Seinäjokelainen Kitta Hautasaari, 59, kertoo, millaista on elämä köyhänä - "Ei kaikkea pidä mitata rahassa"

Kitta Hautasaari odottaa jo maaliskuuta. Hän täyttää 60 vuotta, ja on päättänyt pitää ystävilleen juhlat. Ihan helppoa se ei tule olemaan, sillä juhlajärjestelyt vaativat rahaa, ja sitä hänellä ei ole yhtään liiaksi.

- Olen pyytänyt työnantajalta ylimääräisiä tunteja, hän sanoo.

Hautasaari tekee 22-tuntista työviikkoa yksityiselle kiinteistöhuoltoyritykselle. Hän siivoaa ja tekee pieniä remontteja, tyhjää muun muassa opiskelija-asuntojen lattiakaivoja. Palkka tulee kahden viikon välein, mutta käteen siitä ei jää kuin muutamia satasia kerralla. Lisäeuroja Hautasaari saa ammattiliiton korvauksista. Tulot ovat köyhyysrajan pinnassa, vaikka tarkasta summasta ei puhutakaan.

- Vuokraan menee lähes 600 kuukaudessa, auton lyhennyksiin 160 euroa. Sitten on sähköt, vesi, netti ja puhelin, ja kissat, mutta ne eivät vie paljon, Sylvin ja Killen emäntä sanoo.

Tilanne on ollut parempikin. Hautasaarella on takanaan 16 vuoden työura asfalttityömailla. Siellä tienasi ihan mukavasti, mutta muuhun elämään ei sitten aikaa juuri jäänytkään. Iski uupumus.

- Alkoi olla paljon yötyötä, kun ihmiset rupesivat valittamaan asfalttitöiden haitoista. Perheeseen tuli asioita, jotka veivät mennessään ja aiheuttivat emotionaalisen uupumuksen, neljän aikuisen lapsen äiti kertaa.

Asfalttityöt jäivät ja työnantajaksi vaihtui kaupunki. Uupumus ei kuitenkaan antanut periksi, ja Hautasaari alkoi potea migreeniä. Aikaiset aamuvuorot olivat pahimpia, ja ovat edelleen.

- Syyskuussa 2020 sain kolmen kuukauden sairausloman, sen jälkeen toisen, mutta Kelan lääkäri keskeytti sen tammikuussa. Uupumus ei ole diagnoosi, hän sanoo.

. Siellä joku Iiris Suomela sanoo, ettei bensan hintaa voi laskea. Ei tajuta, että kehäkolmosen ulkopuolellakin pitää asua. Kitta Hautasaari . Arki on selviämistä Hautasaarelle arki on selviämistä. Autoa on pakko pitää, koska julkisen liikenteen aikataulut eivät istu yksiin vuorotyöläisen työaikojen kanssa. Seinäjoen Katajalaakson perukoilta on matkaa lähes joka paikkaan.

- Vuokra nousi vähän aikaa sitten ja tein uuden asumistukihakemuksen. Se tuli Kelasta hylsynä takaisin, siellä katsotaan bruttotuloja, mutta eihän niitä käteen saa, Hautasaari hymähtää.

Hautasaari seuraa yhteiskuntaa aktiivisesti, ja juuri nyt häntä harmittaa kaikkein eniten polttoaineiden hinta ja siitä käyty keskustelu.

- Siellä joku Iiris Suomela sanoo, ettei bensan hintaa voi laskea. Ei tajuta, että kehä kolmosen ulkopuolellakin on elämää, hän puuskahtaa.

Oman lisänsä kuluihin tekee laktoositon ja osin myös viljaton erikoisruokavalio, jota Hautasaari joutuu noudattamaan. Myös astma vaatii säännöllisen lääkityksen, eikä se ole Kela-korvauksista huolimatta halpaa.

- Ostan tarjouksista niin paljon kuin vain mahdollista; euron päivistä ja käytän alennusprosentit. Kun sähkövatkain meni rikki, piti odottaa tarjousta tosi pitkään, että sai uuden tilalle, Hautasaari kertoo.

Kun jotain hajoaa, käy Hautasaari ensimmäisenä tarkistamassa Facebookin Roskalavan. Sieltä apu on monta kertaa myös löytynyt.

- Ja kun itse konmaritan, pistän tavaraa sinne kiertoon, hän huomauttaa.

. Köyhyys on monen tekijän summa Kitta Hautasaaren arki on arkea sadoilletuhansille muillekin. Viime vuonna köyhyysrajan alle jäi 631 000 suomalaista. Köyhyysraja tarkoittaa yksin asuvalle alle 1185 euron tuloa verotuksen jälkeen.

- Euroopassa käytetään köyhyysrajana 60 prosenttia mediaanitulosta. Ei se tietysti kaikille päde, mutta on se yhdenlainen mittari, sanoo köyhyystutkija Anna-Maria Isola .

Terveyden ja Hyvinvoinnin laitoksella työskentelevä Isola on kartoittanut ihmisten arjen kokemuksia köyhyydestä. Hän sanoo, ettei köyhyys ole sidoksissa pelkästään siihen, paljonko euroja on käytettävissä.

- Köyhyys riippuu siitä, mitä harrastaa. Se riippuu ympäristöstä ja asuinyhteisöstä, jossa elää. Juostaanko siellä merkkien ja statussymbolien perässä. Sekin vaikuttaa, millaiset turvaverkot ihmisellä on ympärillään, pystyykö hän esimerkiksi saamaan taloudellista apua tai paikkaamaan materiaalista puutetta vaihtamalla palveluja jonkun toisen kanssa, Isola sanoo.

Isola käyttää sanaparia paha köyhyys, johon tarvitaan myös muita tekijöitä kuin puute rahasta. Hän viittaa tutkimuksiin, joiden mukaan ihmisen huono tilanne on monen osan summa.

- Rahan puutteen lisäksi on puutetta terveydestä, arvokkuuden kokemuksesta ja mahdollisuuksista. Kun erilaiset osattomuudet kietoutuvat toisiinsa, puhutaan pahasta köyhyydestä.

Isola muistuttaa, että köyhänäkin pärjää, jos on yhteisöjä, kannattelevia ihmissuhteita, tekemistä ja merkityksellisyyden kokemuksia elämässään.

- Ainakin se ehkäisee vajoamista syvemmälle. Ei se rahaksi muutu, mutta joskus se voimaannuttaa ja ehkäisee asioiden heikentymistä entisestään.

. Kun erilaiset osattomuudet kietoutuvat toisiinsa, puhutaan pahasta köyhyydestä. Anna-Maria Isola . Ystävät tuovat rikkautta Kitta Hautasaari pysähtyy hetkeksi, kun häneltä kysyy, kokeeko hän olevansa köyhä.

- Sillä lailla tietysti, että ei tarvitse kuvitella, että pääsisi esimerkiksi hierojalle tai kampaajalle. Irtiottoja arjesta ei pysty tekemään, mutta ei kaikkea pidä mitata rahassa, hän sanoo.

Hautasaaren puheessa vilahtavat tuon tuosta ystävät. Edessä on mökkiviikonloppu Lapualla Merikaarrossa asuvan Kirsin kanssa. Kustannukset laitettiin puoliksi, mikä tarkoitti Hautasaaren kohdalla sitä, että hänen piti jättää yhdet lääkkeet ostamatta.

- Ei elämä saa olla pelkästään sellaista, että tulet töistä, etkä jaksa sen jälkeen tehdä enää mitään, hän sanoo.

On yksi asia, josta Hautasaari ei aio elämässään luopua: kuntosalikortti.

- Se maksaa 64 euroa kuukaudessa, ja aina se on jostain muusta pois, mutta sieltä saan virtaa ja jaksan. Siellä pääsen myös infrapunasaunaan, mikä tekee hyvää atooppiselle iholle.

. Keinoja köyhyyttä vastaan Nollaprosenttiverotus pieniin eläkkeisiin

Kansalaispalkka kaikille 1500 verottomana käteen

Perustulon nostaminen

Panostetaan köyhyyden ennalta ehkäisyyn alkaen lapsi- ja nuorisotyöstä

Uudistetaan velkajärjestelylaki

Luovutaan bruttotuloihin perustuvasta asumistuesta

Lapsilisien kohdentaminen niitä oikeasti tarvitseville lapsiperheille

Matalan kynnyksen työpaikat, joihin myös nuorena vääriä valintoja tehneet voisivat päästä

Purkamalla kannustinloukkoja, tekemällä työnteosta kannattavampaa kuin sosiaalituen varassa olemisesta

. Köyhyyttä sukupolvelta toiselle Köyhyys kulkee sukupolvelta toiselle. Hautasaarikin muistelee äitiään, joka toimi tiukan paikan tullen kuten hänkin: säästi ruuasta.

- Tilastollisesti tiedetään, että köyhyyden ketjun voi katkaista. Se edellyttää sitä, että ihminen saa vähintäänkin ammattikoulutuksen, mutta ratkaisuna se on aika mekaaninen, Anna-Maria Isola pohtii.

Kun kokemus osallisuudesta yhteiskunnassa puuttuu, ei ihminen Isolan mielestä välttämättä näe mahdollisuuksia tulevaisuudessaan.

- Ei näe sitä, että opiskeleminen kannattaa. Muutosta pitäisi tapahtua myös yhteiskunnan asenteissa ja arvoissa. Nyt meillä määritellään normaali yhä tiukemmin, eikä työmarkkinoille pääse, mikäli olet vähänkin erilainen ihminen.

Kitta Hautasaari suoritti puhtaus- ja kiinteistöalan ammattitutkinnon vuonna 2019. Hän haaveilee kuitenkin alan vaihtamisesta.

- Näkisin itseni kahvilatyössä, minulla on myös ravintolapuolen koulutusta. Kiva olisi myös työ liikunnan ja nuorten kanssa, mutta siihen olen auttamattoman vanha. Toimittajan työtä on ikävä, sitä olen tehnyt, Hautasaari kertaa.

. Ymmärrystä köyhyydestä pitää lisätä Ilkka-Pohjalaisen verkkokyselyssä lukijat antoivat useita vinkkejä siihen, miten köyhyyttä voitaisiin vähentää. Isola sanoo, ettei asian eteen missään tapauksessa tehdä riittävästi.

- Mutta ne ovat aivan hirvittävän vaikeita kysymyksiä, koska ne kytkeytyvät globaaliin talouteen, liikkuviin työmarkkinoihin ja sosiaaliturvan kannustavuuteen, hän huokaa.

Isola nostaa esimerkiksi perusturvan, joka on Suomessa aika korkea, mutta kuitenkin liian matala.

- Ei sillä kauheasti käydä virkistäytymässä, mutta kun pienimmät palkat tulevat vastaan, ei se voi hirveästi korkeampikaan olla.

Päätökset ovat poliittisia, mikä Isolan mukaan tekee asiasta vieläkin haasteellisemman.

- Kaikkein heikoimmassa asemassa olevat eivät pidä ääntä julkisissa tilaisuuksissa ja he äänestävätkin harvemmin. Somessa voidaan mouhkata, mutta se on yksisuuntaista huutamista. Ei heidän äänensä tule järkevästi esiin, ja heillä on vähemmän valtaa kuin väestönosalla, joka voi hyvin.

Isolan mielestä juuri nyt valta on jakautunut epätasa-arvoisesti.

- Mutta hyvää on se, että media koittaa monin keinoin nostaa esiin ymmärrystä köyhyyden eri tekijöistä. Pitkällä aikavälillä ymmärryksen lisääntyminen on todella merkityksellistä, ja ehkä pikku hiljaa alkaa löytyä myös keinoja ja tahtoa köyhyyden vähentämiseksi, hän toivoo.

Mon, 5/23

Kirjaudu sisään

Mon, 5/23

Seinäjokelainen Kitta Hautasaari, 59, kertoo, millaista on elämä köyhänä - "Ei kaikkea pidä mitata rahassa"

Jaa artikkeli

Haluatko lukea artikkelin?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Katuosoitteet

Puhelin