Näkökulma: Ilkka Kanerva antoi Ilkka-Pohjalaiselle kuukausi sitten yhden viimeisistä haastatteluistaan – "Piruuttani sanon joskus näinkin päin, enkä mielistele"

Ilkka Kanerva (kok.) antoi maaliskuun 23. päivä Ilkka-Pohjalaiselle haastattelun, jonka täysi merkitys ei vielä tuolloin auennut. Kanerva pohti puhelussa asioita, jotka eivät liittyneet varsinaisesti haastattelun aiheeseen, vaan yleisemmin median ja poliitikkojen väliseen suhteeseen.

Jutun aihe oli varuskuntien sijoittuminen Suomessa: aiheuttaako Ukrainan sota paineita muutoksiin. Päätin kysyä tilannetta puolustusvaliokunnan puheenjohtajalta. Soitin Kanervalle kaksi kertaa iltapäivällä tiistaina 22.3. ja panin vielä sähköpostia perään. Tottahan merkittävä kansanedustaja on kiireinen, eikä aina ehdi vastata heti.

Jatkoin soittamista keskiviikkona 23.3. Kello kymmenen aikoihin Kanerva vastasi. Sain häneltä melko odotetun vastauksen: varuskuntien uudelleensijoittumisesta ei ole olemassa mitään konkreettista suunnitelmaa.

Kirjasin Kanervan ja Puolustusvoimien tiedottajan antamat uutisarvoltaan vähäiset kommentit jutun loppuun. Pääosan jutussa sai entinen puolustusministeri Jussi Niinistö, joka kertoi mielipiteensä maanpuolustuksessa tehdyistä virhearvioista ja siitä, miten asioiden pitäisi olla.

Niinistöllä oli vapaus lähteä pohtimaan asioita, Kanervaa sitoi iso vastuu.

Poliitikon ja lehtimiehen viat

Kysymykset Kanervan terveydentilasta alkoivat tulla julkisuuteen haastattelun jälkeen. Nauhalla Kanervan ääni on väsynyt ja painuksissa. Jälkeen päin ajatellen on selvää, että Kanerva oli jo tuolloin huonossa kunnossa. Hän jaksoi vastata kuitenkin puhelimeen. Ajatukset olivat kirkkaita.

Lisäksi hänellä oli sanottavaa lehdistön ja politiikan suhteesta. Ehkä ajatukset olivat kirkastuneet sairastumisen aikaan ja odottivat sopivaa väylää purkautuakseen.

Kanerva nimittäin vastasi erääseen kysymykseen yksinkertaisesti "en tiedä". Sitten hän jatkoi:

– Se on just sitä poliitikkojen käsittämätöntä itsepetosta, että kuvitellaan, että (kun) sen sanoo poliitikko, se on siihen perehtynyt ja asiantuntemus on tapissaan. Ei ole suomalaisille politiikalle hyväksi, että lähdetään ottamaan lonkalta kantaa ja sanomaan, että näin se menee.

Sen jälkeen Kanerva käänsi katseensa median suuntaan.

– Lehtimiesten vika puolestaan on se, että kuvittelette, että vastaukset on tuossa valmiina apteekin hyllyllä. Tulette vaan ja ostatte vastaukset. Kun ostetaan, poliitikko kuvittelee, että hän saa julkisuuden ja osaavan, tietorikkaan poliitikon vaikutelman ja te olette tyytyväisiä, että olette tehneet laatujournalismia.

Miksi soitellaan perään?

Kanerva tietenkin ymmärsi, miksi poliitikkoihin otetaan yhteyttä mediasta joskus varsin pienelläkin kynnyksellä.

– Ymmärrän pirun hyvin sen logiikan, miksi soitellaan perään. Kun yksi syöttää, niin pesäpallossa sitten lyödään siihen palloon. Koetetaan saada toivottuun suuntaan.

Medialle aina suopea Kanerva oli näitä asioita pohtinut vuosikymmeniä. Media ja yhteiskunta olivat moneen kertaan muuttuneet, mutta perusasetelma on aina ollut sama. Poliitikolta kysytään, poliitikko vastaa kun haluaa ja usein haluaa, koska saa silloin näkyvyyttä.

Mutta Ilkka Kanerva ei olisi ollut Ilkka Kanerva, jollei hän olisi itse kääntänyt monologinsa jälkeen haastattelua kevyempään suuntaan.

– Ei tämä ole kovin vakavaa, piruuttani sanon joskus näinkin päin, enkä mielistele. Juu juu, hyvä kysymys, seuraava kysymys.

Ja naurahdus.