Liikenneympyrään nukahtaneelta Juha-Pekka Mäkiseltä kysyttiin kaksi kysymystä ja hän sai yhden neuvon – "Nykyisin mä vähän niin kuin downshiftaan"

Pysähdys tuli liikenneympyrässä.

Siihen Juha-Pekka Mäkinen nukahti.

Unta kesti sen minkä ehti kestää. Auton vierelle saapui ystävällinen kansalainen ja kävi koputtelemaan ikkunaan.

Ei, se ei ollut joulupukki, vaikka sattumoisin silloinkin elettiin joulunajan päiviä.

– Oletko humalassa, tiedusteli kolkuttaja.

– No en ole, muistaa Mäkinen vastanneensa.

– Oletko saanut sairauskohtauksen, eteni tilannekartoitus.

– Sanoin, että taisin nukahtaa. Hän neuvoi, että mene hyvä mies linja-autopysäkille nukkumaan, pois tällaisesta vaarallisesta paikasta.

Mäkinen määrittelee, että hänellä oli tuolloin burnout, oman elämän tapahtumien seurauksena.

– Oli tullut ero, ja pakenin työputkeen, mikä on hyvin tyypillistä: suljet pois kaiken, etkä jää käsittelemään asioita. Sitten kun tarpeeksi kauan paahtaa, niin viimein siinä ihminen notkahtaa. Ei ollut enää hyvä olla, ei henkisesti eikä fyysisesti.

. Oli Mäkinen tunnistanut ennen liikenneympyrä-stoppia sen, että nyt ei ole kaikki kohdallaan.

– Seinäjoelta kun lähdetään Peräseinäjoelle päin, sillä tiellä se oli. Olin tuntenut väsymystä, ja olin pysähtynyt ja lyönyt lunta naamaani. Välillä olin lyönyt itseäni avokämmenellä, ikkunoita olin pitänyt auki, hetken kävellytkin tiellä. Sitten olin taas jatkanut ajoa.

Hänellä oli tuolloin takanaan raskas työpäivä ulkoilmassa. Työmaana oli ollut kylmiön ovien asentaminen teurastamorakennukseen Kauhajoella.

– Illalla menin lämpimään autoon ja lähdin Peräseinäjokea kohti. Olin jo ihan hapoilla, mutta lähdin ajamaan pitkää matkaa. Se on niin petollista, kun teet seitsemän päivän työviikkoa ja 14 tunnin työpäiviä, kaksi tuntia nukut työvaatteet päällä ja sitten taas autoon ja tielle pitkin maakuntia.

– Ikinä en enää tee niin. Jos on vähänkin alivireinen tila, niin kyllä kannattaa ennemmin jäädä nukkumaan, sen sijaan että yrittääkään lähteä.

. Mitä ihminen lopultakin tarvitsee? Kolme asiaa kun ihmisen elämässä on järjestyksessä, niin eikö hän vain selviäkin, tuli melkein mitä tuli.

Tähän Mäkinen luottaa.

– Ihminen tarvitsee ainoastaan puhtaan veden, lämmintä jos on kylmää, ja tietenkin ruokaa. Nämä kolme asiaa jos pystyy omavaraisesti jotenkin hoitamaan, selviää elossa.

. Hän asuu nykyisin Itä-Ähtärissä, koulutyöstä jo hiljenneessä Huikurin koulutalossa.

Puhdas vesi tulee omasta lähteestä.

– Ähtärin kaupunki on aikoinaan tehnyt ihan kunnon vedenottamon, 800 metrin päähän, ja vesi on yliopistossa tutkittu.

Pakastearkut hänellä ovat täynnä riistaa, marjoja ja sieniä.

– Tänä vuonna myös keräsin muille mielettömät määrät marjoja, myyntiin. Niistä tuloista saa puskuria talven varalle, energiaan ja puihin. Puutarhassa on marjapensaita, ja kellarissa on isot määrät itsetehtyjä mehuja.

. Mäkinen ei itse metsästä, mutta lähipiirissä on riistanpyynnin taitavia.

– Riistaruokana olen viimeksi syönyt peuran jauhelihasta tehtyä keittoa, se on oma suosikkini.

Luonnon lihasta kala on silti hänellä ykkösenä.

– Hyvät kalavehkeet minulla on, ja Seinäjoella asuessani kävin kesäaikaan ahkerasti Kalajärvellä. Ähtärissä en ole itse vielä käynyt kalassa, mutta Ähtärinsalmeen kyllä saisi veneen.

Pilkkiminen on ainut, mihin Mäkinen ei ole oikein mieltynyt.

– Uskoisin, että varmaan tulisi pilkittyäkin, jos asiat menisivät sellaisiksi, että ruokaakin aletaan säännöstellä. Sitten olisi pakko. Pakon edessä ihmisen on pakko nöyrtyä. Primitiiviset keinot selvitä tulevat silloin esille; ainahan on metsästetty.

. Kaksinumeroinen summa sähkölaskussa Mäkinen arvioi, että "tämä järjestelmä on aika pelottava".

– Suurin osa suomalaisistakin on täysin elintarvikeketjun varassa, eikä omavaraisuutta ole muilla kuin maalla asuvilla. Nyt on huomattu, kuinka haavoittuvainen sähköketjukin on. Tästä pitäisi ottaa oppia ja tehdä kaikkensa varustautumisen ja puskurin eteen. Sitten on myöhäistä lisätä varautumista, kun tilanne on päällä.

. Hänellä itsellään on ammatillinen kuntoutus loppuvaiheissa. Ikää miehellä on 50 vuotta.

– Nyt kartoitetaan terveydentila ja mietitään ammatillista koulutusta, mihin suuntaan. Enää eivät teollisuusrakentamishommat kiinnosta, se jatkuva fyysinen rasitus ja kylmä ja veto. Ettei ainakaan selkä paljaana enää kasaamaan elementtejä pakkasessa.

. Joulukuun puolivälissä Mäkinen totesi, että siihen mennessä hän oli käyttänyt kuukauden aikana sähköä 39 euron edestä.

– Mä vähän niin kuin downshiftaan, puilla lämmitän, ja välillä elän tosi askeettisesti: suihkutilan lämmitän vasta kun menen suihkuun, ellei ole ihan tulipalopakkanen. Annan veden tippua kraanasta suihkuhuoneessa, sen sijaan että löisin kaapelit päälle.

Hän suhteuttaa, että oma sähkölasku voisi olla 100–150 euroa suurempi kuukautta kohti, jos hänellä ei olisi koiraa.

– Menoja tulee, etenkin jos syötän koiralle parempaa ruokaa, kuten lihaa. Jos lähden reissuun, vien koiran koirahotelliin.

. Koiralla ja autolla erilaiset vakuutukset Mäkisen koira, saksanpaimenkoira Rico, on nyt toipilaana.

– Ricon käytin juuri eläinlääkärillä. Kallis käynti oli, mutta onneksi koiralla on kaikenvaravakuutus, siinä missä omalla autollani on pelkkä liikennevakuutus. Rico oli saanut kapin, kun se oli pyörinyt pellolla ketunkusessa.

– Ehkä mustimmat hetket täällä koululla asuessani olivat silloin, kun edelliset kaksi saksanpaimenkoiraani, Kira ja Lex, kuolivat neljän kuukauden sisään. Että elät tässä, mukana niiden kuolinkamppailussa.

Toinen koira kuoli melanoomaan, ja sitten alkoi toinen koira hiipua omaan suruunsa koirakaverin kuolemasta.

– Ne koirat olivat olleet työreissuilla Ruotsissakin mukanani.

. Oletko tällä hetkellä onnellinen mies, Juha-Pekka Mäkinen?

– Jos vertaa taaksepäin, mitä oli pari vuotta sitten, niin olen onnellinen. Ja nauttisiko siitä enää, vaikka tienaisi neljä tonnia kuussa, kun väsyneenä ja kylmissään tajuaisi, että kohta on taas lähtö tien päälle.

– Työ totta kai kuuluu ihmisen elämään, mutta sitä pitää osata järkipohjalla rytmittää, että muuhunkin jäisi aikaa. Siinä olen toki ollut aina huono.

Kirjaudu sisään

Liikenneympyrään nukahtaneelta Juha-Pekka Mäkiseltä kysyttiin kaksi kysymystä ja hän sai yhden neuvon – "Nykyisin mä vähän niin kuin downshiftaan"

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje