<p>Ahdistuneisuus on koulukuraattoreiden mukaan lisääntynyt pohjalaisnuorilla. Vaikea ahdistus voi aiheuttaa yksinäisyyttä, mutta yksin ei tarvitse, eikä kannata jäädä.</p>.<p>Seinäjoen yhteiskoulu on palannut normaaliin arkeen korona-pandemian ja siitä koituneiden monenlaisten rajoitusten jälkeen. Koulunkäynti ei vain ole kaikille samanlaista kuin ennen pandemiaa. </p><p>– Korona-aika teki hallaa nuorten sosiaalisille taidoille. Totuttiin olemaan yksin. Nyt kun on palattu kouluun, ei syystä tai toisesta hakeuduta kaveriporukoihin, vaan jäädään herkemmin yksin, koulun kuraattori <strong>Outi Mäki–Valkama</strong> kertoo. </p><p>Samanlaista tuntuu olevan vapaa-ajalla. Hän näkeekin nuorten käyttäytymisessä aloitekyvyttömyyttä siinä, ettei tapaamisia kavereiden kanssa kovin usein sovita.</p><p>– Kun nuoria jututtaa, hirveän moni kertoo olleensa lomalla yksikseen. On oltu vaan siellä kotosalla eikä oikeastaan tehty mitään. </p><p>Hänelle ohjautuvien nuorten päällimmäisin murhe, josta kuraattorille kerrotaan, on se, että ahdistaa. Ahdistunut olo sekä se, ettei oikein tiedä miten lähestyä muita ja olla muiden kanssa, aiheuttaa monelle yksinäisyyttä. </p>.<h2>Isot ihmisjoukot ahdistavat</h2><p>Pruukin Yhtenäiskoulussa Seinäjoella kuraattorina toimiva <strong>Riikka Peltomäki</strong> allekirjoittaa ahdistuneisuuden yleistyneen. </p><p>– Ehkä juuri sosiaalinen ahdistus nousee nyt esille. Ahdistaa, kun ympärillä on paljon ihmisiä ja ahdistaa mennä paikkoihin, joissa on ihmisiä. Ei saada lähdettyä kotoa, Peltomäki sanoo. </p><p>Hän ei koe yksinäisyyden sinänsä lisääntyneen, toisin kuin ahdistuneisuuden. Hän muistuttaa myös, että kaikki yksin olevat nuoret eivät välttämättä koe yksinäisyyttä. </p><p>– Vaikka koulussa ei välttämättä ole kavereita, voi heitä olla verkon tai harrastuksen kautta. Nuoret voivat myös olla omasta tahdostaan yksin ja kaipaavat omaa rauhaa.</p>.<h2>Avun hakeminen ei ole enää tabu</h2><p>Sosiaaliset pelot ja ahdistus ovat lisääntyneet myös Vaasan lyseon lukiolaisilla kuraattori <strong>Anu Ramsilan</strong> mukaan. Esimerkiksi syömään meneminen isossa porukassa ja avarassa tilassa voi ahdistaa. Pelot ja ahdistus hankaloittavat uusien kaveruussuhteiden luomista ja uusiin ryhmiin liittymistä, joihin lukiossa olisi moniakin mahdollisuuksia. </p><p>Sosiaalisten vaikeuksien ja pelkojen taustalla voi olla koulukiusaamista ja pettymyksiä kaverisuhteissa.</p><p>– Niistä voi seurata uusiinkin sosiaalisiin tilanteisiin negatiivista tulkintaa ja itseen kohdistuvaa kielteistä sisäistä ajattelua. On tärkeää saada nuori huomaamaan, että kyseessä on hänen oma ajattelunsa, ja että se ei ole totuus.</p><p>Yksilökohtaiselle tuelle on Ramsilan mukaan ylipäätään tällä hetkellä paljon tarvetta. Oppilaitoksissa sitä tarjoavat pääasiassa kuraattorit ja terveydenhoitajat ja yhä useammin myös psykiatrinen sairaanhoitaja. </p><p>– Nuoret osaavat kuitenkin hakea aktiivisesti apua. Sitä ei pidetä mitenkään kummallisena, Ramsila iloitsee.</p> .<h2>Verkon kautta ystäviä</h2><p>Kummallista ei ole sekään, jos nuori ei aina halua olla toisten kanssa.</p><p>– On myös oman tien kulkijoita, eikä sitä kukaan pidä mitenkään outona.</p><p>Myös Ramsila korostaa verkon merkitystä nykynuorten elämässä.</p><p>– Monilla voi olla valtavakin sosiaalinen tuki verkossa, sitä ei voi väheksyä. Se on uudenlaista ja se voi olla nuorelle ihan yhtä merkityksellistä kuin fyysiset kontaktit.</p><p>Vaasan lyseon lukion abiturientti <strong>Kimi Borg</strong> asuu kauempana ja netti auttaa pitämään ystäviin hyvät kontaktit. Hän piti myös etäkoulua itselleen oikein hyvänä kokemuksena. </p><p>– Siinä pääsi testaamaan rauhallista tekemistä ja se toi idean, että etätyö voisi tulevaisuudessa olla mukava asia, tykkään siitä. </p>