Komean vanhan pohjalaistalon tupakeittiössä Kauhajoella Elina Äijö, 56, keinuttelee keinutuolissa ja pitää takassa tulta. Enää ei tarvitse murehtia lehmistä, sillä tilalta on lähtenyt teuraaksi kaikki 33 ylämaankarjan lihanautaa. Ylämaankarja on niitä ”tukkalehmiä”, joilla on pitkät sarvet. Enimmillään niitä on ollut Äijölläkin yli sata.
Hän ei ole ole ainoa karjanpidosta luopuja, sillä nautatilojen määrä vähenee tasaiseen tahtiin pohjalaismaakunnissakin, ja yhtä lailla vähenee kaikkien maatilojen määrä Suomessa.
Lehmien lähtö oli Äijölle kova paikka, sillä hänellä oli ollut niitä yli kymmenen vuotta.
– Tehtyäni päätöksen luopumisesta kaksi vuotta sitten, menin sen jälkeen melkein joka aamu itku silmässä pyytämään niiltä anteeksi, etten jaksa enää, Äijö kertoo.
Tuskaa lisäsi vielä se, että eläinten myymisessä oli hankaluuksia, jonka vuoksi koko myyntiprosessi kesti puolitoista vuotta.
Karjan piti mennä ensin eräälle toiselle kasvattajalle elävinä, mutta se peruuntuikin ostajasta johtuneesta syystä ja monen kuukauden jahkailun jälkeen.
Sitten eläimet piti viedä eräälle teurastamolle, mutta haku peruuntui kerta toisensa jälkeen milloin milläkin syyllä, esimerkiksi siksi, että teurastamolla oli ruuhkaa. Lopulta teurastamo ilmoitti yllättäen, ettei se enää ota ollenkaan ylämaankarjaa.
Kymppitonnilla koko karja
Seuraavan teurastamon kanssa asiat sujuivat hyvin, mutta lehmistä saatu hinta ei päätä huimannut.
– Siinä meni 30 000 euron karja kymppitonnilla. Eläimet vietiin kahdessa erässä. Kun ensimmäisestä erästä tuli tilitys, vähän yli viisi tonnia, soitin ostoasiamiehelle, että onko tämä joku etumaksu? Hän sanoi, että ei, kyllä siinä on kaikki ja onhan tuokin paljon rahaa, Äijö sanoo.
Lihasta olisi voinut saada huomattavasti enemmän, jos olisi itse teurastuttanut eläimet ja myynyt lihat, mutta Äijön mukaan hänellä ei ”virta” siihen enää riittänyt.
Myyntihinnan kannalta huono juttu oli se, että viivyttelyn aikana tila oli siirtynyt luomutilasta normaaliksi tilaksi. Vaikka eläimet ruokittiin loppuun saakka luomuna, ne menivät teuraaksi tavanomaisen naudan hinnalla.
Sudet tekivät elämästä helvettiä
Mikä sitten uuvutti emännän?
– Ensin sudet. En saanut enää öitäni nukuttua niiden takia. Aloin väsyä ja paperitöitä jäi tekemättä ja sitten loppuivat rahat. Ja on tässä ollut monenlaista muutakin surua ja murhetta viimeisen kuuden vuoden aikana. Äiti ja isä on pistetty hautaan, ja tässä talossa asunut tätini menetti muistinsa ja hän joutui hoitokotiin. Olin häntä tässä hoitanut.
Tila on Kauhajoen Harjankylässä lähellä Kurikan rajaa ja siellä on ollut ja on ilmeisesti edelleen susia. Ainakin muutama vuosi sitten lapsia siltä suunnalta haettiin taksilla kouluun susien takia.
Lehmät laidunsivat peltoaukean laidalla, josta ne pääsivät metsään. Äijön muutama vuosi sitten rakentama uusi omakotitalo on aivan laitumen vieressä ja vanha pohjalaistalo seisoo kauempana lakealla.
Ylämaankarja on sellaista, että se elelee ympäri vuoden ulkona ja tarvitsee vain sateensuojaa ja ruokaa. Eläimet poikivat ulkona ja emät koettavat jopa piilottaa vasikat metsään.
Eläintenpito sujui oikein hyvin vuoteen 2015 asti, mutta sitten siitä tuli Äijön mukaan yhtä helvettiä.
– Väsymys alkoi 2015, kun sudet alkoivat pyöriä tässä tilan ympäristössä. Ainakin kaksi vasikkaa ne tappoivat, yhden siitossonnin juoksuttivat jalattomaksi ja sen lisäksi yhden lehmän, joka olisi pian poikinut. Yksi kevät oli sellainen, että yhdeksän lehmää, jotka olivat aina poikineet, jäivät tyhjiksi. Ilmeisesti ne olivat juosseet laitumella henkensä edestä ja luoneet.
– Mutta millä sen todistat? Eihän niistä mitään korvauksia saanut. Niistä kahdesta vasikasta sain jotakin.
Susiaidasta tuskin oli hyötyä
Vuosien mittaan Äijö koetti suojella karjaa kaikin tavoin.
Välillä hän poltti tai paremminkin kärytti isoja kantokasoja laitumen laidalla hätistääkseen savun avulla susia pois. Hän soitti ulkona radiota, hankki valoja ja erilaisia härpäkkeitä karkotukseen. Sitten hän asensi susiaitaa 14 hehtaarin metsäalalle, josta ei ilmeisesti lopulta ollut mitään hyötyä.
– Aita oli kovatöinen ja aivan olematon. Tuuli melkein katkaisi kolmessa kerroksessa olleet aidan vaijerit ja värilliset langat. Suoraan sanoen tuntui myös veemäiseltä, että eläimiä piti suojella tuollaisilla aidoilla ulkopuoliselta uhalta, kun ne lehmät itse olisivat pysyneet yhden langan takana jopa ilman sähkövirtaa.
Erään kerran kaksi sutta oli mennyt yöllä aidasta läpi Äijön nukkuessa. Lumijäljistä päätellen ne olivat ja ajaneet lehmälauman laitumella ympyrään ja kiertäneet niiden ympärillä, jolloin yksi lehmistä oli ilmeisesti paniikissa paennut korkean ja järeän hirviaidan läpi. Laitumella on paikoin hirviaitaakin.
– Aamulla se lehmä oli pienessä lähimetsässä pelästyneenä. Sarvet vaan näkyivät, mutta siihen ei oltu koskettu.
Maata myyty, seuraavaksi tupa
Maatilan laidunalue on nyt tyhjä, mutta Äijöllä ja hänen miesystävällään on koiria, jotka ovat päivien ilo ja niissä on oma hoitamisensa. Miesystävä on koko ajan asunut toisella laitaa Kauhajokea omalla tilallaan ja Äijö yksin omallaan. Äijöllä on aikuinen tytär, joka opiskelee muualla ja aivan muuta alaa kuin maataloutta. Äidin toimeentulo ei kuitenkaan veitsellä leikaten lopu.
– Olen ollut sairauseläkkeellä vuodesta 2005. Niskani on leikattu kolme kertaa ja selkä kerran.
Ja olet silti pitänyt eläimiä?
– No, siinä se onkin! Olen aina ollut innostunut maataloudesta ja aikoinaan käynyt maatalouskoulun, ja sitten ihastuin noihin karvalehmiin. En olisi kuitenkaan pystynyt olemaan missään tehtaassa tai toimistossa töissä, koska minulla on sellainen hoitomääräys, että minun pitää tunnissa maata aina 15 minuuttia. Kuka sellaista töihin ottaa? Tässä on ollut sitten se vapaus, ja kyllähän miesväki, tutut ja naapurit ovat paljon auttaneet.
Muutoksen tuulet siis puhaltavat vanhalla tilalla. Äijö on nyt myynyt osan jokirannan peltomaistaan naapurilleen, ja tarkoitus on panna myyntiin myös uudempi tupa, jota hän huumorilla nimittää ”susituvaksi”.
– Eläke tulee, mutta velkojakin on. Metsää on jonkin verran, mutta eipä sieltä ole paljon hakattavaa. No, saahan sieltä sentään polttopuuta.
Fakta: Tilojen määrä väheni
Luonnonvarakeskuksen keräämien vuoden 2023 ennakkotietojen mukaan maatilojen lukumäärä jatkoi vähenemistään. Käytössä olevan maatalousmaan pinta-ala säilyi ennallaan.
Suomessa oli 42 427 maatilaa vuonna 2023. Lukumäärä väheni edelliseen vuoteen verrattuna 1184 maatilalla.
Maatiloilla oli käytössä olevaa maatalousmaata keskimäärin 53 hehtaaria.
Maatilojen omistusmuotojen osuudet säilyivät ennallaan. 85 prosenttia tiloista oli perheviljelmiä, maatalousyhtymiä yhdeksän prosenttia, osakeyhtiöitä kolme prosenttia ja perikuntia kaksi prosenttia.
Myös tuotantosuuntien osuudet säilyivät ennallaan. Noin 72 prosenttia tiloista harjoitti kasvinviljelyä, 20 prosenttia toimi kotieläintaloudessa ja loput tiloista oli sekatiloja.
Juttu on julkaistu ensimmäisen kerran 27.1.2024.
