Euroopan neuvoston kidutuksen vastainen komitea: Suomen vankiloista puuttuu koulutettua henkilökuntaa ja lääkäreitä, Turun vankilan tilanne vaarassa riistäytyä käsistä

HELSINKI

Suomen vankiloista puuttuu koulutettua henkilökuntaa ja lääkäreitä, sanoo Euroopan neuvoston kidutuksen vastainen komitea CPT.

Komitean tehtävänä on suojella vapautensa menettäneitä ihmisiä epäinhimilliseltä tai halventavalta kohtelulta. CPT:n valtuuskunta teki viime kuussa tarkastusmatkan Suomeen ja vieraili Oulun ja Turun vankiloissa, poliisin säilytystiloissa useilla paikkakunnilla, ulkomaalaisten säilöönottoyksikössä Helsingissä, Rajavartiolaitoksen säilytystiloissa Kuusamossa, kahdessa koulukodissa sekä Kellokosken psykiatrisessa sairaalassa.

CPT:n tietoon ei tullut väitteitä, että vapautensa menettäneitä olisi kohdeltu epäasiallisesti tarkastetuissa laitoksissa.

Vankiloissa valtuuskunta kiinnitti huomiota koulutetun henkilökunnan puutteeseen, josta muun muassa vankien välinen väkivalta sen mukaan vaikuttaa johtuvan. Erityisen huolissaan se on tilanteesta Turun vankilassa.

–  (Turun vankilassa) oli ollut useita väkivaltaisia välikohtauksia, joista osa oli johtanut vakaviin loukkaantumisiin. Johto ja henkilökunta yrittivät parhaansa mukaan ehkäistä vankien välistä väkivaltaa ja puuttua siihen, mutta tämä ei ole helppoa ottaen huomioon vankipopulaation erityispiirteet (paljon rikollisryhmiin kuuluvia) sekä pulan pätevästä vankeinhoitohenkilökunnasta. Tilanne tulee todennäköisesti entisestään huononemaan, sillä vankien määrä oli kasvussa ja vankilan johtajalla oli vaikeuksia rekrytoida pätevää henkilöstöä. On selvää, että jos tilanteen korjaamiseksi ei ryhdytä nopeisiin ja määrätietoisiin toimiin, Turun vankilan tilanne voi riistäytyä käsistä, komitea kirjoittaa alustavista havainnoistaan.

"Sairaanhoitajat eivät voi korvata lääkäreitä"

Valtuuskunnan mukaan huonoin tilanne vankiloissa oli yhteydenpitorajoitusten kohteena olevilla tutkintavangeilla ja turvallisuussyistä eristetyillä vangeilla. Molemmissa vankiloissa nämä vangit viettivät jopa 21–23 tuntia päivästä lukittuina selleihinsä.

–  Heillä ei ollut ollenkaan tai vain vähän järjestettyä toimintaa ja hyvin vähän sosiaalisia kontakteja. Yhteydenpitorajoitusten kohteena olevilta tutkintavangeilta oli lisäksi kielletty tapaamiset ja puhelinsoitot, ja nämä kiellot saattoivat joissain tapauksissa olla voimassa yli kuukauden (tai jopa useita kuukausia), valtuuskunta kirjoittaa.

Valtuuskunnan mielestä rajoitustoimiin turvautumista on edelleen vähennettävä ja niiden kestoa lyhennettävä, ja vangeille on silloinkin tarjottava jotain toimintaa ja ihmiskontakteja.

–  Tämänkin tavoitteen saavuttaminen edellyttää, että henkilöstö on enemmän läsnä vankien asuinosastoilla, CPT huomauttaa.

Vankiterveydenhuollossa oli puutetta lääkäreistä, vaikka muuten koulutettua terveydenhuollon henkilökuntaa oli, komitea sanoo.

–  Kuten aiemminkin, vastuu terveydenhuollon tarjoamisesta vangeille oli ensisijaisesti sairaanhoitajilla, joiden ei voida olettaa korvaavan lääkäreitä, vaikka he olivatkin hyvin päteviä ja kokeneita -- Valtuuskunta totesi myös, että lääkkeiden (myös psykotrooppisten lääkkeiden) jakelusta vastasi edelleen vankeinhoitohenkilökunta ja että saapumisen yhteydessä tehtävä terveystarkastus (joka koostui lähinnä kyselylomakkeesta eikä sisältänyt kunnollista lääkärintarkastusta) viivästyi usein jopa 72 tuntia.

Valtuuskunta oli myös pettynyt siihen, ettei CPT:n aiemmin antamia suosituksia vangeilla havaittujen vammojen kirjaamisesta ja raportoinnista juurikaan ollut pantu täytäntöön.

Päihtyneiden säilytyksestä moitteita

Poliisin säilyttämien ihmisten osalta valtuuskunta kiinnitti huomiota siihen, että vapautensa menettäneiden ihmisten oikeudessa ilmoittaa tilanteestaan läheisilleen on viivästyksiä. Valtuuskunnan mukaan ilmoitus voi viivästyä jopa kauemmin kuin lain sallima pidättämisen enimmäiskesto eli 96 tuntia, etenkin jos kiinniotettu henkilö on ulkomaalainen, jolla ei ole asuinpaikkaa Suomessa.

Valtuuskunta kiitti sitä, että poliisin säilytystiloissa säilytettyjen tutkintavankien määrät olivat vähentyneet ja heidän oleskeluaikansa lyhentyneet CPT:n edellisen vierailun jälkeen. Silti edelleenkin ilmeni tapauksia, joissa tutkintavankeja oli säilytetty täysin riittämättömissä olosuhteissa, kuten ikkunattomissa selleissä Espoossa, useiden kuukausien ajan, valtuuskunta totesi.

Valtuuskunta on huolissaan myös siitä, että päihtyneitä ihmisiä säilytettiin edelleen usein poliisin säilytystiloissa.

–  Poliiseilla ei ollut asianmukaista koulutusta tällaisten henkilöiden käsittelyyn (lukuun ottamatta ensiapukurssia) eikä useimmissa poliisin säilytystiloissa ollut nopeasti saatavilla terveydenhoitohenkilöstöä. Tämä on johtanut vaaratilanteisiin ja jopa kuolemiin.

Rajoitusvyön ja eristämisen käyttöä tulisi vähentää

Ensi kertaa tarkastuksessa oli mukana kaksi koulukotia. Valtuuskunnan mukaan laitosten elinolot vaikuttivat hyvältä: aineelliset olosuhteet olivat erinomaiset ja tunnelma ystävällinen ja kodinomainen. Koska suurimmalla osalla nuorista on kuitenkin taustallaan huumeiden käyttöä, CPT:n mukaan päihderiippuvuuden hoidolle olisi selkeästi nykyistä suurempi tarve.

Kellokosken psykiatrisen sairaalan elinoloja valtuuskunta piti todella hyvinä. Moitteita sai kuitenkin rajoitusvyön käyttö sekä potilaiden eristäminen.

CPT:n mukaan on huolestuttavaa, että rajoitusvyötä käytettiin sairaalassa edelleenkin keskimäärin yli kolmen päivän ajan.

–  Valtuuskunta ymmärtää, että laitoksessa asuvat potilaat ovat hyvin erityislaatuisia ja monet heistä käyttäytyvät erittäin haastavasti. Siitä huolimatta CPT on sitä mieltä, että rajoitusvyön käytön tulisi kestää ennemminkin minuutteja kuin tunteja, valtuuskunta katsoi.

Valtuuskunta on huolissaan myös siitä, kuinka usein ja pitkäksi aikaa psykiatrisia potilaita eristettiin. Viime vuonna eristämistä käytettiin 215 kertaa ja eristämisen keskimääräinen kesto oli neljä päivää. Kellokosken sairaalassa on 120 vuodepaikkaa.

–  CPT on sitä mieltä, että eristämiseen, kuten muihinkin rajoitustoimenpiteisiin, tulisi aina turvautua vasta viimesijaisena keinona ja niitä tulisi käyttää mahdollisimman lyhyen aikaa. Valtuuskunta epäilee vahvasti, onko potilaiden eristäminen useiden päivien ajaksi perusteltua.

Henkilökunta myös vieraili eristettyjen potilaiden luona liian harvoin, yleensä vain noin kuudesti päivässä, valtuuskunta sanoi ja kehotti, että henkilökohtaisen valvonnan tiheyttä on lisättävä merkittävästi.

Potilasta ei kuultu tahdosta riippumatonta hoitoa koskevissa päätöksissä

Valtuuskunta kiinni huomiota myös siihen, miten potilasta kuullaan, kun tämä hakee hallinto-oikeudelta muutosta tahdosta riippumatonta psykiatrista hoitoa koskevaan päätökseen.

–  Potilaita kuultiin suullisesti vain hyvin harvoissa poikkeustapauksissa ja päätökset viivästyivät edelleen useita viikkoja tai jopa kuukausia. Lisäksi kaikissa valtuuskunnan näkemissä tuomioistuinpäätöksissä ainoastaan vahvistettiin lääkärin päätös jatkaa tahdosta riippumatonta sairaalahoitoa, valtuuskunta sanoi.

–  Lisäksi jokaisen tarkastellun päätöksen perustelut olivat identtisesti muotoillut ja niissä todettiin, että potilaan sairaalahoidon jatkamisen lailliset edellytykset täyttyvät. Jälleen kerran tämä sai tahdosta riippumatonta sairaalahoitoa koskevien päätösten tuomioistuinkäsittelyn vaikuttamaan pelkältä ”kumileimasimelta”.

Valtuuskunta kehottaa Suomen viranomaisia ryhtymään tehokkaisiin toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että tahdosta riippumatonta sairaalahoitoa koskevien päätösten tuomioistuinkäsittely on tarkoituksenmukainen ja joutuisa, ja potilas tulee henkilökohtaisesti tuomarin kuulemaksi.

CPT:n varsinaisen raportin arvioidaan valmistuvan maaliskuun lopulla. Sen jälkeen Suomella on puoli vuotta aikaa antaa vastauksensa siihen.

Kommentoi











Luetuimmat kotimaan uutiset
  • Päivä
  • Viikko
  • Kuukausi
Työpaikat Etelä-Pohjanmaa
Työpaikat Pohjanmaa