Katso nostalgiset kuvat ja lukijoiden haikeansuloiset muistot Wasalandiasta – "Tukkijoen vaunut syöksyivät alas ja silmälasini lähtivät lentoon usean pään yli"

Kysyimme lukijoilta muistoja Wasalandiasta. Huvipuisto toimi vuodesta 1988 vuoteen 2015, ja sen rakennukset puretaan tänä vuonna.

Mustasaarelainen Keijo Kapiala kävi Wasalandiassa joka kesä 1990-luvulla neljän lapsensa kanssa. Kerran hän oli tukkijoessa viimeisessä vaunussa.

– Vaunut alkoivat syöksyä alas ja samalla silmälasini lähtivät lentoon. Ajattelin, että siinä menivät silmälasit.

Kapialan silmälasit lensivät usean pään yli ja suoraan ensimmäisessä tukkiveneessä olleen syliin.

– Olin kauhistunut lasien lähtiessä lentoon, mutta lopulta ne saatiin pelastettua.

. Erään kerran Kapiala oli lastensa kanssa viikinkilaivassa.

– Yhtäkkiä renkaat alkoivat kärytä ja laiva alkoi savuttaa kovasti. Toiset hätääntyivät ja toiset lähtivät pois. Osa hyppäsi vauhdista pois. Eräs nuorimies meni kipsiin eikä tehnyt mitään.

Kapialakin lapsineen jätti laivan. Sen sijaan laitetta käyttänyt ohjaaja meni hämilleen ja lähti hakemaan apua.

. "Isä säikytteli kummituslinnassa" Näin lukijat muistelivat Wasalandiaa.

Kummituslinnassa iskä pelotteli meitä keskenkasvuisia tyttöjä menemällä piiloon ja hyppäämällä sitten yhtäkkiä piilosta eteen. Loppuenergia peuhattiin Röllipuistossa ennen kotiinlähtöä.

. Mukulana isä vei minut ja veljeni Wasalandiaan ja lupasi tulla yhteen laitteeseen. Valitsimme tukkijoen. Kenelläkään ei käynyt mielessä fysiikan lait, kun tukkiin istahtaessamme raavas isäni istui etummaiseksi. Isoimman alamäen laella taisi isäni viimein tajuta mokansa, mutta oli auttamattoman myöhäistä. Tukki syöksyi alas ja hörppäsi komeasti vettä tullessamme alas. Vettä räiskyi isolla kaarella, mutta ainoa, joka kastui, oli isäni. Meillä muilla oli hyvät oltavat hänen takanaan. Onneksi kesä kuivasi.

. Ikuisesti muistan, että Wasalandian lentävä matto vei rahat. Taskussani oli kolikoita, jotka nousivat taskun pohjalta matolle ja kilisivät siellä edestakaisin maton liihotellessa. Harmitti vietävästi, mutta sinne ne jäivät.

. Retki naapurikunnasta Wasalandiaan oli yksi kesän kohokohdista. Joskus sain ottaa parhaan kaverini mukaan huvipuistoon. Parasta olivat tukkijoki ja viikinkilaiva. Vuosi vuodelta tuli vallattua ylempi penkki viikinkilaivasta, kunnes uskaltauduin laivan peräpenkille.

. Poika putosi lasten vuoristoradassa 1990-luvun alkupuolella olin isovanhempieni kanssa Wasalandiassa. Olimme juuri olleet tukkijoessa ja olisin halunnut mennä seuraavaksi lasten vuoristorataan. Laite oli pysähtynyt lähtöpaikkaan, ja lähdin juoksemaan sitä kohti. Samaan aikaan joku huvipuistovieras juoksi laitteen luo ja kiipesi laitteen eteen kiskoille. Paljon ihmisiä seisoi katsomassa. Kiskoille kiivennyt mies huusi katsojille, etteivät he vain seisoisi, vaan hakisivat jotain. En muista enää, mitä hän käski heidän hakea. Luulin, että kyseessä oli joku humalainen. Juoksin takaisin isovanhempieni luo. Seuraavana päivänä lehdessä kerrottiin, että joku poika oli pudonnut vaunusta laitteen eteen.

. Kävin Wasalandiassa kerran. Mukana olivat silloinen miesystävä ja hänen lähes täysi-ikäinen tyttärensä. Tytär vitsaili minulle narunvedossa, että haluaa ison Wasalandia-maskottinallen. Sanoin, että helppo homma ja muka oikein etsimällä etsin nipusta oikeaa narua. Ilmeet olivat näkemisen arvoisia aina pelinhoitajasta lähtien, kun narua nykiessä ylärivillä heilui iso maskottinalle.

. Wasalandian kummitustalo oli kamalin paikka, mitä lapsena tiesin. Silti sinne piti mennä joka kesä. Joka kerta kuljin äitini ja kummitätini välissä katse tiukasti maahan painettuna. Aivan kierroksen lopussa poistumisovea vastapäätä oli musta kaappi. Kun kaapin raskaan oven avasi, sisältä paljastui luuranko ja aarteita. Näky on syöpynyt muistiini, sillä nostin katseeni juuri väärällä hetkellä, kun kummitätini avasi kaapin. Wasalandia on myös syy sille, miksen ikinä tykännyt viikinkilaivoista. Siinä sai aina tehdä toden teolla töitä, ettei kipannut yli laivan ollessa ääriasennossa ylhäällä. Näin siitä usein painajaisia.

. Ritari Ässän KITT-auto oli joskus Wasalandiassa. Maksua vastaan sinne sai mennä sisälle istumaan ja otettiin polaroidkuva. Kuva on vieläkin minulla tallessa.

. Isä kantoi sylissä kummitustalossa Ensimmäinen muistoni on ehkä vuodelta 1992. Isä kantoi minua sylissään kummitustalossa ja pidin silmiäni kiinni koko matkan, koska pelotti niin paljon. Puiston joka kolkka tuli vuosien mittaan tutkittua. Osittain siksi puiston vanhoihin tiloihin rakennettu Graffitilandia on ollut älyttömän siisti kokemus! Purkutuomio nuorten ja taiteilijoiden isolle työlle näin äkkipikaisesti haiskahtaa samanlaiselta asenteelta undergroundkulttuuria kohtaan kuin Club 25:n poltto, ja se on sääli kaupungin maineelle.

. Olin huvipuistossa käydessäni jo lähes 30-vuotias lapseton nainen, mutta kummitustalo jäi mieleen. Peilipöydän ääressä istui kammottava nainen, jota menin katsomaan kolme kertaa.

Muistan poniratsastuksen, Röllipuiston ja kauko-ohjattavat veneet. Veneet maksoivat viisi markkaa, jolla niitä sai ohjata muutaman minuutin. Lammen ympärillä oli laitureita, mutta ikinä en saanut venettä laituriin parkkiin. Ajoaika loppui aina kesken ja vene jäi keskelle lampea.

Muistan taikuriesitykset. Kiinteät metallirenkaat menivät yhteen ja taas irtosivat toisistaan. Hypnotisoitu nainen leijui ilmassa. Taikuri pyöritti isoa rengasta hänen ympärillään ja todisti, ettei naista kannattele mikään näkymätön alusta tai köysi.

. Olin kesätöissä Wasalandiassa vuonna 1989. Pyöräilimme yhdessä ystäväni kanssa lähes joka aamu Iskmosta saakka töihin. Myin kioskeissa popcornia, hattaraa ja vohveleita. Oli jännittävää, kun piti puhua ruotsia päivittäin ja markkojen lisäksi asiakkaat maksoivat kruunuilla. Kassan laskeminen iltaisin oli välillä tosi työlästä. Kadehdin vanhempia huvipuistolaitteiden kuljettajia.

. Kalterien takana huutanut luuranko edelleen mielessä Muistan, kun lapsena pääsin ensimmäistä kertaa Wasalandiaan. Niin jännittävä päivä. Oli hattaraa ja hyviä laitteita. 3D-elokuva oli huippu. Viikinkilaiva oli pelottava, mutta silti siihenkin piti mennä.

Lapsena tuli monesti käytyä Wasalandiassa vanhempien ja kavereiden kanssa. Ennen sen loppua kerkesin käydä siellä myös teininä. Silloin siellä oli jo todella hiljaista, mutta tarpeeksi kaikkea, mitä lapsi tarvitsee huvipuistossa! 3D-vuoristorata ja törmäilyautot olivat jänniä!

. Wasalandian paikalla oli kaunis koivikko ennen huvipuistoa. Olimme kerran kävelyllä alueella ja jostain syystä totesimme toisillemme, että kai tuokin koivikko kaadetaan ja siihen pykätään jokin huvipuisto.

Muksuna olimme kesäisin kerran vuodessa Wasalandiassa. Muistoihin on jäänyt tukkijoki, mustekalalaite ja kummituslinna. Kummituslinnassa varsinkin kalterien takana huutanut luuranko saa vieläkin joskus kylmät väreet pintaan! Jukka Tammen vierailu Wasalandiassa jäi myös mieleen, kun oli tuore jääkiekon maailmanmestari. Saimme kaikki halukkaat häneltä nimmarin haastattelun jälkeen.

. Kummitustalo oli paras laatuaan. Laivassa tunsi olevansa hurjempi kuin koskaan. Perälle istumaan ja aina pääsi laitteeseen uudestaan ja uudestaan! Tukkijokeen sai aina jonottaa, mutta olihan se hauska. Ikävin muisto oli, kun lego-vyölaukussa olleet banaani ja rahat muussaantuivat keskenään.

Kirjaudu sisään

Katso nostalgiset kuvat ja lukijoiden haikeansuloiset muistot Wasalandiasta – "Tukkijoen vaunut syöksyivät alas ja silmälasini lähtivät lentoon usean pään yli"

Haluatko jatkaa lukemista?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Katso nostalgiset kuvat ja lukijoiden haikeansuloiset muistot Wasalandiasta – "Tukkijoen vaunut syöksyivät alas ja silmälasini lähtivät lentoon usean pään yli"

Jaa artikkeli

Haluatko jatkaa lukemista?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje