Apua tarvitsevilla lapsilla vaikeuksia saada hoitoa Seinäjoella – Rehtori: "Tuntuu riittämättömältä, kun ei ole keinoja auttaa, vaikka haluaisi"

Kun seinäjokelaisen Lintuviidan alakoulun käytävällä kaikuu lapsen kirkuminen, koulun rehtori Anne-Mari Haapala kokee riittämättömyyttä ja huolta.

Koulun tavat auttaa pahaa oloaan purkavaa lasta on käytetty, Haapala sanoo.

– Koen opiskeluhuollon riittämättömäksi. Vaikka haluaisin auttaa sekä oppilasta, että tämän perhettä, koulun keinot kantavat vain tiettyyn rajaan asti, Haapala jatkaa.

Psyykkisiä häiriöitä esiintyy noin 3–8 prosentilla oppilaista. 20–25 oppilaan luokassa on siis tilastollisesti ainakin yksi käytöshäiriöinen oppilas. Yksi keskeinen opettajien kokema vaikeus oppitunneilla on juuri oppilaiden häiriökäyttäytyminen.

Ongelmakäyttäytyminen voi näyttäytyä koulussa esimerkiksi lyömisenä, huutamisena, toisten töiden tuhoamisena, sääntöjen uhmaamisena, levottomuutena tai koulunkäynnin ja tehtävien välttelynä.

Kun koulussa herää huoli lapsesta, tukitoimet aloitetaan heti, Haapala sanoo.

. Teoriassa selkeä, käytännössä mutkikas Paperilla lapsen tuen tarpeen purkaminen näyttää selkeältä kolmen portaan tukiverkolta, joka koostuu yleisestä, tehostetusta ja erityisestä tuesta.

Yksilökohtaisessa opiskeluhuollossa oppilaan ongelmia kootaan ratkomaan lapsen huoltajan lisäksi moniammatillinen asiantuntijaryhmä. Tähän kuuluu esimerkiksi oppilaan opettaja, kouluterveydenhoitaja, erityisopettaja tai koulupsykologi sekä tarvittaessa myös rehtori, koululääkäri ja lastensuojelun sosiaalityöntekijä.

Parhaimmillaan apu löytyy viikoissa. Todellisuus on usein toinen. Esimerkiksi silloin, kun oppilaan asia juuttuu jollekin asiantuntijataholle, odottavan ajasta voi tulla pitkä, rehtori huomauttaa.

Haapala kokee, että Lintuviidan alakoulun kohdalla yksi tämän hetkinen pullonkaula on koululääkärin puute. Koululääkärille on tarvetta esimerkiksi siinä kohtaa, kun lapsi tarvitsee lähetteen tarkempiin tutkimuksiin diagnoosin tai lääkityksen saamista varten.

– Tällä hetkellä kaikki lääkäriä vaativat asiat, kuten esimerkiksi adhd-diagnoosit, ohjataan terveyskeskukseen yleiseen lääkäriajanvaraukseen, Haapala sanoo.

. Kun oppilaan asia juuttuu jollekin asiantuntijataholle, odottavan ajasta voi tulla pitkä. Anne-Mari Haapala, rehtori . "Uusi malli poistamaan pallottelua" Seinäjoen kaupungin johtava ylilääkäri Tiina Perä ei allekirjoita sitä, että koululääkäri puuttuu yksittäiseltä koululta. Ylilääkäri näkee koululääkäri-tilanteessa kaksi puolta.

– Jokaisella kaupungin koululla on koululääkäri, ja esimerkiksi koululääkärin tekemät koululaisten terveystarkastukset järjestetään suositusten mukaisesti alakoulussa ensimmäisellä ja viidennellä luokalla, Perä sanoo.

Toinen näkökulma on, miten hoitoketju toimii esimerkiksi sellaisen lapsen kohdalla, joka tarvitsee tukea neuropsykiatristen erityispiirteiden, kuten aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriöiden takia.

– Tässä olen rehtorin kanssa samaa mieltä. Hoitopolku ei ole tällä hetkellä tarpeeksi selkeä ja siihen olemme parhaillaan luomassa uutta mallia, jossa kaikki varmasti tietävät, miten toimia, eikä tulisi pallottelua, Perä sanoo.

Myös se, että lapsen mahdollinen adhd-diagnoosi viivästyy, on Perän mielestä kaksitahoinen asia.

– Diagnoosi vaatii tietyn protokollan ja seurantaa, siksi sen saaminen kestää. Koska diagnoosi tehdään koko loppuelämäksi, ei sitä pidäkään tehdä kevyin perustein.

Perä sanoo ymmärtävänsä, että diagnoosin saaminen helpottaa epätietoisuutta, mutta se ei vielä auta lasta, hän korostaa.

– Toki ilman diagnoosia ei saa lääkitystä. Se puolestaan joidenkin lasten kohdalla auttaa, toisten kohdalla ei, Tiina Perä sanoo.

Perä huomauttaa Seinäjoen olevan erikoislääkäripulan kanssa samassa tilanteessa kuin koko muu maa.

– Asiantuntijoita ei ole tarpeeksi, meillä ei esimerkiksi ole lastenpsykiatria. Se viivästyttää avun saamista.

. Hoitopolku ei ole tällä hetkellä tarpeeksi selkeä. Tiina Perä, ylilääkäri . "Avun saaminen voi viedä yli vuoden" Rehtori Anne-Mari Haapalan mukaan tällä hetkellä voi kestää vuosi, ennen kuin tuen tarpeessa oleva lapsi saa tarvitsemaansa apua. Enemmänkin.

– Lapsi voi joutua odottamaan ensiksi vuoden, että pääsee lastenpsykiatrin konsultointikäynnille ja sen jälkeen lapsi voi joutua vielä odottamaan koululääkärikäyntiä uudelleen ennen kuin voi saada lääkemääräyksen, jos sellaisen tarvitsee.

Jos kyse on lapsesta, joka käyttäytyy aggressiivisesti, kuten lyö ja huutaa, odotusaika käy raskaaksi paitsi lapselle itselleen myös luokalle ja perheelle, Haapala sanoo.

Rehtori kuvaa tilannetta tulipalojen sammutteluksi.

– Apua odotellessamme koetamme koulussa suojata paitsi häiriökäytöksistä lasta myös hänen koulutovereitaan. Ja samalla neuvomme huoltajille reittejä hankkia lapselle apua.

Haapala korostaa, että koulun tehtävä on antaa käytöshäiriöiselle lapselle joka päivä mahdollisuus koulunkäyntiin. Ennen kaikkea tarvittaisiin varhaisia tukitoimia.

– Kouluissa ylipäätään tarvittaisiin lisää henkilöstöä oppilaiden käytöspuolen häiriöiden ohjaamiseen, että opettajien opettamiseen tarkoitettu aika ei menisi käytöshaasteiden ratkomiseen, rehtori Anne-Mari Haapala sanoo.

Ylilääkäri Tiina Perä on samaa mieltä siinä, että nepsy-ongelmat ovat lisääntyneet.

– Ymmärrän vanhempien ja opettajien voimattomuuden. Toivottavasti uusi hyvinvointialue saa parannettua tilannetta.

. Kommentti: "Joudun ohjaamaan sinua soittamaan toisaalle" Ilkka-Pohjalaiseen tuli juttuvinkki, jonka mukaan peruskoulun alakouluissa käytöshäiriöiset oppilaat joutuvat odottamaan jopa vuoden saadakseen tarvitsemansa diagnoosin esimerkiksi adhd-tapauksissa.

Vinkin antaja toivoi sanomalehden ottavan selvää, miksi näin on.

Otin yhteyttä alakouluun, jonka rehtori kertoi oman koulunsa tilanteesta ja vahvisti pitkän odotusajan.

Rehtorin akuutti kysymys on, miten voisi helpottaa ja nopeuttaa sitä, että pahoinvoiva lapsi saisi apua. Tämä kysymys mielessäni soitan ensiksi kouluterveydenhoitajalle. Automaatti vastaa, että henkilö on tavattavissa ylihuomenna. Sitten soitan kaupungin ja sairaanhoitopiirin vaihteisiin yrittäessäni tavoitella muita sopivia haastateltavia koulu- ja terveydenhuoltoverkostosta.

Koska seuraava aiheen päällä oleva viranomainen ei vastaa, laitan sähköpostiviestin, johon tulee päivää myöhemmin vastaus: "Joudun ohjaamaan sinua soittamaan toisaalle". Viestissä on kaksi nimeä, joihin neuvotaan ottamaan yhteyttä.

Kumpikaan viranomaisista ei vastaa puhelimeen, joten jätän toiselle ääniviestin ja toiselle kirjoitan sähköpostia. Jälkimmäinen vastaa, että on palavereissa koko päivän, mutta ehtii puhelimeen työpäivän lopulla.

Yhteensä seitsemän puhelinsoittoa myöhemmin saan langan päähän viranomaisen, jolle voin esittää kysymykseni. Hän vastaa antamalla minulle kolme uutta nimeä, joihin ottaa yhteyttä.

Ymmärrän hyvin apua hakevien lasten vanhempien ja opettajien uupumuksen, kun jo pelkkä viranomaisten kiinni saaminen on näin vaikeaa. Saati konkreettinen apu lapselle.

Tue, 5/24

Kirjaudu sisään

Tue, 5/24

Apua tarvitsevilla lapsilla vaikeuksia saada hoitoa Seinäjoella – Rehtori: "Tuntuu riittämättömältä, kun ei ole keinoja auttaa, vaikka haluaisi"

Jaa artikkeli

Haluatko lukea artikkelin?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Katuosoitteet

Puhelin