Porttilautapeliteoria - osa 2

Lautapeliharrastajat kutsuvat porttipeleiksi sellaisia tapauksia, jotka saavat useimmat asiaan perehtymättömät ihmiset innostumaan lautapeleistä. Lautisporukan laajentaminen ei ole rakettitiedettä, sillä pelaaminen on ihmisillä verissä ja monet eivät vain ole huomanneet, että lautapelit eivät enää nykyään ole ainoastaan niitä iänikuisia monopoleja, afrikan tähtiä ja triviaaleja tietovisoja.

Pelillisten elementtien suhteen vaihtelevien porttipelien bongaamiseen ei tarvita vuosikymmenien lautiskokemusta: runsas lisäosien, laajennusten ja sisarpelien määrä on yleensä yksi varma tuntomerkki. Lautapeli on laajemmalti hyväksi havaittu ja suosittu (lue: helppotajuinen), jos siihen on tehty liuta laajennuksia. Jutun ensimmäisessä osassa esiteltiin klassinen Carcassonne-, Menolippu- ja Catan-tyrmäyskombo. Kakkososassa tutustutaan Dominionin ja Small Worldin osalta tuntuvasti tuoreempiin porttipeleihin.

Dominion

Vuoden aikuistenpeli 2009 -plakaatin ja liudan kansainvälisesti arvostettuja palkintoja napannut Dominion on suitsutuksensa ansainnut. Donald X. Vaccarinon nokkela hittipeli ei teknisesti ottaen edes ole lautapeli, sillä kookas laatikko on täynnä kortteja. Suurin piirtein ritariajan teemoja hyödyntävän Dominionin pikatahtiin kortteja kierrättävän systeemin oppii parissa vuorossa, mutta kuten usein käy, kokeneessa seurassa voittaminen ja hienouksien hiffaaminen ottaa oman aikansa.

Voittavan taktiikan hahmottaminen ei ole läpihuutojuttu, sillä 25 erilaisesta toimintakortista käytetään yhdessä pelissä vain kymmentä tavalla tai toisella valittua korttia. Toimintakorttien ohella pöydälle pinotaan eri arvoisia raha- ja voittopistekortteja. Toimintakorteilla hankitaan rahakortteja käteen, joilla puolestaan ostetaan voittopistekortteja. Jokaista toimintakorttia on tarjolla kymmenen kappaletta ja niitä saa ostaa niin monta kuin ehtii. Alussa kaikille jaetaan seitsemän yhden rahan ja kolme yhden pisteen korttia.

Ovelassa ja julkaisuvuonna ainutlaatuisessa systeemissä jokaisella pelaajalla on oma pakka, johon viidellä käsikortilla ostetaan lisää kortteja. Kaikki käytetyt, ostetut ja kädessä olleet kortit dumpataan vuoron päätteeksi poistopakkaan, josta sekoitetaan nostopakan ehdyttyä uusi, hiljattain ostetuilla korteilla terästetty nostopakka.

Omalla vuorolla ostetaan yksi uusi toiminta-, raha- tai pistekortti ja pöydätään yksi toimintakortti, joka yleensä avaa sauman lisäkorttien pelaamiseen. Esimerkiksi kalliissa Tori-toimintakortissa lukee 1 kortti, 1 toiminta, 1 osto ja yksi raha - ylimääräinen kortti käteen, toimintakortti, osto ja raha. Seuraavaksi pöydätyssä toimintakortissa voi olla edelleen lisää toimintoja, ostoja tai rahoja - korttikombot venyvät helposti 5-6 korttiin.

Jutun pirullinen juoni on siinä, että vuoron alussa kädessä on vain viisi korttia ja arvokkaimmat lääneiksi kutsutut pistekortit maksavat kahdeksan rahaa ja tehokkaimmat toimintakortit 5-6 rahaa. Arvokortteihin pääsee käsiksi vain terästämällä pakkaa ensin keskikastin korteilla. Entä jos ostan läjäpäin halpoja yhden voittopisteen kortteja? Epic fail: pistekortit kiertävät pakassa mukana ja jos käteen osuu viisi pistekorttia, voit "ostaa" vain nollan hintaisen yhden rahan kortin.

Kuulostaako Dominion kimppapasianssilta, jossa optimoidaan kilpaa pakkaa? Sitä se tietyillä toimintakorttiseteillä onkin, mutta häiriköinti ei ole tuntematon käsite. Jos vastustaja pöytää Nostoväen, kädessä pitää olla Vallihauta, tai muuten joutuu heittämään kaksi käsikorttia poistopinoon. Varas antaa mahdollisuuden napata vastustajien nostopakkojen päältä minkä tahansa rahakortin. Vallihauta suojaa kaikilta hyökkääviltä kikka kakkosilta.

Kortteja plärätään ja sekoitetaan jatkuvasti jokaisen pelaajan toimesta, joten ne kannattaa suojata - suosittelen erikoisliikkeiden myymiä korttien muovitaskuja. Suojatut kortit eivät tosin mahdu enää peruslaatikkoon, joten heitin sisämuovit mäkeen ja kustomoin pahvista uudet lokerot.

Dominioniin on jo seitsemän lisäosaa ja ne nostavat vaihtoehtoisten toimintokorttien määrän yli kahteensataan - yhdenkään pelin ei tarvitse olla samanlainen. Ensimmäinen Hovin juonet -lisäosa on yksi parhaimmista, sillä se lisää kiusantekomahdollisuuksia, mutta pitää selkeän peruspelin ennallaan.

Small World

Sodassa ei ole mitään huvittavaa, mutta pelilaudalla konfliktit toimivat ja kun kajahtaneet fantasiarodut, kuten kukkula-amatsonit ja berserkkipuolituiset, iskevät toisiaan pataan, ei voi kuin hymyillä. Hienosti huumoria ja fantasiaa yhdistelevän teeman myötä Philip Keyaertsin strategiapeli Small World uppoaa kivutta myös niille, jotka yleensä kaihtavat sotaisia aiheita.

Strategia-sanaa on turha säikähtää, sillä komean näköisen Small Worldin taistelut on virtaviivaistettu äärimmilleen. Kekkulimaisten haltioiden, yrmyjen örkkien, juoppojen kääpiöiden ja muiden rotujen sotajoukkoja kuvataan armeijalaatoilla, joita on keskimäärin kymmenen kappaletta. Oman alueen viereinen alue vallataan, jos armeijoita on pinossa kaksi enemmän kuin vastustajalla - tyhjä alue napataan kahdella laatalla.

Hyökänneet joukot eivät enää samalla vuorolla iske uudestaan, joten vihollisilta ei saa vallattua kovin montaa aluetta kerralla. Taistelun häviäjä menettää pysyvästi vain yhden armeijan - loput joukot vetäytyvät muille alueille. Vuoron lopussa laatat levitetään oman maun mukaan puolustuskuvioon. Kun seuraava vuoro alkaa, haluttu määrä laattoja napataan takaisin käteen hyökkäysjoukoiksi.

Fantasiarotuihin liitetään satunnaisesti yksi erikoisominaisuus, joten rodut vaihtelevat näppärästi pelistä toiseen. Vastaan saattaa tulla vaikkapa diplomaattipeikkoja tai alkemistighouleja. Rotukombon ominaisuudet muuttavat hyökkäys-, puolustus- tai pistesääntöjä edullisempaan suuntaan - lentävät kääpiöt voivat iskeä minne tahansa ja rotubonus antaa kaivoksista lisäpisteitä.

Kartan selkeästi rajatut alueet sisältävät muun muassa metsää, suota ja vuoristoa, joista ropisee plakkariin voittopisterahoja joka vuoron päätteeksi yksi per alue. Tietyn tyyppisistä alueista irtoaa joillekin roduille lisäpisteitä, mikä muovaa osaltaan taktiikoita.

Alueen hallintaan tarvitaan vähintään yksi laatta, joten eteneminen hidastuu tai tyssää kokonaan muutaman vuoron jälkeen. Valloitusten hyydyttyä rotu käännetään hiipumaan, jolloin sitä ei enää pelata, mutta se tuo pisteitä niin kauan kuin se säilyy laudalla. Seuraavalla vuorolla jatketaan uudella rodulla, joka valitaan kuudesta avoimesta vaihtoehdosta.

Lupsakka ja selkeä fantasiasota on erikoisliikkeiden tuontikamaa, sillä sitä ei ole suomennettu lukuisten englanninkielisten komponenttien takia. Pelaamiseen ei tosin tarvita kummoista kielipäätä, jos joku vain osaa säännöt. Useat pikkulaajennukset tuovat Small Worldiin pari kourallista lisää rotuja ja ominaisuuslaattoja ja ristiin toimiva Small World Underground laittaa kartat ja kaikki rodut uusiksi. Small World Realms boostaa peliä muuttuvilla kartoilla ja erikoisskenaarioilla.

Blokus

Onko vielä joku Carcassonneakin yksinkertaisempi lautapeli, jonka pelaaminen ei siitä huolimatta ole lasten leikkiä? Kyllä, Bernard Tavitianin Blokus - Vuoden perhepeli 2003. Tästä eivät säännöt enää selkeämmiksi muutu: laita yksi tetrismäinen palikka laudalle siten, että se koskettaa edellistä omaa palikkaa jostain kulmasta. Pitkät sivut eivät saa koskea toisiinsa.

Abstrakti palikkastrategia Blokus on taktisesti yllättävän vaativaa alueenhallintaa, jossa yritetään rajata mahdollisimman suuria alueita vain omaan käyttöön. Se ei yleensä onnistu, sillä palikoiden asettelutavan ansiosta vastustaja pääsee palikkamuureista helposti läpi ja kukaan ei ehdi suojaamaan alueitaan kaikkia vastaan. Toinen hyvä perustaktiikka on mahdollisimman laajalle leviäminen, sillä alue käy loppua kohden ahtaaksi.

Palavalikoiman jokainen tetrispalikka on erilainen. Pienin palikka peittää vain yhden ruudun, suurimmat ovat viiden ruudun kokoisia virityksiä. Kookkaimmat palat kannattaa käyttää ensin pois, koska ne eivät enää lopussa mahdu mihinkään. Kun laudalle ei enää sovi yhtään palaa, peli päättyy. Voittajalla on laudan ulkopuolelle jääneissä palasissa vähiten yhteen laskettuja neliöitä.

Blokus on loistava valinta, jos osa pelaajista on kouluikäisiä lapsia - säännöt eivät taatusti tuota vaikeuksia. Tilanteen hahmottamista voi mutkistaa Blokus Trigonilla, jonka palaset koostuvat kolmioista. Blokus Duo -kaksinpeli muuttaa operaation luonnetta aggressiivisempaan suuntaan, sillä ainoaa vastustajaa on pakko sumputtaa heti alusta alkaen. Blokuksessa on muita esiteltyjä pelejä suurempi turhautumispotentiaali, sillä tuuri ei pehmennä lopputuloksia lainkaan.

Helppo ymmärtää, vaikea hallita -koulukunnan porttipelit eivät tietenkään lopu vielä tähän, mutta näillä klassikoilla pääsee mainiosti harrastuksen alkuun ja laadukkaiden lautapelien makuun. Useimmat juttusarjan lautapelit löytyvät helposti suurimpien standardimarkettien ja tavaratalojen leluosastojen hyllyistä, joten kokeileminen ei vaadi mahdottomia ponnistuksia. Seuraavassa osassa siirrymme katsastamaan lautapeliummikoille ja -aloittelijoille sopivia korttipelejä, jotka mahtuvat varmasti mökille tai kaverivisiitille mukaan.

Kommentoi

Tutkain lista 10



  • Uutiset
  • Urheilu