Muinaissuomalaista jännitysviihdettä

Minulle kerrottiin, että Visa Mäkisen Yön saalistajat (1984) on eräs suomalaisen elokuvateollisuuden kalkkunoiden puhtaimmista esimerkeistä. Teos, joka jättää taakseen niin Uunot kuin Pekotkin. Jo näillä puheilla kiinnostukseni heräsi.

Elokuvaa on erittäin hankala saada käsiinsä. Minulla kävi viuhka, kun eräs henkilö Huuto.netissä halusi luopua aarteestaan. Leffa järjestyi peräti dvd-painoksena, mikä ei näin vanhan ja huonosti menestyneen Suomi-elokuvan kohdalla ole lainkaan itsestäänselvyys. Ennen tätä läpimurtoa kollasin kaikki paikalliset videovuokraamot ja marketit sekä tietenkin nettikaupat.

Samalla minulle selvisi, että elokuvan ohjanneen Visa Mäkisen tuotannosta on tehty kymmenen dvd-levyn koosteboksi. Yön saalistajien jälkeen en ole enää varma, riittäisikö mielenterveyteni herran koko tuotannon läpikäymiseen.

Tein tosin aloittelijatason virheen, kun tartuin elokuvaan yksikseni. Yön saalistajat lähentelee sellaista kokonaisvaltaista huonoutta, joka toimii kaikkein parhaita pienessä kaljatumussa kaveriporukan kesken.

Dialogi on tyhmää, käsikirjoituksessa ei ole järkeä, hahmot ovat pahvisia ja tuotosta yritetään paikata maitorauhasilla. Kasassa ovat kaikki suomalaisen elokuvateollisuuden tutut kliseet, mutta Yön saalistajat vetää joka käänteessä turbonappi pohjassa kohti surkeuden veto-ojaa. Tämä on valehtelematta huonoin koskaan näkemäni kotimainen elokuvatuotos.

Kakku kruunataan vielä kaiken lisäksi historian pahimmalla korvamadolla. Käytännössä koko elokuvan musiikkiraita koostuu yhdestä noin kymmenen sekunnin funk-renkutuksesta, joka soi jatkuvalla syötöllä taustalla koko puolitoistatuntisen ajan.

Joka suunnasta läpi paistava surkeus ei kuitenkaan tee Yön saalistajista sellaista elokuvaa, joka kannattaisi jättää katsomatta. Absoluuttinen huonous kääntyy lopulta elokuvan voitoksi. Kerrassaan käsittämättömän huonolle dialogille saa hekotella koko leffan ajan. Lähes samalla tasolle nousevat (tai putoavat) näyttelijät.

Kirkkain esimerkki leffan kesäteatteritason tähdistä on vaarallista viettelijätärtä esittävä Sari Sarmas, joka on päätynyt elokuvaan tasan tarkkaan rintavarustuksensa ansiosta. Kauko Helovirran ”tulkitsema” vanhempi poliisimies taas sopisi ennemmin Reinikaiseen kuin rankkaan rikoselokuvaan. En voi ymmärtää, miten pitkän uran tehnyt Helovirta on päätynyt tällaiseen viritykseen. Hän oli sentään ammattinäyttelijä. 

Matti Mäntylä on koko näyttelijärevohkasta ainoa, joka hoitaa hommansa kotiin edes etäisesti uskottavasti. Tälle on kaksi syytä: joko Mäntylä on oikeasti innostunut psykopaatin esittämisestä tai sitten hän oli ainoa, joka tajusi jo kuvausvaiheessa, että elokuvasta on tulossa yksi suuri vitsi. Oli miten oli, luonnonvoiman tavoin riehuvan Reunan toimintaa on hauska seurata ja Mäntylän suoritus on ainoa elonmerkki muuten ah, niin tasaista käyrää näyttävässä laatubarometrissa.

Myös itse ohjaaja pääsee kameran toiselle puolelle humalaisena tavispenttinä, jota pyöritetään ruudussa minuuttitolkulla vailla mitään tarkoitusta. En ihan oikeasti keksinyt mitään järkevää funktiota kaljoittelevalle ja jatkuvasti röyhtäilevälle ruuduntäytteelle. Noh, yhdessä kohtauksessa herran toiminta paljastaa ruudulle yhdet ylimääräiset tissit, joten kai se kelpaa tekosyyksi.

Mäkinen kosiskeli aikoinaan väkeä elokuvateattereihin tisseillä, tisseillä ja tisseillä. Hinkkejä näkyy ruudussa moneen otteeseen, mutta esimerkiksi seksi on pelkää pusuttelua ja kädestäpitelyä. Myös miesten ja naisten välinen dialogi tiputtaa saippuan ja vuoropuhelu tuo elävästi mieleen erään yhdysvaltalaisohjaajan.

Yön saalistajien perusteella Visa Mäkinen on Suomen oma George Lucas. He molemmat ovat miehiä, jotka rohkeasti tallaavat omaa latuaan, mutta elokuvanteosta he tietävät valitettavan vähän. Jos Yön saalistajat sijoittuisi kaukaiseen galaksiin ja Mäkisen käytössä olisi ollut satojen miljoonien budjetti, se muuttuisi Tähtien sodan uudemmaksi trilogiaksi.

Nyt olisi korkea aika remasteroida Yön saalistajat ja pistää Blu-ray-versio tuotantoon. Samalla Reunalle voisi heittää muutaman tuoreen NOOOOO-huudon tunnelmaa täydentämään ja kaduille pari digitaali-Saabia. Niin paras muuttuisi entistä paremmaksi.

Kommentoi

Tutkain lista 10




  • Uutiset
  • Urheilu