Venäjällä ihmisoikeusjärjestö Memorialilla on tietoja yli tuhannesta poliittisissa vainoissa kuolleiden hautauspaikasta

HELSINKI

Venäläinen ihmisoikeusjärjestö Memorial on paikantanut yli tuhat Neuvostoliiton poliittisissa vainoissa kuolleiden ihmisten hautauspaikkaa. Valtion tilastoimaa tietoa ei ole, ja vuodesta 2000 lähtien joukkohautojen tilastointi Venäjän maaperällä on Memorialin Pietarin-osaston vastuulla, kertoi järjestön tutkija Irina Flige keskiviikkona Helsingissä järjestetyssä Gulag ja Suomi -seminaarissa.

–  Näistä kohteista ammuttujen uhrien joukkohautoja on 252, (vanki)leirien hautausmaita 351 ja karkotettujen asuinpaikkojen hautausmaita 584.

Ampumalla teloitettujen uhrien joukkohaudoista vain 131 on Fligen mukaan alustavasti varmennettu ja esitetty Memorialin nettisivuilla. Varmennus tarkoittaa sitä, että järjestöllä on paikasta valokuvia, tutkimuksia ja todisteita. Lisäksi Memorialin edustajat ovat käyneet paikalla.

–  Näistä 131:stä vain 50 paikassa on ruumiit nostettu haudoista. Muissa tapauksissa näin ei ole tehty.

Ylös nostetuista vainajista 36:lle on tehty kuolemansyyn tutkinta sekä uhrin iän määritys.

–  Käytännössä meillä on joukkohautojen historia, mutta emme tiedä, kuka on haudattu, milloin on haudattu ja miten paljon ihmisiä on haudattu, Flige kertoi.

Ryhmäidentifioinnissa on kyse siitä, että tiedossa on joukkohaudan paikka ja lista sinne haudatuista ihmisistä. Tällainen ryhmäidentifiointi on tehty kolmessa paikassa. Niiden joukossa on lähellä Karhumäkeä sijaitseva Sandarmoh, jonne on haudattu yli 6  200 ihmistä.

Tutkintapöytäkirjasta vinkki oikeasta paikasta

Sandarmoh löydettiin yli 20 vuotta sitten, kun Flige jäljitti miehensä kanssa Solovetskin vankikuljetusta.

–  Yritimme saada selville, mihin ovat kadonneet 1  111 ihmistä. Me etsimme nimenomaan heitä. Mukana etsinnöissä oli kadonneiden sukulaisia. Menimme myös vääriin paikkoihin, etsimme Solovetsikin saarilla ja muissa paikoissa.

–  Löysimme asiakirjat, jossa kerrottiin henkilöstä, joka pani toimeen Solovetsikin vankikuljetuksessa olleiden ihmisten tuomiot.

Siitä tutkinta lähti vyörymään eteenpäin, ja lopulta löytyi tapahtumat paljastanut tutkintapöytäkirja. Pöytäkirjassa mainittiin, että Solovetskin vankikuljetuksessa olleet ammuttiin tavallisessa teloituspaikassa, joka oli Vienan ja Baltian alueen vankileirin hallinnon käytössä.

–  Kävi ilmi, että Juri Dimitrijev oli samaan aikaan etsimässä paikkaa, missä teloitettiin suuren vainoon aikaan karjalaisia. Kun tutustuimme Dimitrijeviin, kutsuimme hänet mukaan etsintäryhmäämme, koska Solovetskin vankikuljetuksen lisäksi siellä oli muitakin uhreja, Flige kertoi.

Alaikäisiäkin todistettiin syyllisiksi Stalinin ajan vainoissa

Tietokirjailija Jukka Rislakki kertoi seminaarissa, että niin sanotut kansalliset operaatiot 1937–1938 kohdistuivat erityisen ankarasti suomalaisiin ja puolalaisiin. Kaikista tuolloin Neuvostoliitossa poliittisista syistä pidätetyistä ja oikeuden eteen joutuneista noin puolet sai kuolemantuomion. Sen sijaan suomalaisista vangituista ja tuomituista kuolemantuomion sai arviolta selvästi yli 80 prosenttia. Myös puolalaisten ja virolaisten suhdeluku oli Rislakin mukaan noin 80 prosenttia.

–  Tilastot vahvistavat nobelisti Czeslaw Miloszin havainnon: venäläiset eivät luota muiden kansallisuuksien kommunisteihin, etenkään puolalaisiin. Selvä on, ettei luotettu suomalaisiinkaan.

Myös alaikäisiä todistettiin syyllisiksi. Rislakki mainitsi esimerkkinä Veikko Ollikaisen, joka oli tullut Suomesta 12-vuotiaana ja "saanut vakoilutehtäviä". Hänet ammuttiin Karjalassa, kun hän yritti paeta.

–  Samoin 12-vuotiaana Suomesta lähteneeltä Siiri Hämäläiseltä tiukattiin, kuka hänet oli värvännyt. Hän sai kymmenen vuoden leirituomion.

Ylipäänsä vankien kuulustelut olivat Rislakin mukaan kafkamaisia. Niillä oli oma logiikka, ja niistä oli mahdoton selvitä.

Vähemmistökansallisuudet puhdistettiin ensin puna-armeijasta

Stalinin terrorina tunnettu ajanjakso Venäjän historiassa vetää vertoja Saksassa toteutettuun kansanmurhaan ja rikoksiin ihmisyyttä vastaan, sanoi Euroopan sotahistorian dosentti Markku Salomaa. Hänen mukaansa edes nykypäivä tiedoilla ei voida olla varmoja, kummassa maassa uhreja oli enemmän.

Salomaa sanoi Neuvostoliiton kommunistisen puolueen päätyneen käyttämään diktatuurin ja poliisivaltion tarjoamia keinoja.

–  Riittävän suuri määrä kansalaisia käytännössä orjuutettiin muodollisilla oikeudellisilla perusteilla ja tarhattiin työleireille eri puolille Siperiaa.

Neuvostoliitolle oli tärkeää varmistaa, että puna-armeija pystyy puolustautumaan rajamaiden kautta koituvaksi oletettua ja pelättyä interventiouhkaa vastaan.

–  Vähemmistökansallisuudet puhdistettiin ensin puna-armeijasta, sitten rajavyöhykkeiltä ja lopulta kaikkialta. Heitä ei tuomittu vankileireille ja kuolemaan sen perusteella, mitä he olivat tehneet, vaan sen perusteella, mitä he saattaisivat tehdä, kun marxilais-leniniläinen filosofia ja (länsimainen) valistusfilosofia törmäisivät, Salomaa sanoi.

"Putin on oivaltanut pelottavan vankilajärjestelmän hyödyllisyyden"

Professori Judith Pallot käsitteli esitelmässään nyky-Venäjän vankilajärjestelmää ja sitä, onko siinä nähtävissä merkkejä Gulagista. Hän kertoi venäläisistä vankilamuseoista, jotka on tarkoitettu ennen kaikkea vankiloissa työskenteleville ihmisille.

–  Museoiden olemassaolo hyvin ylpeällä tavalla selittää (vankila)järjestelmän jatkuvuutta, ja siihen sisältyy myös Gulagin aika. Alueilla, joille perustettiin Gulagin leirejä, on myös olemassa perinne, jossa työntekijät juhlivat laitoksen perustamista, Pallot kertoi.

Nykyisessä vankilajärjestelmässä Venäjällä jatkuvat edelleen Gulagin perinteet. Ne voivat Pallotin mukaan selittää sitä, miksi venäläinen nykyinen vankilajärjestelmä on niin julma.

–  Vuonna 1991 Venäjä peri vankilat ja (vanki)leirit, joista moni oli perustettu Gulagin aikana. Neuvostoliiton loppumetreillä koko leirijärjestelmä perustui maantieteellisesti siihen, että ne oli perustettu niin sanotussa sisäisessä periferiassa eli hyvin kaukana keskuksista.

Se, että vankeja lähetetään edelleen kauas kärsimään rangaistusta, kertoo Pallotin mukaan hyvin epäinhimillisestä tavasta käsitellä koko asiaa. Käytäntö vaikeuttaa vankeja pitämästä yhteyttä perheeseensä, edistää perheiden hajoamista ja rikosten uusiutumista.

Käytäntö myös alistaa vangit kivuliaaseen matkaan. Samalla he alistuvat erilaisiin sairauksiin ja nöyryytykseen, joita voi verrata siihen, mitä tapahtui Gulagin aikana. Vankeja myös hallitaan isoina ryhminä.

–  Kuten pitkät kuljetusmatkat myös kollektivismi eli ryhmänä hallitseminen oli yksi Gulagin perusta. Se on ollut myös yksi tyypillisistä ominaispiirteenä venäläiselle rangaistusjärjestelmälle jo satoja vuosia, Pallot huomauttaa.

Pallotin mukaan vuoden 1991 jälkeen on kehittynyt sellaisia seikkoja, jotka ylläpitävät ilmapiiriä, jossa halutaan säilyttää asiat sellaisina kuin ne ovat. Ensimmäiseksi Pallot mainitsee korruption. Vankilat ovat suurta liiketoimintaa tämän päivän Venäjällä ja antavat tilaisuuden erilaisille pimeille ryhmittymille välistävetoon.

–  Toinen (seikka) on Vladimir Putinin hallinnon politiikka. Putin on oivaltanut pelottavan vankilajärjestelmän hyödyllisyyden. Hän uskoo, että vankilan pelko auttaa ylläpitämään järjestystä yhteiskunnassa ja tekemään poliittisen opposition vaarattomaksi.

Lisäksi asioiden säilymistä ennallaan edesauttavat Pallotin mukaan myös sosioekonomiset ongelmat: köyhyys, kodittomuus ja huumeet.

Kommentoi











Luetuimmat kotimaan uutiset
  • Päivä
  • Viikko
  • Kuukausi