Näin dramaattisesti Menkijärven kylä on muuttunut – ”Vielä muuttoliike kääntyy”

Vajaat 20 kilometriä Alajärven keskustasta länteen, Lapuan ja Kuortaneen rajojen lähellä, sijaitsee Menkijärven kylä. Kylää halkoo tie 711, joten idyllisen kylänraitin sijaan keskellä kylää kulkee maantie, jolla liikennettä on paljon ja raskaan liikenteen osuus iso.

Vanhan ajan kyläidylliä koivukujineen löytyy Opintieltä, jonka päässä on vanha, 1918 valmistunut koulurakennus jonka kyläyhdistys on kunnostanut käyttöönsä.

– Ostimme talon kaupungilta syksyllä 2021 yhden euron kauppahinnalla, kertoo kyläyhdistyksen puheenjohtaja Päivi Åttman .

Kylätalon kanssa samassa pihapiirissä on uudempi koulu, joka valmistui vuonna 1957. Viimeinen Suvivirsi koulussa laulettiin keväällä 2014. Silloin oppilaita koulussa oli enää parikymmentä. Nyt alakouluikäiset menkijärveläislapset opiskelevat Myllykankaan koululla, jota käy 18 lasta Menkijärveltä.

– Jotta koulu saatiin säilymään pidempään, teki kyläyhdistys kaupungin kanssa sopimuksen, jonka mukaan yhdistys huolehti koulun alueen kunnossapidosta vuosina 2007–2014, Åttman sanoo.

. Koulun seinät pullistelivat Enimmillään Menkijärven koulussa oli oppilaita 1950-luvulla. Parhaana vuonna koulun kirjoilla oli 137 oppilasta, joiden joukkoon mahtui jopa viisi kaksosparia.

– Heistä kerrottiin lehdessäkin silloin, kertoo Salme Mäkelä , jonka varastoista löytyy lukuisia Menkijärvestä kertovia lehtijuttuja vuosien varrelta.

Kaikkien sen ajan koululaisten muistoihin on varmasti piirtynyt opettaja Aira Rantatupa , joka aloitti Menkijärven koululla jo 1920-luvulla ja lopetti uransa vasta 1969.

Rantatuvan poika, historioitsija Heikki Rantatupa kertoo asuneensakin vanhalla koululla, oman sängyn paikka löytyy nykyisen salin nurkasta. Kylätaloon hän siis voi todellakin sanoa tulevansa kuin kotiinsa.

– Mutta en minä osannut lukea enkä kirjoittaa kouluun mennessä. Ilmeisesti äiti ajatteli, että koulussa sitten oppii, Rantatupa muistelee.

Koulumuistojen äärellä huomaa, kuinka nopeasti aika kuluu. Tapio Kangastie muistaa tarkkaan tunteen kevätjuhlapäivänä, haastatteluhetkellä tasan 53 vuotta sitten keväällä 1969.

– Eikä siitä ole kuin pieni hetki, kun opettaja kokosi meidät sotilaallisen suoriin riveihin ihailemaan Suomen 50-vuotisjuhlavuoden kunniaksi kasvamaan laitetun kuusen istutusta. Siinä se kuusi kasvaa edelleen ja juurella on vieläkin juhlasta kertova kotikuusi-kyltti, Kangastie toteaa.

. Amerikkaan, Kanadaan, Ruotsiin, Uuteenkaupunkiin ja vaikka minne Jo koulun oppilasmäärä kertoo, että ennen asukkaita oli kylällä paljon nykyistä enemmän. Nykyisin vakituisia asukkaita on vajaat parisataa ja asuttuja taloja noin 80.

– Niistäkin taloista parisenkymmentä on sellaisia, että niissä on vain yksi asukas. Äkkiä niistä valot sammuu, Salme Mäkelä miettii.

Kylän asukasluku on laskenut hiljalleen 1950-luvun huippuvuosien jälkeen. Muuttoliike on vienyt menkijärveläisiä Amerikan mantereella ja Ruotsiin, mutta lähemmäksikin on lähdetty, ennen kaikkea työn perässä. Amerikansukulaisia on lähes jokaisella kyläläisellä.

– Kun täältä lähti väkeä Uuteenkaupunkiin Saabin tehtaalle hommiin, niin siinä todettiin, että se oli niiden poikien Kanada, Jouko Mäkelä naurahtaa.

Menkijärven kohtalo on sama kuin monen muun kylän ja isommankin asutuskeskuksen. Nuoret lähtevät muualla opintojen perässä ja vain harva palaa takaisin.

– Nuoret viihtyvät kaupungissa, juuri olin kuskaamassa viimeisintä muuttokuormaa Espoossa. Siinä kerrostalon pihassa totesin, että minut saisi kaupunkiin ja kerrostaloon vain köysissä. Maalla saa olla rauhassa, Kangastie toteaa.

. Lehmiä oli joka talossa – nyt enää yhdessä 1950-luvulla Menkijärvellä lähes joka talossa oli lehmiä.

– Helpompi olisi luetella ne talot, joissa ei vähintään yhtä tai kahta lehmää ollut. Maitoauto rallasi täällä koko ajan. Nyt kylällä ei ole enää yhtään maitotilaa, yhdellä tilalla kasvatetaan lihakarjaa, Kangastie toteaa.

Erityisen tutuksi Menkijärven ja muunkin lähialueen navetat ja talot tulivat Salme Mäkelälle, joka kiersi taloissa karjantarkkailijana.

– Assistentiksi minua kutsuttiin. Otin maidosta näytteitä, tein lehmien ruokintasuunnitelmia ja tarkkailin karjan hyvinvointia.

Työ oli varsin erilaista kuin nykyisin. Jo muutaman kilometrin työmatka aiheutti sen, että tilalla oli oltava yötä. Kun navetassa piti olla jo aikaisin aamulla, ei talviaikaan teitä ollut silloin vielä aurattu.

– Muistan, että jo neljän kilometrin matkan päähän saatoin mennä yöksi.

Assistentin tulo taloon oli juhlavaa ja navetoissa pistettiin paikat mahdollisimman hyvään kuntoon ennen vieraan saapumista. Assistentti-nimitys aiheutti myös hupaisia sekaannuksia.

– Aikanaan minun ensimmäinen työtehtäväni yliopistolla oli assistentti. Kun kerroin nimityksestä kotikylällä, sain kuulla kommentteja, että eikös sinun pitänyt olla pitkälle lukenut, eikä assistentti, Rantatupa muistelee.

Maatalouden lisäksi Menkijärvellä on elantoa saatu muun muassa hirsitaloteollisuudesta, kylästä kasvoi 1940- ja 50-lukujen taitteessa Alajärven hirsiveistäjien keskus. Parhaimmillaan yrityksiä pyöri yhtä aikaa puolenkymmentä. Edelleen kylällä on puualan teollisuutta.

. Olitko sinäkin leirillä Menkijärvellä? Moni Järviseudun ulkopuolella tuntee Menkijärven lentokentästä ja Puolustusvoimien käytössä olleesta alueesta. Puolustusvoimat luopui alueen käytöstä vuonna 2014, sitä ennen Menkijärven lentokenttä toimi Kauhavan lentosotakoulun varakenttänä. Varusmiehet myös leireilivät usein Menkijärvellä.

– Varusmiehet tulivat usein alueelle vapun aikoihin. Kyllä se tarkoitti kevään tuloa, kun lentokentältä kantautui nousevien ja laskevien koneiden pörinä, Åttman kertoo.

Nykyisin kesäkahvilana toimivissa aiemmin Puolustusvoimien käytössä olevista tiloissa paikat on pyritty pitämään mahdollisimman samanlaisina kuin ne olivat varusmiesten leirien aikana. Eksoottisen puna-oranssit seinät on säilytetty oleskelutiloissa ja biljardipöydän vieressä on pylväs, johon useampikin menneiden vuosien varusmies on kaivertanut puumerkkinsä.

– Kaiverrukselle TJ ? olemme nauraneet useampaan kertaan. Sillä varusmiesparalla oli tainnut mennä laskut sekaisin ja siviiliin paluun päivämäärä oli hämärän peitossa, Åttman naurahtaa.

. Enää Menkijärven lentokentälle eivät laskeudu ilmavoimien koneet, mutta käytössä lentokenttä on edelleen. Alajärven kaupunki osti alueen itselleen vuonna 2017. Kenttää pitää kotikenttänään muun muassa Vaasan lentokerho.

Puolustusvoimien ja sotahistorian vaikutus näkyy Menkijärvellä myös sinne rakennetulla sotaperinnealueella jota kyläyhdistys ylläpitää. Alueella voi tutustua muun muassa korsuun ja juoksuhautaan, panssarivaunuun ja tykkeihin.

. Synkkä historia yhdistääkin kyläläisiä Kun netin hakukoneeseen kirjoittaa sanan Menkijärvi, on ensimmäisten hakutulosten joukossa synkkä sanapari Menkijärven murhat. Pieneen kylään on osunut useampi veriteko, kaikkiaan kolme 1980- ja 1990-luvuilla.

– Kyllä kun joku silloin huomasi kuorma-auton ovessa nimen Alajärvi, oltiin heti kyselemässä murhista, kiusaksi asti, Kangastie toteaa.

Salme Mäkelä muistuttaa, että veritekojen takana eivät olleet kyläläiset itse.

– Ennemmin synkät tapahtumat ovat yhdistäneet kyläläisiä, apua on saatu ja tarjottu aina ja synkkinä aikoina se on vain korostunut.

Menkijärven henki onkin haastateltavien mukaan ollut aina yhteen hiileen puhaltava ja yhdessä tekevä. Vuosien saatossa on muun muassa perustettu oma vesiosuuskunta, sähköosuskunta ja rakennettu taloja vähävaraisille perheille.

. Ihan oma murre ja nimet Menkijärven ominaispiirteisiin kuuluu myös Järviseudun muusta puheenparresta poikkeava murre.

– Tai oikeastaan murreraja halkoo kylää, toisella puolella puhutaan ihan eteläpohjalaista, me muut ollaan tällaisia savon puhujia, Kangastie sanoo.

Kurejoella syntynyt ja Menkijärvelle avioliiton myötä muuttanut Åttman tunnistaa Menkijärven omat sanat, alkuun oli välillä vaikea päätellä, miksi kummaksi kottikärryjä lähikylässä oikein kutsutaan.

– Ja entäs sitten ihmisten nimet. Täällä ihan jokaisella on joku liikanimi, joka juontaa ties mistä isoisän tai talon nimestä tai jostain piirteestä. Alkuun en tiennyt yhtään kenestä puhutaan, jos jostain ihmisestä kerrottiin hänen oikealla nimellään. Olin oppinut vain ne liikanimet, Ättman tunnustaa.

. Minne menet Menkijärvi? Aktiivinen kylätoiminta pitää omalta osaltaan Menkijärven kylää elävänä. Kylätalo on keskus, jonne kokoonnutaan niin liikuntaharrastuksiin kuin kylän kokouksiin. Sitä myös vuokrataan juhlapaikaksi.

Tosin kyläyhdistykseen, kuten varmasti moneen muuhunkin yhdistykseen kautta maan kaivattaisiin uusia toimijoita.

– En ole pysynyt laskuissa enää vuosiin, että kuinka monta käristemakkaraa olen eri rahankeruutempauksissa paistanut. Ranneliike on tuttu, Åttman sanoo.

Kesällä myös kesäkahvila kokoaa kyläläisiä. Kesäkuun alkupuolella avautuva kahvila palvelee kävijöitä aamusta iltaan ja työllistää tänäkin kesänä toistakymmentä nuorta.

– Alueelle majoittuu kesäaikaan kulkijoita matkailuautoilla ja teltoillakin. Ranta-alue on yksi asioista jotka pitävät kylää elossa, kesäkahvilankin toiminnasta omalta osaltaan vastaava Åttman tuumii.

. Vaikka Menkijärvi on vuosien saatossa hiljentynyt, ei kylän lopulliseen tyhjenemiseen suostuta uskomaan. Kangastie kertoo keskustelleensa maaseudun tulevaisuudesta nyttemmin jo edesmenneen kylänmiehen kanssa jo useita vuosia sitten.

– Silloin hänen väitteensä siitä, että muuttoliike vielä kääntyy, tuntui uskomattomalta. Mutta nyt koronan ja kaikkien muiden mullistusten seurauksena väite vaikuttaa jo paljon enemmän todelta. Vielä muutetaan maalle ja kilpaillaan omistamisen sijaan siitä, kuka pärjää vähimmällä, Kangastie uskoo.

Edellytykset säilymiseen Menkijärvellä ainakin ovat kunnossa. Tekemistä riittää ja hyväkuntoinen tie kuljettaa kävijöitä ja asukkaita, molempiin suuntiin.

Wed, 7/6

Kirjaudu sisään

Wed, 7/6

Näin dramaattisesti Menkijärven kylä on muuttunut – ”Vielä muuttoliike kääntyy”

Jaa artikkeli

Haluatko lukea artikkelin?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Katuosoitteet

Puhelin