Porttilautapeliteoria - osa 3

Carcassonne, Menolippu ja Catan ovat tunnetusti varmoja valintoja pääosin aloittelijoista koostuvaan lautapeliporukkaan. Korttipelikaartin porttipelit sopivat ummikkojen maanitteluun toisinaan jopa lautapelejä paremmin, sillä ne ovat (yleensä) vielä lautapelejä selkeämmän näköisiä ja yksi peli kestää harvoin tuntia kauempaa. Ylimääräisenä bonuksena pienikokoiset korttipelit sujahtavat helposti mökkireissuille tai ulkomaanmatkalle mukaan.

Lyhyen peliajan, erittäin selkeiden sääntöjen ja pelimekaniikkojen ansiosta monet korttipelit uppoavat hyvin jo noin kymmenvuotiaille lapsille. Pitkälti samoista syistä useimmat korttipelit ovat toimivaa aikuisten illanistujaisten oheisviihdettä - pelit sujuvat vielä pienessä tai vähän suuremmassa laitamyötäisessä. Siis sujuvat, voittamisesta en puhunut mitään.

6 Nimmt!

Ystävien (ja asiansa tuntevien myyjien) kesken sarvikorttipelinä tunnettu Wolfgang Kramerin 1994 julkaistu 6 Nimmt! (6 Takes!) saavuttanee vuosien vieriessä samanlaisen klassikkostatuksen kuin Uno. Nelospelien jo 90-luvun puolivälissä kääntämää Ota 6!:sta helpompaa, taktisia elementtejä sisältävää peliä tuskin löytyy: jokaiselle pelaajalle jaetaan kymmenen korttia ja joka vuorolla voi pelata minkä tahansa kortin. Valinta ei välttämättä ole viisas, mutta se on tietysti toinen juttu.

Yksilöllisesti numeroituja kortteja on ykkösestä 104:n, joten 6 Nimmt!:n mahtuu peräti kymmenen pelaajaa. Pöydälle asetetaan neljä satunnaista rivien aloituskorttia. Kaikki valitsevat muilta salassa yhden kortin ja ne paljastetaan samaan aikaan - pienin kortti pelataan ensin ja suurin viimeiseksi. Läpyskät sijoitetaan siihen riviin, jonka viimeinen kortti on numeroarvoltaan lähin pienempi kortti. Jos kortti on rivin kuudes, pelaaja nappaa rivin viisi muuta korttia virhepisteiksi.

Kommentoi

Tutkain lista 10




  • Uutiset
  • Urheilu