Pienissä kunnissa äänestettiin eniten, idässä ja pohjoisessa vähiten – talouskeskustelun ja vasemmisto-oikeisto-akselin korostuminen vaikutti äänestysinnon laskuun, arvioi tutkija

HELSINKI

Talouskeskustelun ja perinteisen vasemmisto-oikeisto-akselin korostuminen vaalikeskustelussa vaikutti osaltaan siihen, että äänestysaktiivisuus jäi kuntavaaleissa historiallisen matalaksi, arvioi yleisen valtio-opin dosentti Hanna Wass Helsingin yliopistosta. Äänestysprosentti oli 55,1 prosenttia, mikä on Tilastokeskuksen mukaan heikoin sitten toisen maailmansodan.

Wass ei usko, että esimerkiksi vaalien ajankohta olisi ollut ratkaiseva matalan äänestysvilkkauden kannalta.

–  Ajattelisin enemmän niin päin, että jos takaisin talouteen- ja vasemmisto-oikeisto -ulottuvuus nosti päätään, niin se painoi alleen sosiokulttuurisen ulottuvuuden. Nämä kulttuurisodat jäivät aika pitkälti sotimatta – suurmoskeijat ja tämäntyyppiset asiat, joita viimeksi oli, Wass sanoo STT:lle.

Tämä vaikutti tiettyjen äänestäjäryhmien intoon lähteä uurnille.

–  Perussuomalaiset ja vihreät ovat toisistaan hengittävä symbioottinen taistelupari, joka jäi tässä vähän varjoon. Tämä dynamiikka ei aktivoinut niiden kummankaan potentiaalisia äänestäjiä, joissa on paljon nuoria, Wass sanoo.

Helsingin yliopiston yliopistotutkija Emilia Palonen puolestaan arvioi, että vaalien sijoittuminen kesään saattoi vaikuttaa äänestysintoon. Lisäksi kampanjointiaika oli erityisen pitkä, kun ennakkoäänestys pidennettiin viikosta kahteen.

–  Se voi väsyttää. Se momentum oli ikään kuin jo vähän laskenut niistä ennakkoäänestyspäivistä, jotka olivat hyvin aktiivisia, Palonen sanoo STT:lle.

Eduskuntavaalit innostivat nuoria

Wassin mukaan esimerkiksi viime eduskuntavaalit osoittivat, että se tarina, että nuoret jättävät koko ajan äänestämättä, ei pidä ollenkaan paikkaansa.

–  Viime eduskuntavaalit olivat nuorille innostava konteksti, ja nuoret ovat juuri vihreiden ja perussuomalaisten potentiaalisia kannattajaryhmiä.

Toisaalta on vakiintuneita äänestäjiä, kuten kokoomuksella, jotka äänestävät joka tapauksessa. Wass arvioi, että jos vaalit olisi pidetty huhtikuussa, äänestysvilkkaus olisi voinut jäädä tätäkin alemmaksi.

–  Ihmisillä oli huolestuneisuus tautitilanteesta, eikä oikeastaan julkiseen keskusteluun silloin mahtunut muuta kuin korona. Vaalit olisi käyty koronanhoitovaaleina, Wass huomauttaa.

Nyt vaalit käytiin hänen mielestään kuntateemojen kehyksestä.

–  Oli koulutus, varhaiskasvatus, hyvinvointi laajasti, sotekin saatiin käsiteltyä, vaikkei se sinänsä kuntien asia ole. Sitten oli näihin nivoutuva teema takaisin talouteen. Sosioekonominen tai vasemmisto-oikeisto-jakolinja, politiikan eräänlainen superulottuvuus, osoitti voimansa, Wass sanoo.

Hänen mukaansa myös esimerkiksi maahanmuutto- ja ilmastoteemoissa löytyi aina talouskärki, ja se sopi selkeästi kokoomus-SDP-akselille ja hallitus-oppositio-asetelmaan.

–  Kuntavaaleissa harvat äänestävät velvollisuudesta, yleisellä vaalipöhinällä ja teemoilla on iso vaikutus.

Palosen mukaan valtakunnallisista asioista keskustelu saattoi kuitenkin jättää paikalliset asiat liiaksi varjoonsa, mikä mahdollisesti laski äänestysaktiivisuutta.

–  Pandemia on ollut päällä, niin ei ole ehkä saatu riittävästi niitä kysymyksiä, että miksi nyt pitäisi äänestää nimenomaan paikallisvaaleissa. Ehdokkaat eivät ole päässeet ihan äänestäjien iholle, koska vasta ihan loppuvaiheessa on päästy toreille.

Koulutus- ja tulotasot vaikuttavat äänestysintoon kaupungeissa

Äänestysprosentti jäi alhaiseksi kaikenkokoisissa kunnissa. Korkein se oli alle 2  000 asukkaan kunnissa (62 %) ja alhaisin 50  001–100  000 asukkaan kunnissa (52,1 %).

Vähiten äänioikeutta käytettiin perinteisesti Itä- ja Pohjois-Suomessa. Viimeisinä listalla olivat Kainuun Kajaani ja Etelä-Savon Pieksämäki 46,5 prosentilla. Suuremmista kaupungeista Pohjois-Karjalan Joensuu (47,6 %) ja Uudenmaan Vantaa (48,4 %) olivat kymmenen vähiten äänestäneen kunnan joukossa.

Wassin mukaan äänestysvilkkauden erot ovat dramaattisia ja näkyvät maan sisällä, kaupunkien sisällä sekä äänestysalueiden välillä.

–  Kuntien sisällä se vaihtelee sen mukaan, mikä on koulutustaso ja tulotaso, ja toisaalta tulojen muutos on aika olennainen tekijä. Mutta tämä pätee lähinnä kaupunkimaisissa kunnissa, maaseutumaisissa kunnissa tätä yhteyttä ei ole ihan samalla tavalla, Wass sanoo.

Esimerkiksi Helsingissä eniten äänestettiin kantakaupungissa ja vähiten itäisissä kaupunginosissa. Korkein prosentti oli Länsi-Helsingin Munkkiniemessä ja Etelä-Helsingin Suomenlinnassa (noin 80 %), kun taas pienintä aktiivisuus oli Itä-Helsingin Kivikossa ja Vesalassa (noin 40 %).

Joissain paikoissa voi myös olla äänestämään innostavia tekijöitä, kuten tietynlainen asetelma tai vastakkainasettelu, joka on kiinnostava.

–  Ja lisäksi pienissä kunnissa yleensä aktiivisuus on ollut korkeampi. Ihmiset ovat sillä tavalla rationaalisiakin, äänillä on siellä ihan eri lailla vaikutusvaltaa, Wass toteaa.

Eniten vaaliuurnilla käytiinkin Lapin Utsjoella, jossa 81,6 prosenttia äänioikeutetuista äänesti. Vain kymmenessä kunnassa aktiivisuus nousi yli 70 prosenttiin. Näistä kaikki oli pieniä kuntia, valtaosa Pohjanmaalta.

Palonen lisää, että joillain paikkakunnilla äänestysaktiivisuus saattoi jäädä matalaksi, koska pinnalle ei noussut paikallisia kiistakysymyksiä.

–  Jos vain valtakunnan politiikka politisoituu, niin ehkä ajatellaan, että mitäpä me nyt näistä ison tason sote-asioista ja veroista välitetään, Palonen sanoo.

Kommentoi










Luetuimmat kotimaan uutiset
  • Päivä
  • Viikko
  • Kuukausi
Uusimmat Kotimaan uutiset
Työpaikat Etelä-Pohjanmaa
Työpaikat Pohjanmaa