Lännen Median kysely: Saman puolueen mepit metsäasenteiden ääripäissä

Enemmistö suomalaisista europarlamentaarikoista ei usko hallituksen suunnittelemien lisähakkuiden aiheuttavan hiilinielun pienenemistä.

Metsien käyttöä koskevat meppien mielipiteet hajaantuvat voimakkaasti erityisesti lisähakkuita koskevassa kysymyksessä. Suomen hallituksen biotaloussuunnitelmissa on nostaa hakkuut nykyiseltä 66 miljoonan kuution tasolta 80 miljoonaan kuutioon.

Meppien metsäasenteet käyvät ilmi Lännen Median europarlamentaarikoille tekemästä kyselystä. Se toteutettiin Strasbourgissa tällä viikolla samaan aikaan kun siellä äänestettiin hiilinieluja koskevasta Lulucf-asetuksen sisällöstä.

Meppien metsäasenteissa kiinnostavaa on, että samaa poliittista ryhmää edustavat mepit voivat metsiä ja ympäristöä koskevissa asenteissaan olla varsin kaukana toisistaan. Näin on sekä kokoomuksessa että perussuomalaisissa.

Jussi Halla-ahon ja Pirkko Ruohonen-Lernerin metsäasenteet sijoittuvat likimain vastakkaisiin ääripäihin.

Ruohonen-Lerner vieroksuu hakkuita ja kaupunkilaisena arvostaa metsien virkistyskäyttöä.

–Jos luontoarvot kerran menettää, niitä ei saa takaisin. Tai siihen menee ainakin 100 vuotta, hän sanoo.

Halla-aho puolestaan sanoo, että jos hakkuut lopetetaan kokonaan eli metsää ei uudisteta, edessä on vakavia ongelmia.

–Pitkällä aikavälillä metsät kasvavat tukkoon, sillä hoitamattoman metsän kasvu tyrehtyy.

Kokoomusmepeistä metsäasenteiden ääripäissä ovat Sirpa Pietikäinen ja Petri Sarvamaa.

–Lisähakkuut tekee ongelmalliseksi se, että juuri seuraavan kolmenkymmenen vuoden aikana pitäisi vähentää hiilipäästöjä ja kasvattaa hiilinieluja ilmastonmuutoksen torjumiseksi, sanoo Pietikäinen.

–Olen eri mieltä siitä, että hakkuiden ja puunkorjuun lisääminen pienentäisi metsien hiilinielua. Suomessa kestävää metsätaloutta ei aloiteta nyt. Kyseessä on pitkä jatkumo, sanoo puolestaan Sarvamaa.

Kahdeksan meppiä vastasi

Kysely osoitettiin kaikille 13 suomalaiselle europarlamentaarikolle, kahdeksan vastasi. Muiden asenteet on päätelty täysistunnon puheenvuoroista tai meppien vastauksista tiedotustilaisuuksissa esitettyihin kysymyksiin.

Europarlamentaarikkoja pyydettiin kommentoimaan neljään väitteeseen. Niistä kolme on poimittu Suomen ilmastopaneelin raportista 1/2017. Neljäs on peräisin 68 tutkijan maaliskuussa 2017 julkistamasta kannanotosta.

Lisäksi avoimessa oli mahdollista kommentoida metsän eri käyttömuotojen, puuntuotannon, hiilensidonnan, suojelun ja virkistyskäytön toteutumismahdollisuuksia.

Neljä väittämää

1.Talousmetsien puuntuotantoa on mahdollista lisätä metsähoidon keinoin. Merkittävä lisäys on odotettavissa vasta 2050-luvulla ja sen jälkeen.

2.Hakkuiden ja puunkorjuun lisääminen pienentää Suomen metsien hiilinielua ja metsien hiilivarastoa vähintään vuosikymmeniksi eteenpäin verrattuna tilanteeseen, jossa niitä ei lisätä.

3.Valtaosa nykyisestä ja suunnitellusta puun käytöstä suuntautuu lyhytkestoisiin tuotteisiin, kuten sellu- ja paperiteollisuuden tuotteisiin ja bioenergiaan. Pitkäikäisiin puutuotteisiin siirtyvä hiili muodostaa vain pienen osan metsästä kokonaisuudessaan korjatusta hiilestä.

4.Merkittävä metsien hakkuiden lisääminen johtaa metsäluonnon monimuotoisuuden selvään heikkenemiseen, ellei asiaa oteta huomioon riittävästi metsänhoidon käytäntöjen ja suojeluverkoston toteutuksessa.

5.Avoin kommentointi tai vaihtoehtoisesti: Voidaanko metsien eri käyttömuodoille kuten puutuotannolle, hiilensidonnalle, suojelulle ja virkistyskäytölle asetetut tavoitteet saavuttaa samanaikaisesti?

Jussi Halla-aho, ps.

1.Metsänhoidolla on lisätty puuntuotantoa Suomessa jo vuosikymmeniä. Metsävarat ovat kasvaneet pitkään ja kasvu jatkuu, mutta nopeita pyrähdyksiä ei ole mahdollista tehdä. Metsätalous on pitkäjänteistä toimintaa. Metsät eivät ole ikuisia, jolloin niitä pitää uudistaa. Aktiivisella metsätaloudella voidaan varmistaa, että metsät kasvavat hyvin myös 2050-luvulla. Se ei onnistu, jos metsät museoidaan nyt.

2.On tietenkin päivänselvää, että mikäli puuta poistetaan metsästä, niin metsään jää puuta vähemmän verrattuna siihen, että ei poisteta puuta. Kuitenkin, jos hakkuut lopetetaan kokonaan eli metsää ei uudisteta, niin edessä on vakavia ongelmia. Pitkällä aikavälillä metsät kasvavat tukkoon, sillä hoitamattoman metsän kasvu tyrehtyy. Lyhyellä aikavälillä kärsii puunjalostus ja ilmastomyönteiset puutuotteet jäävät Suomessa valmistamatta. Olisi hölmöä olla hyödyntämättä metsiä Suomessa, jolloin globaaliin kysyntään vastaavat puutuotteet valmistettaisiin kuitenkin jossain muualla.

3.Pitkäikäisiä puutuotteita voidaan tehdä vain paksuista puista ja puun osista. Ohuemmatkin rungot ja puunosat kannattaa kiertotalouden hengessä hyödyntää eikä jättää metsään mätänemään. Sellua, kartonkia ja paperia tehdään ohuista puun osista, jotka eivät kelpaa esimerkiksi rakennusmateriaaleiksi. Puun jämäosat (kuten kuoret, latvat, oksat) hyödynnetään mahdollisimman tarkkaan energiaksi, koska niistä ei voi tehdä muita tuotteita. Sellua tehdään erityisesti harvennushakkuiden ohuista puista. Harvennusten ansiosta jäljelle jäävä puusto voi kasvaa järeiksi tukeiksi, joista saadaan nimenomaan pitkäikäisiä puutuotteita.

4.Metsänhoito on kehittynyt Suomessa 1990-luvulta alkaen huomattavasti paremmin luontoarvot huomioon ottavaksi (mm. metsäsertifiointi). Muutokset tulevat kuitenkin näkyväksi vuosikymmenten viiveellä ja myönteisistä vaikutuksista kaikki eivät vielä realisoituneet.

5.Se tiedetään, että Suomen metsät tuottavat puuta ennätysvauhdilla, mikä tarkoittaa myös nopeaa hiilensidontaa. Se tiedetään myös, että Suomessa on lukuisia suojelualueita jo ennestään, uusia suojelualueita on viime vuosina perustettu ja vapaaehtoista metsänsuojelua esiintyy myös. Virkistyskäytössä Suomi lienee jokamiehenoikeuksineen maailman kärjessä.

Heidi Hautala. vihr.

1.Hyväksyn väitteen.

2.Hyväksyn väitteen. Hallituksen ilmasto- ja energiastrategiassa esitetty metsäbioenergiatavoite johtaisi hakkuisiin, joiden myötä metsien hiilinielu pienenisi puolella vuoteen 2030 mennessä, eli metsät kasvattaisivat hiilivarastoaan vuosittain puolet vähemmän kuin ilman lisähakkuita. Useat toimijat ja tutkivat ovat kritisoineet tavoitteita.

Julkisessa keskustelussa on unohtunut, että vaikka kasvava metsä on hyvä hiilinielu, se on pieni hiilivarasto. Vanha metsä on pieni nielu, mutta sen hiilivarasto on suuri. Esimerkiksi päätehakkuun jälkeen maaperästä vapautuu ilmakehään hiilidioksidia noin 20–30 vuoden ajan eli metsästä tulee hiilidioksidin lähde.

3.Hyväksyn väitteen. Suomen metsänomistajien oma etu olisi vaatia korkeampaa jalostusastetta, joka on pitkään ollut pieni. On hienoa, että yleisesti on herätty nostamaan sitä ja puun arvo on ymmärretty monella taholla.

Myös julkisia varoja tulisi ohjata uusiin, puupohjaisiin innovaatioihin ja kehitykseen. Puuta pitäisi käyttää nykyistä enemmän rakentamiseen ja esimerkiksi muovin korvaamiseen, eli niin, että hiili saadaan sidottua pitkäksi aikaa.

4.Hyväksyn väitteen..Useat tutkimukset osoittavat, että hakkuiden lisäämisellä on kielteisiä vaikutuksia lajiston monimuotoisuuteen, etenkin jos metsiin jää aiempaa vähemmän kuolevaa puuta. Metsien monimuotoisuudesta on huolehdittava esimerkiksi vapaaehtoisuuteen perustuvalla suojeluohjelmalla, joka on toiminut hyvin.

5.Metsät ovat paljon muutakin, kuin puutuotannon ja bioenergian lähde: se on tärkeä paikka, virkistyskohde ja kansallisen ylpeyden aihe. Metsäsektorinkin olisi tunnistettava tämä. Metsistä ja niiden vaikutuksista tarvitaan avointa ja ihmisläheistä keskustelua: perusteeton kärjistäminen vie tältä keskustelulta pohjan.

Kestävä metsänhoito ottaa huomioon myös hiilitasekysymykset. Ajatus siitä, että metsänkäyttö on automaattisesti hiilineutraalia ja päästötöntä, on vanhentunut.

Eri käyttömuodot voidaan yhdistää kestävästi, mutta valintoja on tehtävä. Metsien talouskäytön vastapainoksi tarvitaan laaja-alaista suojelua. Puunkäyttöä on vietävä ylenpalttisesta metsäbioenergian käytöstä kestävämpään suuntaan. Puu on arvokas materiaali, ja järkevää kiertotaloutta on saada vähemmästä enemmän ja kestävää: pitkäikäisiä puurakennuksia, uusia innovaatioita, muovin korvaamista puulla.

Hyviä esimerkkejä näkökannan muutoksesta ovat ohjelmat, joilla kehitetään ekologisesti ja taloudellisesti kestäviä ilmastonmuutoksen hillinnän keinoja. Nykyaikaisessa, kestävässä metsänhoidossa otetaan huomioon myös hiilitase.

Liisa Jaakonsaari, sd.

.)Samaa mieltä. Metsien kasvuun tehtävät toimenpiteet ovat pitkävaikutteisia. Tänään istutettu puu sitoo hiiltä vielä vuosisadan jälkipuoliskollakin. Mitä kovempaa kasvu metsissä on, sitä enemmän hiilidioksidia sitoutuu. Siksi metsien tuottokyvystä huolehtiminen on aivan keskeistä. Jos tuottokyvystä ei huolehdita, ei merkittävää lisäystä ole odotettavissa koskaan. Muutamassa kymmenessä vuodessa Suomen metsien kasvu on aktiivisten toimien seurauksena kaksinkertaistunut. Tämä ei olisi ollut mahdollista, jos ei olisi ymmärretty metsätalouden pitkää aikahorisonttia.

2.Eri mieltä. Väittämään on vaikea uskoa, sillä siinä vertailukohtana on tilanne, jossa elämä ja taloudellinen toimeliaisuus metsissä jarrutettaisiin menneelle tasolle. Koko suomalainen metsäpolitiikka on tähdännyt 1950-luvulta asti kasvattamaan metsävaroja. Keskeisin syy tähän on ollut, että olisi resursseja joista ottaa puuta käyttöön. Jos vertailukohdaksi otettaisiin, ettei puunkäyttöä saa lisätä, johtaisi tämä kasvua lisäävien toimien merkittävään vähenemiseen. Tällä olisi hiljalleen kiihtyen rapauttava vaikutus niin metsien hiilivarastoon kuin nieluunkin. Tulevaisuudessa puuta olisi takuulla vähemmän ja sen laatu olisi teolliseen käyttöön käyttökelvotonta. Biotaloudelta häviäisi pohja.

3.Osittain samaa mieltä. On totta, että julkisuudessa ilmoitetuista investoinneista valtaosa suuntautuu selluun, kartonkiin ja jonkin verran myös energiaan. Tarkastelu ei kuitenkaan huomioi, että sahatavaraa jalostavaa kapasiteettia löytyy jo valmiiksi aika paljon. Puun kasvatus tähtää tukkiin, josta saadaan pitkäkestoisia puutuotteita. Kasvatuksessa ei onnistuta, jos ei pystytä hyödyntämään pienempiä puita. Pitää myös muistaa, että sekä mekaanisen metsäteollisuuden pitkäaikaiset tuotteet, että sellu ja kartonkiteollisuuden tuotteet, että bioenergia kaikki korvaavat fossiilisia vaihtoehtoja, jotka ovat kaikin tavoin paljon haitallisempia ympäristölle ja ilmastolle kuin nämä metsiemme uusituvat vaihtoehdot.

4Sekin on mahdollista. Onneksi metsien suojelua on kohennettu edellisen 20 vuoden aikana.). Metsistämme 95% on sertifioitu PEFC sertifioinnilla. Suomessa on kattava metsä-, luonnonsuojelu- ja ympäristölainsäädäntö, jotka on myös toimeenpantu ja joita valvotaan aktiivisesti. Riippumattomissa tutkimuksissa on todistettu, että merkittävin metsien monimuotoisuuden säilymistä säilyttävä toimi on ollut PEFC sertifiointi ja siinä metsänomistajien vapaaehtoisesti toteuttamat toimet

5.Periaatteessa voidaan, mutta se edellyttää malttia kaikilta osapuolilta. Meillä riittää tulevaisuudessakin metsistä puuta, virkistystä ja ilmastohyötyjä. Puuta voidaan polttaa ja puusta voidaan keittää sellua, mutta puusta voidaan tehdä kangasta,lääkkeitä jne. Uudet innovaatiot ovat oven takana.

Anneli Jäätteenmäki, kesk.

1.Hyväksyn väitteen varauksin. Metsänhoidon keinoin voidaan kasvattaa puuntuotantoa, varsinkin jos otetaan huomioon, että talousmetsissämme on runsaasti hoitovelkaa.

Metsätalouden kvartaali on 25 vuotta, joten toimenpiteistä ei voi odottaa pikavoittoja.

2.Hyväksyn väitteen. Metsämme sitovat kaikissa skenaarioissa enemmän hiiltä kuin niistä vapautuu.Tällä hetkellä metsämme sitovat 40 prosenttia vuotuisista päästöistämme. Hiilinielun suuruus riippuu sekä hakkuiden että kasvun määrästä.

Suurin ilmastohyöty saadaan, kun metsää ei hakata liikaa, mutta ei myöskään liian vähän, sillä hyvin hoidettu, kasvava metsä sitoo hiiltä tehokkaimmin. Tarkasteluun tulee ottaa myös puusta jalostettujen tuotteiden loppukäyttö: puurakenteisessa talossa hiili voi olla sidottuna satoja vuosia, hakkeena tai wc-paperina se on hetkessä takaisin kierrossa.

3.Hyväksyn väitteen väitteen varauksin. Tulevaisuudessa pitäisi pyrkiä nykyistä enemmän myös pitkäaikaisten puutuotteiden käyttöön sekä huomioida bioperäisten tuotteiden positiiviset ympäristövaikutukset verrattuna uusiutumattomista raaka-aineista valmistettuihin tuotteisiin.

4.Olen eri mieltä. Metsätalouden on ilman muuta annettava panoksensa monimuotoisuuden turvaamiseksi. Metsäteollisuus on jo herännyt tähän. Dialogia tulee jatkaa ja nykyistä kestävämpiä metsänhoitotapoja ottaa käyttöön. On toivottavaa, että talousmetsämme olisivat nykyistä monimuotoisempia.

5.Kaikkea ei voi saada kerralla, ja eri tavoitteiden välille on saatava toimiva kompromissi. Uskon ja toivon, että jatkuvalla yhteiskunnallisella keskustelulla ja dialogilla eri osapuolten kesken päästään parhaiten eteenpäin.

Merja Kyllönen, vas.

1.Kyllä, kestävällä metsänhoidolla on mahdollista lisätä runkopuun kasvua.

2.Kyllä, puu kasvaa koko mittaansa Suomessa varsin hitaasti. Hakkuutapoja on monenlaisia, joilla voidaan vaikuttaa hiilinielun kokoon. Harvennus- ja poimintahakkuut verottavat vähemmän nielua, kuin päätehakkuiden kasvattaminen.

3.Kyllä, valitettavasti Suomessa ei ole laajemmin ymmärretty esim. puurakentamisen kokonaismerkitystä. Metsien kestävä käyttö edellyttää korkean jalostusasteen tuotteisiin satsaamista.

Ne, kun sitovat hiiltä pidempiaikaisesti.

4.Kyllä, avohakkuilla toteutettu metsäpolitiikka johtaa metsäluonnon monimuotoisuuden heikkenemiseen. Olisi hyvä huomioida myös, että suojeluverkosto olisi maantieteellisesti kattava, jotta erilaiset metsätyypit tulisivat huomioiduiksi.

Sirpa Pietikäinen, kok.

1.Aktiivisella metsänhoidolla voidaan lisätä puuntuotantoa talousmetsissä. Tosin on hyvin epävarmaa tehdä 2050-luvulle ulottuvia ennustuksia. Ilmastonmuutos lisää metsien kasvua, mutta se tulee myös asettamaan paineita metsien selviämiselle ja metsien monimuotoisuudelle, mahdollisesti lisäten tuholaislajeja. Epävarmuustekijöitä on hankala laskea, joten metsien lisääntyvää kasvua 2050-luvulla ja siitä eteenpäin ei voi suoraan laskea.

2.Pitää paikkaansa, että lisääntynyt hakkuu ja puunkorjuu johtaisivat hiilinielun pienenemiseen. On myös totta, että kaikki joka vapautuu myös aikanaan sitoutuu uudelleen kasvavaan metsään. Kysymys on aikajänteestä. Ongelmalliseksi lyhyellä aikavälillä lisätyistä hakkuista tekee se, että juuri seuraavan kolmenkymmenen vuoden aikana pitäisi vähentää hiilipäästöjä ja kasvattaa hiilinieluja ilmastonmuutoksen torjumiseksi.

Jos lisätään hakkuita ja puunkorjuuta radikaalisesti, seuraavan kolmenkymmenen vuoden aikana metsien hiilinielu pienenee – hiilinieluihin syntyy kuoppa, ennen kun uusi kasvava puu toimii taas nykyisellä tasolla hiilinieluna.

Kuopan syvyys riippuu siitä, mihin puuta käytetään. Mikäli hiili pysyy sitoutuneena, hiilivarasto pysyy suurempana; mikäli puuta tuotetaan bioenergiaksi, pienentyneen hiilinielun lisäksi tuotetaan samanaikaisesti lisää päästöjä.

3.Pitkäikäisten puutuotteiden osuutta pitäisi lisätä, ml. korkean jalostusarvontuotteita (kuten kantasolualukset tai biopohjaiset kemikaalit) ja muita ympäristöongelmia merkittävästi korvaavia tuotteita (esim. haitattomat energiapakkaukset tai kiertävä vaatekuitu). Puurakentaminen on sekä asumisen ja rakennusten että hiilivarastojen kannalta erityisen tärkeää.

4.Kyllä näin on, mikäli metsän monimuotoisuuden suojelemista ei oteta metsähakkuiden suunnittelussa huomioon.

Isoin haaste on suoalueiden, kosteikkojen ja vanhojen metsien suojeleminen. Etelä-Suomessa vain 4,8 prosenttia metsäpinta-alasta on suojeltua. Suojelualueita pitäisi lisätä vähintään puolella. Vanhojen metsien pinta-alan pieneneminen vaikuttaa suoraan metsänlajiston monimuotoisuuden kaventumiseen.

5.Kyllä, asetetut tavoitteet voidaan ja pitää pystyä saavuttamaan samanaikaisesti, koska moninaiskäyttö on metsille on ominaista.

Yllä oleviin käyttömuotoihin tulee lisätä virkistäytyminen, marjastus, sienestäminen ja metsästys, poronhoito, ja matkailu. Metsät tarjoavat joissain tapauksissa näille aloille vielä suuremmat luonnonvarat, kun hakkuissa. Kestävä metsätalous huomioi ja toteuttaa muidenkin metsänkäytön tavoitteet.

Mikäli avohakkuita toteutetaan, se ei ole hyväksi matkailulle tai porotaloudelle, eivätkä ne tarjoa parasta metsästykselle tai virkistyksellekään. Yksi metsänkäytön muoto ei saa ylitse käydä kaikkia muita.

Petri Sarvamaa, kok.

1.Kyllä on mahdollista lisätä. Voidaan lisätä kestävästi jo nyt, ei tarvitse odottaa kymmeniä vuosia.

2.Olen eri mieltä. Suomessa kestävää metsätaloutta ei aloiteta nyt, eikä tämän päätöksen myötä. Tämä on pitkä jatkumo. Jos Suomen metsät olisivat kaikki ikimetsiä, logiikka olisi ymmärrettävä. Vaan kun eivät ole.

3.Tämä suhdeluku on koko ajan paranemassa, ja juuri tässä Suomi voikin olla suunnan näyttäjä. Toki pitkäikäisiin puutuotteisiin pitää panostaa vielä nykyistä enemmän.

4.Tämä pitää ottaa huomioon - ja otetaankin. Mutta hakkuiden lisääminen tavoitteena olevaan 80 miljoonaan kuutioon vuodessa ei johda monimuotoisuuden selvään heikkenemiseen pidemmällä aikavälillä. Ja niinhän tätä pitäisi tarkastella, pidemmällä aikavälillä.

5.Kaikki mainitut tavoitteet toteutuvat suomalaisessa metsänhoidossa. Ja ne voidaan hoitaa myös jatkossa.

Hannu Takkula, kesk.

1.Metsänhoidolla on keskeinen merkitys. Ilman viime vuosikymmenten aktiivista metsänhoitoa, meillä ei olisi nyt nähtävää vahvaa metsien kasvua. Samoin jos lopettaisimme metsien hoidon, eivät ne kasvaisi 2050-luvun jälkeen. Mikäli haluamme uudistaa metsiämme ja siten vahvistaa kasvua, merkitsee se metsänhoitoon panostamista. Aktiivisella ja kestävällä metsänhoidolla varmistamme pitkäjänteisen metsien kasvun, myös 2050-luvun jälkeen.

2. Suomen metsät sitovat jatkossakin hiiltä ja ovat ns. hiilinielu. Tämä tarkoittaa metsävarojen eli hiilivaraston kasvamista. Metsävarat eivät siis pienene jatkossakaan vaan päinvastoin.

3.On tärkeää, että luomme kannustimia puun pitkäaikaiselle käytöllä. Tätä painotettiin myös EU-parlamentin LULUCF-mietinnössä. On kuitenkin muistettava, että puusta valmistetaan niitä tuotteita, joka käyvät kaupaksi. Ei voida ajatella, että tehdään vain hirsiä, koska pelkästään niille ei ole kysyntää. Puusta voi ja kannattaa tehdä monenlaisia tuotteita. Se on 2010-luvun biotaloutta. Myös lyhytaikaiset tuotteet kuten elintarvikepakkaukset vastaavat ilmastonmuutokseen, sillä ne vähentävät esimerkiksi ruokahävikkiä ja korvaavat fossiilisia materiaaleja.

4.Metsäluonnon monimuotoisuudesta huomioiminen on tärkeä asia, joka tulee ottaa huomioon metsänhoidon käytäntöjen ja suojeluverkostojen toteutuksessa.

5.Riippuu siitä mikä kukin haluaa tavoitella. Suomi on malliesimerkki siitä, että voidaan samanaikaisesti huolehtia talous- ja virkistyskäytöstä. Meillä suomalaisillahan on tapana käydä talousmetsissä sienessä, marjassa, lenkillä ja retkeilemässä.

Kommentoi










Luetuimmat kotimaan uutiset
  • Päivä
  • Viikko
  • Kuukausi
Työpaikat Etelä-Pohjanmaa
Työpaikat Pohjanmaa