Universumin ykköset

Jos minulta kysytään, ja miksipä ei kysyttäisi, niin nimeän kaikkien aikojen suosikkiscifileffakseni Paul Verhoevenin ohjaaman, vuonna 1997 ilmestyneen Starship Troopersin. Myönnän, se ei välttämättä ole maailman syvällisin elokuva, mutta se on hauska, menevä, oivaltava ja ihanan satiirinen kuvaus fiktiivisen sodankäynnin kauheudesta. Se on kuin Vietnam-sotaraina avaruudessa.

Siitä huolimatta elokuva on harmillisen aliarvostettu, ja ihan täysipäiset ja fiksut ihmiset lyttäävät sen yksiulotteiseksi militarismin ihannointikertomukseksi. Olemmeko katsoneet saman elokuvan?

Starship Troopers perustuu Robert A. Heinleinin kirjoittamaan samannimiseen kirjaan, mutta koska kirja on minulla edelleen lukematta, en osaa kommentoida Verhoevenin version uskollisuudesta. Kirjasta kuitenkin mukaillaan tulevaisuuden yhteiskunta, jossa äänestysoikeuden ja ison kasan muita etuja saa vain käymällä kaksivuotisen asepalveluksen.

Valtamedia suoltaa häpeilemätöntä propagandaansa ja koulussa opetetaan, kuinka kapitalismin kaaduttua ja veteraanien otettua vallan luotiin lopulta täydellinen yhteiskunta. Mitä nyt kansalaistottelemattomuudesta rangaistaan ruoskinnalla ja pikkurikollisten teloituksia näytetään suorana televisiossa.

Utopia kaatuu romahtaen, kun avaruudesta pöllähtää jättimeteori suoraan Buenos Airesin keskustaan kantaen mukanaan arachnid-jättihyönteisten itiöitä. Liittovaltio julistaa sodan ja lähtee ylimieliseen hyökkäykseen ötököiden kotiplaneetalle vain luikkiakkseen karkuun häntä koipien välissä vastarinnan osoittauduttua liian tiukaksi. Arachnideja on paitsi paljon enemmän kuin ihmisiä, mutta niiden käytöksen takana näyttäisi olevan suunnitelmallisuutta ja älyä, mitä liittovaltion sotilasmahdin päättäjät eivät osanneet ottaa huomioon.

Starship Troopersissa on kaikkea: draamaa, toimintaa, romantiikkaa, huumoria, mitä tahansa sunnuntaisena krapulapäivänä elokuvaviihteeltään voisi vaatia. Tiedän, sillä päätin katsoa Starship Troopersin uudestaan juuri tuollaisena päivänä, ja se toimi täsmähoitona kuin iso pizza ja kylmä puolentoista litran pullo appelsiinilimonaadia. Mitkä toki nekin olivat käden ulottuvilla.

Mutta toimii Starship Troopers iltana kuin iltana. Liian totinen asenne kannattaa unohtaa DVD:n tai blurayn alkuvalikkoon, sillä näyttelijät ovat tarkoituksella huonoista teinidraamoista valittuja. Elokuvan kuvaustenkin aikaan kolmekymppinen Casper Van Dien näyttelemässä pääroolia alle parikymmpisenä Johnny Ricona on nappiroolitus, ja juuri riittävän melodramaattinen avaruus-Vietnam-draaman pääosaan.

Starship Troopers ei ole vakavaa ja ryppyotsaisen tieteellistä scifiä, se on dramaattinen ja satiirinen toimintaelokuva. Toimintakohtauksetkin ovat ehtaa Verhoeveniä: kaunistelemattomia, väkivaltaisia ja puistattavia, aivan muuta kuin nykypäivän muovibaletti. Kun taustalla pauhaava mahtipontinen musiikkikin on ykkösluokkaa, en voi olla nauttimatta Universumin Sotilaiden melodraamasta.

Valitettavasti Starship Troopersille on myös tehty kolme jatko-osaa, joista yhtäkään en ole nähnyt. Kuuleman mukaan laatu on laaduttomuutta, joten olen tarkoituksella välttänyt niitä kuin ruttoa. Vaan mitä sanovat arvoisat Tutkaimen lukijat, pitäisikö minun tutustua Starship Troopersin jatko-osiin ja avautua tuntemuksista jutun muodossa?

Kommentoi

Tutkain lista 10




  • Uutiset
  • Urheilu