem menisi aivan täydestä georgialaisena diktaattorina, puuttuu vain sikari suupielestä ja vodkalasi kourasta.

Muu hahmokööri seuraa samantyylistä stereotypiaa. Pahiksien joukossa on ilmiselvä piraatti, terroristi, vakooja sekä sarjan ainoa nainen. Hyvisten joukkoon naiset eivät kuulu, sen sijaan kiltteyden klubiin on hyväksytty stereotyyppinen aasialainen teknologiaosaamisineen, punapartainen ja isokokoinen skotti, Pentti Perusnörtti, sattumuksesta toiseen toilaileva Mattinpoika Scott Trakker ja tämän robottiystävä, nätisti C3PO:n ja R2D2:n yhteen valkoiseen pönttöön niputtava T-Bob. Tummaihoisia hahmoja ei joukossa jostain syystä näy.

Tähän väliin kannattaa avata järjestöjen niminä olevat lyhenteet. M.A.S.K on yhtä kuin Mobile Armored Strike Kommand ja V.E.N.O.M taas Vicious Evil Network Of Mayhem. Eli vapaasti suomennettuna liikkuvat panssarijoukot ja ilkipaha vihulaisten verkosto. Kumpikos noista olikaan se pahisporukka, ihan pääsi jo unohtumaan?

Pikku-Trakker ja T-Bob ovat usein tarinoiden keskushahmoja. Joka ikinen jakso menee näin: Mayhem keksii mystisen megaesineen, jolla pystyisi parantamaan V.E.N.O.Min sotakoneistoa ja sitä kautta sitten valloittamaan maailman tai jotain. Mayhem ei aina tunnu itsekään tietävän, mihin uutta teknologiaa tarvitsee, joten pahisköörin motiivitkin ovat vähän oudot. Kun on tiedossa minkä roinan perässä tällä kertaa ollaan, Scott ja T-Bob kämmäävät jotain ja jäävät V.E.N.O.Min vangeiksi. Sitten Matt Trakker saa asiasta vihiä ja hyvisarmeija lähtee pistämään ranttaliksi.

Sarjan keskiössä oleva aavikko on muuten melkoinen mesta. Sen laitamilta pääsee mihin tahansa, aina arabikylästä suureen länsimaiseen kaupunkiin tai vaikkapa viidakkoon ja se sisältää kaikki maailman salaisuudet. Kallioluolat kätkevät sisäänsä avaruusolentojen teknologiaa, muinaisen munkkiyhteisön taikakirjoja ja vaikkapa mayojen kadonneisita kaupunkeja. Kaikki sijaitsevat mukavasti kävelyetäisyydellä M.A.S.Kin tukikohdasta.

Jaksojen lopussa on ajan hengen mukaisesti tietoisku lapsille maailmassa piilevistä vaaroista. Näissä komiikan helmissä Scott ja T-Bob esimerkiksi silittävät vierasta koiraa ja meinaavat juosta pallon perässä miljoonaa kaahaavan rekan alle. Kuten olettaa saattaa, valistus ei liity mitenkään päin itse jaksoon ja tekevät Pikku-Trakkerista, jos mahdollista, vielä entistäkin enemmän täydellisen palikan.

Loppusilauksen sarjalle antavat tönkkö animaatio ja hulvattoman huono englanninkielinen ääninäyttely. Asiat ilmaistaan kliinisen eleettömästi tai reilusti ylinäytellen, välimaastoa ei ole. Ääninäyttelyn hupaisuutta lisää todella jäyhä dialogi: "Äläpäs nyt mene, Mayhem, kyl me sut kiinni saadaan." "TE - ETTE - SAA - MINUA - IKINÄ, HOHOHOHOHOHOHO!". Dialogia on mahdotonta kuunnella vakavalla naamalla kertaakaan. Kun tarinat vieläpä toistavat yhtä ja samaa kömpelöä kaavaa kerta toisensa jälkeen, hulvattomuuksia osaa parin jakson jälkeen jo odottaa.

Eli tahmeaa jöötiä koko sarja, eikö? Ei ihan. Nykynäkökulmasta sarja on alusta loppuun totaalista camp-huumoria ja vieläpä erittäin viihdyttävää sellaista. Odotti sarjaa katsoessaan sitten mitä tahansa, naurukohtaukset ovat takuukamaa viimeistään silloin kun sarja yrittää olla hauska. Huumori on nimittäin niin puisevaa että se aiheuttaa välittömän hepulin.

Ja on sarjassa puolensa. Ne ajoneuvot ovat oikeasti aika siistejä ja tökeröt taistelukohtaukset toimivat jollain ihmeen tavalla. Lisäksi sarjan tunnusbiisi on yksi kaikkien aikojen parhaista lajissaan. Ei muuta kuin kypärä päähän ja hoilaamaan: "MA-MA-MA-MA-MASK! No one knows what lies behind the masked charade!"

Kommentoi

Tutkain lista 10



  • Uutiset
  • Urheilu