<p>Etelä-Pohjanmaalla on uusi entistä vahvempi villisikojen esiintymisalue.</p>.<p>Luonnonvarakeskuksen (Luke) tuore raportti Suomen villisikakannasta kertoo suurimpien tiheyksien löytyvän edellisvuosien tapaan Kaakkois-Suomen rajaseudulta ja itäisen Uudenmaan rannikkoalueelta.</p><p>Etelä-Pohjanmaalta erottuva uusi keskittymä on maakunnan eteläkolkassa.</p><p>– Tämä vahvempi villisikakannan esiintymisalue sijaitsee Isojoen kunnan ympäristössä, sanoo erikoistutkija <strong>Leena Ruha </strong>Luonnonvarakeskuksesta.</p><p>Villisikakannan määrän ja levinneisyyden arvioinnissa ovat keskeisiä tietolähteitä metsästäjien hirvenmetsästyksen yhteydessä keräämä arvio.</p><p>Siihen, miten paljon villisikoja eteläpohjalaiskeskittymässä on, tutkijat eivät osaa antaa vastausta. </p><p>– Yleensä kanta alkaa kasvaa, kun tietylle alueelle asettuu muutama emakko, joka alkaa porsia, Luken erikoistutkija <strong>Mervi Kunnasranta</strong> sanoo.</p><p>Villisiat voivat levitä satoja kilometrejä paikasta toiseen. Ne ovat myös nopeita lisääntymään.</p>.<h2>Villisikakantaa pitää kurissa metsästys ja lumiset talvet</h2><p>Vielä seitsemisen vuotta sitten oli erittäin harvinaista, että villisikoja oli läntisessä Suomessa. Viime vuosina on satunnaisten havaintojen lisäksi tavattu muutaman villisian laumoja. </p><p>Ilmajoella oli vuonna 2021 kolmen villisian lauma, josta Ilmajoen metsästysseura ampui yhden. Viime joulukuussa Ilmajoen Sudenkylässä kaadettiin yksi villisika (Ilkka-Pohjalainen, 9.12.2022).</p><p>Vaikka Etelä-Pohjanmaalla on uusi vahvempi keskittymä, kaikkiaan Suomen villisikakanta on pienentynyt. Nyt kannan keskimääräinen koko on yli 500 yksilöä pienempi parin vuoden takaiseen huippuvuoteen verrattuna.</p><p>Maassa oli tämän vuoden alussa arviolta 2556 villisikaa. Vuonna 2020 kannan keskimääräinen koko oli 3090 villisikaa.</p><p>Suomalaista villisikakantaa pitää kurissa ensisijaisesti metsästys. Vuonna 2021 Suomessa kaadettiin 1 440 villisikaa. Ammuttu villisika tutkitaan erityisesti afrikkalaisen sikaruton leviämisen ehkäisemiseksi.</p><p>Toinen todennäköinen syy kannan kasvun heikkenemiseen on viime vuoden runsasluminen talvi.</p><p>– Viime talvi oli villisioille ankara, toteaa erikoistutkija Mervi Kunnasranta.</p><p>Kaiken kaikkiaan villisikoja löytyy Oulua myöten, mutta yksittäisiä havaintoja on myös pohjoisempaa.</p>.<h2>Villisika on tulokaslaji</h2><ul><li><p>Villisika levittäytyy Suomeen itärajan yli ja lajilla on vakiintunut lisääntyvä kanta Suomessa. </p></li><li><p>Kyse on tulokaslajista, joka levittäytyy omin voimin. </p></li><li><p>Ensimmäinen havainto luonnonvaraisesta villisiasta Suomessa tehtiin vuonna 1956 ja porsimishavainnot ovat 1970-luvun lopulta.</p></li><li><p>Levittäytyminen on tehostunut leudontuvan ilmaston myötä, sillä villisika ei pärjää arktisissa olosuhteissa.</p></li><li><p>Lisäksi ruokinta on suurella todennäköisyydellä edesauttanut kannan kasvua ja levittäytymistä.</p></li><li><p>Villisian leviäminen ja runsastuminen nähdään haitallisena vahinko- ja tautiriskien näkökulmista. Toisaalta villisika nähdään myös uutena ja arvostettuna riistaeläimenä.</p></li><li><p>Villisika lisääntyy tehokkaasti. Porsinta on maalis-toukokuussa. Suomessa pahnueita on tavallisesti yksi vuodessa. Emoa, jolla on porsaita, ei ole lupa ampua.</p></li></ul><p>Lähde: Luonnonvarakeskus</p>