<p><strong>Panu Laturille </strong>kuuluu hyvää. Kuntoutuminen vuoden 2019 lopulla tapahtuneesta rajusta pahoinpitelystä on edennyt hyvin harppauksin. Kooman ja pyörätuolin jälkeen nyt ollaan pisteessä, jossa rollaattori on vaihtunut kävelykeppiin. Kevään korvalla edessä on muutto.</p><p>– Maaliskuun puolivälissä pääsen muuttamaan palvelutalosta omaan kämppään Töölöntorin laidalle, Laturi kertoo puhelimessa.</p><p>Hän sanoo viihtyneensä hyvin Merenpisaran palvelutalossa, mutta oma koti on kuitenkin aina oma koti.</p>.<p>Elämä meni hetkessä uusiksi reilut kaksi vuotta sitten Laturin osuttua työmatkallaan Brysselissä ryöstäjän satunnaiseksi uhriksi. Päähän osunut isku oli niin kova, että Laturi vaipui kolmeksi viikoksi koomaan. Siitä herättyä on moni asia pitänyt opetella uudelleen, kävelystä alkaen.</p><p><a href="https://ilkkapohjalainen.fi/uutiset/brysselissa-vuosi-sitten-pahoinpidellyn-panu-laturin-ensimmainen-muistikuva-on-viime-helmikuulta-makasin-sangyssa-ja-tajusin-etta-vasen-peukalo-ei-liikkunut-1.10213097">Joulukuussa 2020 Laturi kertoi onnettomuudestaan ja sen hetkisestä voinnistaan Ilkka-Pohjalaisen haastattelussa.</a></p><p>Laturi kutsuu pahoinpitelyä onnettomuudeksi. Kaunaa tai katkeruutta hän ei tapahtuneesta tunne. Mieleen ei jäänyt myöskään pelkoa.</p><p>– Se oli huonoa tuuria, mä vain satuin kohdalle, hän kuittaa.</p><p>– En usko, että niin tapahtuisi taas, eihän lottovoittokaan osu kohdalle yleensä kuin kerran. Elämästä tulisi aika kauheaa, jos alkaisi pelkäämään ja varomaan koko ajan.</p>.<p>Tekijää Laturi ei ole halunnut tavata, mutta hän tietää tämän kärsineen esimerkiksi mielenterveysongelmista.</p><p>– Yhteiskunnan pitäisi huolehtia paremmin mielenterveystyöstä. Tällaista ei kävisi, jos ihmiset hoidettaisiin ajoissa kuntoon.</p>.<h2>Onnellinen ero</h2><p>Myönteisessä sävyssä Panu Laturi kertoo myös hiljattain tapahtuneesta avioerostaan. Laturin ja<strong> Laura Rissasen </strong>18 vuoden liitto päättyi, mutta ex-parin välit ovat hyvät ja läheiset.</p><p>– Voi sanoa että meillä oli onnellinen ero. Laura on ollut suuri tuki ja sparraaja kuntoutukseni aikana ja on sitä yhä. Keskinäinen arvostus ja ystävyys säilyivät.</p>.<p>Laturilla ja Rissasella on kahdeksan- ja kymmenvuotiaat pojat. Vanhemmille oli selvää, että ero hoidetaan lasten etu edellä.</p><p>– Kyllähän sitä kuulee kauheista ja vuosikausia kestäneistä eroriidoista. Minusta se on käsittämätöntä. Miten voi riidellä erotilanteessa, jos on lapsia? Hehän siinä ensiksi ja eniten kärsivät. Me saimme omaisuudenkin jaettua ilman riitoja.</p><p>Laturin tulevaan Töölön kotiin pojilla on kävelymatka koulusta. Vanhemmuus jaetaan jatkossa viikko–viikko-systeemillä.</p><p>– On tosi mahtavaa, että saan taas nähdä poikia enemmän. Onnettomuuteni oli heille iso shokki ja viimeiseen kahteen vuoteen olemme nähneet aika vähän, kun mulla on ollut pitkiä sairaalajaksojakin.</p>.<p>Toipilasaikana sosiaalisen Laturin ei ole tarvinnut kärsiä yksinäisyydestä. Melkein joka päivä on joku kavereista käynyt miestä moikkaamassa.</p><p>Lähipiirin merkitys hyvän mielen ja toiveikkuuden nostattajana onkin ollut suuri. Paljon tukea Laturi kertoo saaneensa esimerkiksi <strong>Antti Kurviselta</strong>.</p><p>– Antti on niin positiivinen ja hyvähenkinen ihminen.</p><p>Kuntoutumisessa olennaista on ollut myös tunne jatkuvasta eteen päin menosta. Jos päämääränä on kävellä "vielä joskus", se on kovin kaukainen ja absurdi maali, Laturi selvittää.</p><p>Siksi Laturi asetti fysioterapeuttinsa <strong>Antti Mustalahden</strong> kanssa kuntoutumismaratonille pieniä välietappeja.</p><p>– Ensin piti kävellä pituushypyn maailmanennätyksen verran. Sitten kuulan, kiekon ja keihään. Jokaisen etapin jälkeen tuli hieno voittajatunne, hän kuvaa.</p><p>Tammikuun puolivälissä Laturi saavutti yhden ajallisen virstanpylvään: ikämittariin tuli 50:n lukema. Koronatilanne esti kunnon kalaasien vieton, mutta ystäväporukan kanssa käytiin syntymäpäivälounaalla.</p>.<h2>Hoito hyvää, kuntoutuspuoli ontuu </h2><p>Omat potilaskokemukset ovat avanneet Laturin silmät sote-alan epäkohdille. Tilanteen voisi hänen mukaansa tiivistää vaikka näin: hoito on hyvää, mutta kuntoutuspuoli ontuu. </p><p>– Kuntoutusvaiheessa raha ratkaisee liian usein. Näinhän se ei saisi hyvinvointivaltiossa tehdä, hän kritisoi ja poimii omakohtaisen esimerkin. </p><p>– Kun Laakson sairaalassa menin kuntoutusosastolle, en nähnyt kolmeen viikkoon fyssaria ollenkaan. Vaimo, vanhemmat ja veljet sitten ostivat fyssarilta lisätunteja minulle. Olin tässä onnekas, mutta eihän kaikilla ole mahdollisuutta tällaiseen. </p><p>– Kuntoutuksessa olisi paljon parannettavaa meillä. Se on niin tärkeä asia, se palauttaa ihmisen normaaliin elämään. </p>.<p>Huomiota pitäisi kiinnittää myös sairaaloiden ja hoitokotien työhyvinvointiin. </p><p>– Työhyvinvointi näkyy suoraan potilaille. Merenpisaran palvelukodissa on hyvä työilmapiiri, mutta kaikissa paikossa näin ei ollut. </p><p>Tärkeää olisi myös luoda kodinomainen ilmapiiri palvelutaloihin ja hoivakoteihin. </p><p>– Ihminen voi asua laitoksessa vaikka 15 vuotta. Se on pitkä aika, kyllä paikan pitäisi tuntua kodilta silloin. </p>.<h2>Laturit akkutehtaan asialla </h2><p>Laturi on työkyvyttömyyseläkkeellä, mutta työn tekoa hän ei ole jättämässä. Tällä hetkellä hän tekee kahtena päivänä viikossa neljän tunnin työpäivää luovan alan N2 Comms -toimistossaan. </p><p>– Lääkäri on muistuttanut, että liikaa ei kannata stressata. Makasin kuitenkin yli vuoden, kunto menee siinä aika nolliin. Mutta kyllä se siitä palaa, kun saa lisää liikuntaa. </p>.<p>Tekemisen meininki on tärkeää Ylistarossa syntyneelle ja Vähässäkyrössä kasvaneelle Laturille. </p><p>– Vaikka olen asunut pitkään jo Helsingissä, pohjalainen mä olen. Sieltä se asennekin tulee: pohjalainen yrittää kunnes onnistuu. </p><p>Laturi käy parin kuukauden välein tervehtimässä Vähänkyrön Hälvän kylässä asuvia vanhempiaan. Pojatkin viihtyvät isän lapsuuden mailla. </p><p>– Pojat tykkäävät, kun on iso piha. Mutta hiekkatielle ne vähän naureskelevat ja kysyvät, että mikä tie se on, jossa menee yksi auto päivässä. Ovat tottuneet vähän vilkkaampaan liikenteeseen, kun asuvat Mannerheimintien varrella, Laturi naurahtaa. </p>.<p>Laturi on seurannut kiinnostuneena Vaasan akkutehdaskuvioiden kehittymistä. Hän on veljensä <strong>Toni Laturin</strong> kanssa yksi GigaVaasan alullepanijoista. </p><p>– Se oli vuosi 2016, kun Toni soitti ja kertoi Teslan perustavan akkutehdasta Eurooppaan. Siitä se lähti. </p><p>Veljesten ohella akkutehdas-ideasta innostuivat <strong>Jukka Hakala</strong>, <strong>Tomas Häyry</strong>, <strong>Ulla Mäki-Lohiluoma</strong> ja <strong>Riitta Björkenheim</strong>. Pian jo istuttiin neuvottelupöydässä.</p><p>Laturi uskoo, että Vaasa saa uusia hyviä uutisia akkutehdasrintamalta vielä tämän vuoden aikana. </p><p>– Akkutehdasalue on Vaasalle iso asia, se tuo imagollista apua alueen työvoimapulaan ja on kaikin puolin iso juttu. </p>.<h2>Paluu politiikkaan pohdinnassa </h2><p>Pohjalaisuutta Laturi liputtaa mielellään myös pukeutumisellaan. Haastattelupäivänä hänellä on yllään Provinssi-paita. Jos ensi kesänä Seinäjoella rokataan, Laturin voi hyvinkin kohdata festivaalin portilla. </p><p>– Olen ollut siellä lippuja myymässä ja varmasti tulen taas. </p><p>Jos Laturi saisi valita, päälavalle nousisi Faith No More. Kotimaisista kokoonpanoista Kolmas Nainen on Laturille ykkösvalinta. </p>.<p>Laturi toimi vihreiden puoluesihteerinä vuodet 2007–2013. Politiikka kiinnostaa häntä yhä paljon. Viime aikoina mielessä on alkanut pyöriä yhä enemmän ajatus paluusta politikan kovaan ytimeen.</p><p>– Olen miettinyt vakavasti, alkaisinko kansanedustajaehdokkaaksi. Jos lähden, niin sitten olen mukana isolla sydämellä. Viimeistään kesän loppuun mennessä asia pitää kyllä päättää, hän pohtii ja lisää, että samalla pitää ratkaista sekin, olisiko vaalipiiri Helsingin vai Vaasan vaalipiiri.</p>.Brysselissä vuosi sitten pahoinpidellyn Panu Laturin ensimmäinen muistikuva on viime helmikuulta: ”Makasin sängyssä ja tajusin, että vasen peukalo ei liikkunut”