Synnin pesä

Nykyään Frank Miller on tunnettu nimi sarjakuvapiireissä. Viisikymppinen jenkkiherrasmies esittäytyi sarjakuvataiteen ystäville alunperin supersankarigenren parissa. Alku-uraansa mies kynäili Daredevilejä, ja loi siinä sivussa Elektra-hahmon, mutta miehen toiseksi suurin saavutus on Batmanin muuttaminen nykyisekseen. Väitän, että ilman Millerin kasarilla kynäilemiä Dark Knight Returns -opuksia esimerkiksi Nolanin Batman-leffat olisivat olleet kovin erilaisia.

Mutta mikä sitten on Millerin suurin saavutus? Sin City tietenkin.

Basin City, yleisemmin tunnettu tuttavallisemmalla ja osuvammalla lyhennetyllä nimellään, on kuvitteellinen amerikkalainen kaupunki, jossa kansalaiset ovat kieroja, mutta poliisit väkivaltaisia ja lahjottavissa. Jokaisella on kaapit täynnä luurankoja ja joka päivä joku onneton tunari löytyy kuolleena katuojasta. Suomessakin on Sin Citynsä, mutta Lahti ei millään pärjää Millerin mielikuvitukselle.

Ensimmäinen Sin City -tarina julkaistiin osissa vuosien 91 ja 92 aikana. Se oli julma, sarkastinen, väkivaltainen ja synkkä, film noir- innotteita imenyt tarina isosta, yksinkertaisesta, mielenvikaisesta ja väkivaltaisesta Marvista, joka kosti baarista mukaansa lähteneen kauniin Goldien murhaa. Goldien murha yritettiin lavastaa valmiiksi väkivaltahistoriaa omaavan Marvin harteille, mutta lavastajat eivät tienneet kenet sekoittivat kuvioihinsa.

Marvin tarina on ikonisin seitsemästä julkaistusta Sin City -albumikokonaisuudesta. Marv itsessään on ikimuistettava hahmo, eikä hänen motiivinaan ole mikään muu kuin sen ainoan häntä pitkään aikaan inhimillisesti kohdelleen ihmisen kunnian palauttaminen. Millään muulla ei ole väliä, ei edes hänen omalla hengellään, eikä Marv pelkää käydä kaupunkia johtavia tahojakaan vastaan.

Sin Cityn synkkä tunnelma koostuu paitsi erinomaisesta kirjoituksesta, myös Millerin tyylikkäästä ulkoasusta. Suurin osa kuvista on pelkkää mustan ja valkoisen leikkiä, ainoastaan silloin tällöin tärkeitä asioita korostetaan väreillä. Esimerkiksi punaiset huulet, sininen mekko tai kummallisen kellertävä iho ovat tarinasta riippuen värin ansaitsevia yksityiskohtia.

Ei siis ole ihme, että kun Sin Cityä muokattiin elokuvakuosiin, ja mukaan haluttiin useampi tarina vuosien varrelta, on Marv mukana ja isossa roolissa. Vuoden 2005 Sin City -elokuva yhdistää neljä Sin Cityn tarinaa samaan pätkään: Marvin tarinan, kolmannen ja neljännen albumin Kohtalokas tappo ja Keltainen äpärä, sekä viidenneltä albumilta löytyvän lyhytkertomuksen Asiakas on aina oikeassa.

Koska Millerin sarjakuvat ovat kokonaan mustaa ja valkoista, on myös elokuva mustavalkoinen, niitä ajoittaisia huomiovärejä lukuunottamatta. Se on niin uskollinen sarjakuville, että useat kamerakulmat ovat kopioitu suoraan sarjakuvan ruuduista. Eipä tuo ole ihme, sillä Robert Rodriguezin kakkosohjaajana toimi itse Frank Miller.

Itse en ollut koskaan lukenut ainuttakaan Sin City -sarjakuvaa ennen elokuvakokemusta, mutta teatterista poistuttuani päätin hankkiaa hyllyä koristamaan koko köörin. Enkä ole katunut, vaikka kaksi viimeistä albumia eivät ihan aiempien tasolle yltäneetkään.

Frank ei ole kynäillyt uusia Sin City tarinoita sarjakuvamuotoon sitten seitsemännen albumin, Takaisin helvetistä (2005), jälkeen. Mutta, tämän vuoden elokuussa jenkkileffateattereihin syöksyy Sin City: A Dame to Kill For, joka ensimmäisen elokuvan tavoin kertoo useamman tarinan Basin Citystä. Nimeen asti on yltänyt toinen albumi, Kaiken takana on nainen, mutta mukana on jälleen niin yksi lyhyttarina, kuin kaksi aivan uutta Millerin kirjoittamaa Sin City -stooriakin.

Voi pojat, minä poika se lähren lehvaan elokuussa!

Kommentoi

Tutkain lista 10




  • Uutiset
  • Urheilu