Oikeuspsykologi Jasmin Kaunisto kertoo olevansa äärimmäisen huolissaan. Seksuaalirikoksen uhriksi joutuneiden lasten ja nuorten kohtaamiset ovat saaneet hänet miettimään, mitä voitaisiin tehdä seksuaalikasvatuksen keinoin lasten turvallisuuden eteen. Tarve on hänestä ilmeinen.
Hän tietää mistä puhuu. Kaunisto on tällä hetkellä virkavapaalla poliisiammattikorkeakoulun lehtorin virasta. Työuraa on takana jo kymmenen vuotta. Hänen ensimmäinen teoksensa Poliisityön psykologia julkaistiin vuonna 2021. Nyt työn alla on tietokirja seksuaalirikosten tutkinnasta, jota Kaunisto on palannut puoleksi vuodeksi juurilleen Vimpeliin kirjoittamaan. Tarkoitus on palata syyskuun alussa takaisin virkaan Tampereen poliisiammattikorkeakouluun.
Seksuaalirikolliset vaanivat netissä
Kaunisto taustoittaa lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten kentän muuttumista. Aikaisemmin rikollisten on pitänyt hakeutua sinne, missä he kohtaavat lapsia, mutta nyt lapset, hyvin nuoretkin, liikkuvat netissä ja mobiilisovelluksissa.
Ennen kodeissa oli yksi tietokone, jonka käyttöä voitiin kontrolloida. Nyt lähes jokaisella lapsella on netti kädessään, jonka käyttöä vanhemmat eivät pysty valvomaan kaiken aikaa. Toisaalta vanhemmilla ei välttämättä tule vaara edes mieleen, jos lapsen puhelimeen on laitettu estoja päälle.
Kun lapset ajautuvat sisältöjen pariin he altistuvat myös rikoksille.
Kauniston mukaan alastomuus ja seksuaalisuuteen liittyvät asiat kiinnostavat lapsia. He etsivät netistä tietoa ja moni alakouluikäinen on nähnyt pornoa. Jos omassa puhelimessa on estoja päällä, jonkun kaverin puhelimessa niitä ei ole.
– Osa rikollisisista hyödyntää tätä kiinnostusta. Porno myös vääristää lasten ja nuorten käsityksiä seksuaalisuudesta. Samalla se on hyvin tavanomainen lähde suomalaisnuorilla perehtyä seksuaalisuuden maailmaan. Haluaisin, että tähän tilalle pystyttäisiin koulujen seksuaalikasvatuksen kautta tuomaan asianmukaisempia tietolähteitä, esimerkiksi tietopohjaisten verkkosivustojen ja oppimateriaalien muodossa, Kaunisto sanoo.
Seksuaalikasvatus alkaa varhain
Monelle vanhemmalle seksuaalisuus on arka puheenaihe oman lapsen kanssa. Tehtävä sysätäänkin Kauniston mukaan mielellään koululle. Voidaan ajatella, että lapsi on niin pieni, ettei ole tarvetta vielä puhua.
Asiantuntijan mukaan seksuaalikasvatus alkaa jo varhain ja esimerkiksi oman kehon rajat tulisi opettaa jo pienillekin lapsille. On omia alueita, joihin muut eivät saa koskaan koskea ilman lupaa. Samalla tavalla kunnioitetaan muiden ihmisten kehoa.
– Koskemattomuuden ja positiivisen kehokuvan tukeminen lisää hyvää itsetuntoa. Tätä rakennetaan varhaiskasvatuksesta alkaen. Näin luodaan pohjaa hyvälle ja terveelle seksuaalisuuden kehitykselle. Jokaisen lapsen ja nuoren pitäisi ajatella, että olen ihana ja rakastettava ja että minulla on oikeus koskemattomuuteen.
Vanhemmilla voi olla pelkona, että nuori lähtee kokeilemaan seksiä, jos hän saa siitä varhain tietoa. Tähän Kaunistolla on juuri päinvastainen näkemys.
– On tutkittua, että seksuaalikasvatus ei vie nuoria harrastamaan seksiä liian varhain. Hyvällä seksuaalikasvatuksella voidaan saavuttaa vain myönteisiä asioita lapsen terveen ja turvallisen kehityksen eteen, Kaunisto jatkaa.
Mitä seksuaalikasvatus ylipäätään on, voi monelle vanhemmalle olla hyvinkin epäselvä käsite.
Jasmin Kaunisto toteaa, että koulutusta aiheesta tarvitsevat myös lasten kanssa työskentelevät ammattilaiset. Ei siis ole ihme, että vanhemmille tuottaa haastetta miettiä, minkä ikäiselle lapselle kerrotaan mitäkin ja miten henkilökohtaisesta ja intiimistä elämän osa-alueesta puhutaan lasten kanssa.
Kauniston mukaan myönteisiä kokemuksia kannattaa korostaa.
– Seksuaalikasvatus lähtee hyvin pienistä lapsista ja perusasioista. Minkä nimiset ovat omat ja toisen sukuelimet. Mistä pissa ja kakka tulee. Oman kehon tunteminen ja ihmisten erilaiset kehitysvaiheet. Pienten lasten kohdalla puhutaan keho- ja tunnekasvatuksesta.
Puhuminen ei ole vaarallista
Osassa Alajärven alakouluja pidettiin viime vuoden elokuussa Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston kulttuuritoimen järjestämä Sateenkaarioppitunti, jonka teemana oli "Yhdenvertaisuus todeksi ja moninaisuus näkyväksi". Pilottioppitunnin kouluttajina olivat Setan asiantuntijat. Tilaisuus nousi laajaan julkiseen keskusteluun Alajärvellä ja myös Kaunisto on kriittiseen keskusteluun törmännyt.
Kaunistosta on äärimmäisen huolestuttavaa, jos seksuaalikasvatus kielletään lapselta ja nuorelta.
– Silloin ei ymmärretä, minkälaista hallaa tehdään lapsen turvallisuuden ja oman tasapainoisen kehityksen näkökulmasta. Puhuminen ei ole vaarallista, mutta puhumattomuus on. Puutteellisen seksuaalikasvatuksen vuoksi lapsi voi jäädä ilman turvataitoja. Vaillinaiseksi voivat jäädä myös mahdollisuudet sanoittaa ja ymmärtää itseä.
– Jos asia on kodissa tabu, kuinka lapsi voi silloin kertoa vanhemmilleen, että joku on lähestynyt pyytämällä kuvia tai ehdottanut joitakin seksuaalitekojen tekemistä.
Hän haluaa ravistella myös koulujen jo vanhentunutta tapaa opastaa nuoria. Seksuaalikasvatuksen ei pitäisi olla tabu, josta kertominen ulkoistetaan vierailijoille tai terveydenhuollon henkilöille.
– Meidän kaikkien pitää pystyä puhumaan tästä. Seksuaalisuus on tavalliseen elämään liittyvä asia.
Nuoret toivovat: puhuttaisiin tykkäämisestä
Seksuaalikasvatuksen oppitunneilla pitäisi kuunnella myös nuorten toiveita eli puhua heille asioista, joita he haluavat kuulla. Moni vanhemmista muistaa, kuinka omassa nuoruudessa koulussa kerrottiin terveystiedon tunnilla, että yhdynnästä seuraa lapsia tai mahdollisesti sukupuolitauteja. Lisäksi neuvottiin ehkäisymenetelmien käyttöä.
– Yhdyntäkeskeinen opetussisältö ei koske lasten sen hetkistä elämänalueita. He itse toivovat usein, että puhuttaisiin tykkäämisestä ja seurustelusta. Miten voi näyttää tunteita ja kertoa ihastumisesta. Niistä asioista, mitkä ovat heille juuri silloin ajankohtaisia.
Puhuttaessa nuorille seksistä, Kaunisto peräänkuuluttaa suostumusperusteisuuden korostamista.
– Seksiä harrastavan kumppanin kanssa pitää olla avointa keskustelua suostumuksesta. Nuoren pitää olla kykenevä juttelemaan seksistä kumppanin kanssa ja varma siitä, että myös toinen haluaa seksiä. Tämä on vastikään uudistuneen seksuaalirikoslainsäädännön pohjalta erittäin tärkeä osa nuorten seksuaalikasvatusta.
Piilorikollisuutta, josta lapset eivät kerro
Palataanpa vielä Kauniston arkityöhön. Mitä oikeuspsykologi oikein tekee työkseen? Yksi esimerkki työstä on tämä: Kun poliisi epäilee lapsen joutuneen seksuaalirikoksen kohteeksi, pyydetään oikeuspsykologilta virka-apua. Alle kouluikäisen lapsen kuulemisen tekee psykologi. Hän on poliisin työparina tai kuulustelijana myös silloin, kun kuultavana on kouluikäinen tai sitä vanhempi.
– Kuulemisessa käytetään tietynlaista haastatteluprotokollaa, jota sopeutetaan lapsen ikä- ja kehitystasoon. Lapsi voi kärsiä traumaoireista tai hänellä voi olla jokin muu mielenterveyden tai kehityksen häiriö, Kaunisto sanoo.
Lapsiin kohdistuvia seksuaalirikoksia tapahtuu perhe- ja lähipiirissä ja tällöin joudutaan usein kamppailuun myös lojaliteettiristiriitojen kanssa. Lapsi joutuu miettimään mitä isä tai äiti sanovat, mitä sosiaalisissa suhteissa tapahtuu epäilyn ilmitulon myötä.
Lastensuojelu on tiivisti mukana lapsiin kohdistuneiden rikosten selvittelyssä.
Kauniston mukaan poliisin saamat ilmoitukset lapsiin kohdistuvista seksuaalirikoksista ovat olleet kasvussa, mutta samaan aikaan kyse on edelleen piilorikollisuudesta, josta lapset eivät kerro aikuisille. Hän kannustaa kaikkia aikuisia, jotka kohtaavat lapsia työssään tai harrastuksissa, olemaan lapsille läheisiä ja kyselemään, mitä kuuluu.
– Meidän yhteisenä tehtävänämme on huolehtia, että lasten elämässä on turvallisia aikuisia. Olkaa rohkeasti lapsen ja nuoren kanssa läheisiä, oletpa sitten valmentaja tai opettaja tai joku muu. Kertokaa lapsille, että mieltä painavista asioista ja huolista kertominen aikuiselle on ensimmäinen askel avun saamiseksi, Kaunisto alleviivaa.