Papit jaksavat työssään aiempaa huonommin – Pohjalaispapit avautuvat rankoista hautajaisryppäistä ja empatiauupumuksesta: "Usein joku pappi on sairauslomalla"

Papit jaksavat työssään aiempaa huonommin, osoittavat Pappisliiton kyselyt.

– Koronapandemian myötä jaksamisessa tapahtui selkeä muutos, liiton hallituksen puheenjohtaja Janne Keränen sanoo.

Myös Ilkka-Pohjalainen teki kyselyn pohjalaispappien stressistä. Sen tuloksia on jutun lopussa.

Pappisliiton kyselyn mukaan huonon jaksamisen lisäksi papit kokevat työn merkityksettömämpänä kuin aiemmin.

Koronan aikana ihmisten kohtaaminen väheni, minkä jälkeen työ alkoi tuntua papeista vähemmän tärkeältä kuin aiemmin.

He myös suhtautuvat aiempaa kriittisemmin perinteisen seurakuntatyön tapoihin.

– Aikaa ja energiaa menee sellaisiin toimintatapoihin, joiden sijaan he tekisivät jotain muuta. Se näkyy varsinkin nuorissa papeissa, Keränen sanoo.

Syitä jaksamisongelmiin on monia. Seurakuntien jäsenten määrä pienenee ja he vanhenevat, jolloin määrärahat pienenevät. Suuri osa seurakuntien menoista kuluu rakennuksiin ja työntekijöihin.

– Suomessa on paljon kirkkoja ja muita rakennuksia. Korjausvelan kasvaessa seurakunnat joutuvat tekemään kipeitä päätöksiä, mitkä tilat pidetään ja mistä luovutaan, sanoo Keränen.

Virkoja jätetään täyttämättä. Työt eivät silti vähenny, sillä seurakunnan jäsenten määrä ei laske samassa suhteessa. Pappien tehtävät lisääntyvät myös silloin, kun tuki- ja hallintotyöntekijöitä poistuu.

– Papeilla ei seurata työhön kuluvia tunteja. He ovat arvioineet kyselyissä, että tekevät noin 45–50 tuntia töitä viikossa eli noin kuusi työpäivää, Keränen sanoo.

Papit stressaavat eri asioista maalla ja kaupungissa

Pappien työ liukuu vapaa-ajan puolelle, myös henkisesti.

– Ihmisten tapaaminen on papeista merkityksellistä, mutta hädän ja kipujen kohtaaminen vaatii kuuntelijaltakin voimia.

Papit stressaantuvat eri asioista Suomen eri alueilla. Muuttotappioalueilla on toivottomuutta, kun ihmiset ja palvelut muuttavat pois.

Resurssit pienenevät voimakkaasti, seurakuntia yhdistyy ja niiden on hankalaa saada työntekijöitä ja heidän sijaisiaan.

Kaupunkiseurakunnissa taas riittää töitä.

Papit tekevät usein töitä iltaisin, ja lisäksi viikonloppuisin on toimituksia ja jumalanpalveluksia, mikä kuormittaa perhe-elämää, sanoo Keränen.

– Pappien uupumus lisääntyy myös siksi, että uskonto ei nauti enää samaa arvostusta kuin aiemmin kulttuurissamme, Keränen sanoo.

Lisäksi huolista puhuminen vaikuttaa. Kun jäsenten määrä laskee ja rahaa on yhä vähemmän, työssä onnistuminen tuntuu vaikealta.

Suuren tuen työlle tuo vakaumus.

– Pappien ei tarvitse miettiä, miksi kirkko on olemassa ja tärkeä. Papin työ on kutsumusala ja liittyy henkilökohtaiseen identiteettiin, mikä tuo vahvuutta.

Pappisliitto on tuonut esiin palkkojen nostamista. Keränen toivoo, että kirkko tekisi rakenteellisia ratkaisuja, jotta seurakunnat saisivat laajat hartiat. Näin pappien työmäärä muuttuisi kohtuulliseksi ja työhön saataisiin sijaisia.

– Työntekijöiden pitäisi voida luottaa siihen, että he pääsevät töistä kotiin ja pystyvät pitämään lomansa ja vapaansa, Keränen sanoo.

"Suurimman osan aikaa töitä on sopivasti"

Papit kokevat stressiä, sanoo Seinäjoen alueseurakunnan pappi Olavi Hepomäki.

– Työkaverit valittavat usein toimitusten määrästä ja ajan riittämättömyydestä. Varmaan joillakin on empatiauupumustakin, hän sanoo.

Hepomäki kokee tekevänsä välillä paljon töitä, mutta suurimman osan aikaa sopivasti. Hän ei myöskään ole stressaantunut.

Kyselyssä moni pappi koki hautajaiset raskaina työtehtävinä varsinkin, jos niitä on useat peräkkäin.

– Ihmiset eivät kuole tasaisesti, vaan jostain syystä ryppäissä. Jos hautajaisissa on pitkä tauko, mietin, mitähän sieltä on tulossa, Hepomäki sanoo.

Hän ei koe hautajaisia lohduttomina, vaan ajattelee tekevänsä tärkeää tehtävää nimenomaan niissä.

– Koen pystyväni tarjoamaan siellä apua. Ihmiset kaipaavat, että joku tietää, mitä tehdään ja mitä otetaan huomioon.

Moni pappi uppoutuu hautajaisissa itsekin suruun ja epätoivoon, jota on varsinkin traagisissa, yhtäkkisissä tai nuorten kuolemissa. Osa pitää tunteiden vaihteluita rankkoina, jos samana päivänä on esimerkiksi kaste ja hautajaiset.

Hepomäki syntyi Pohjanmaalla Pedersöressä, teki papin töitä Suomessa, kunnes muutti Kanadaan ja teki 17 vuotta töitä Kanadan kirkolle. Suomeen hän palasi vuonna 2020. Nyt hän pitää Suomen kirkkoa rikkaana, mikä näkyy työntekijöiden ja rakennusten määrässä.

– Työkavereitakaan ei saisi pitää itsestäänselvyytenä. Kanadassa luterilaisessa kirkossa olin useimmiten ainoa täyspäiväinen työntekijä.

Uusia työntekijöitä on hankalaa löytää

Ilkka-Pohjalainen teki kyselyn seitsemän seurakunnan papeille Pohjanmaalla ja Etelä-Pohjanmaalla heidän kokemastaan stressistä. Kyselyyn vastasi 14 pappia.

Papeilta kysyttiin, onko organisaatiossa riittävästi resursseja. Noin puolet vastasi, että resursseja on riittävästi. Puolet oli eri mieltä. Alla on poimintoja vastauksista.

– On, joskin välillä on pakko pohtia, käytetäänkö niitä oikein.

– On, mutta särkymävara on melko pieni. Sairastumiset ovat haaste, mutta erityisesti kirkon houkuttelevuus työnantajana on jatkuva jännityksen aihe. Saadaanko auki tuleviin työsuhteisiin, virkoihin ja sijaisuuksiin hyviä hakijoita tai hakijoita ensinkään.

– Tällä hetkellä on. Jo lähitulevaisuudessa tilanne heikkenee, koska nyt jo on vaikea löytää uusia työntekijöitä.

– Rehellisesti sanoen ei ole. Työn ylikuormittavuus johtaa usein siihen, että joku on sairauslomalla. Silloin yhä pienempi porukka yrittää selvitä työmäärästä.

Stressin syyt vaihtelevat viikkorytmistä huolipuheeseen

Papeilta kysyttiin myös, onko työssä stressille altistavia erityispiirteitä.

– Kirkolliset toimitukset, kuten hautaukset tulevat ryppäissä ja uuvuttavat toisinaan. Uuvuttavaa on, että ihmiset käyttävät pappeja hyväkseen. Eivät kuulu kirkkoon, mutta pitävät palveluita itsestäänselvyytenä.

– Työalueeni on voimakkaan väestökadon alueella, joka luo jonkinlaista tappiomielialaa seurakuntalaisten keskuuteen. Epätoivosta seuraa innottomuutta yhteisten asioiden hoitoon.

– Työkaverit, jotka paasaavat kiireestä, stressistä ja työpaineista. Ilmapiiri tempaa helposti mukaansa.

– Omaisten surun kohtaaminen, vaikeat sielunhoidolliset keskustelut, työn ja työajan rajattomuus.

– Papin työssä on vaara altistua erityisesti sijaistraumatisoitumiselle ja empatiauupumukselle. Teemme erittäin vaativaa työtä ihmisten monenlaisten elämäntilanteiden keskellä.

– Muusta yhteiskunnasta poikkeava viikkorytmi. Vapaat ovat maanantai ja tiistai, mutta monet yhteydenotoista tulevat alkuviikosta. Viikonlopputyöt ovat tärkeitä, mutta vievät pois aikaa perheen ja ystävien luota.

– Papilla on vaitiolovelvollisuus, joten rankkojakaan työssä vastaan tulevia ihmisten tilanteita ei voi kertoa kenellekään.

Moni koki työuupumuksen oireita ja sai tukea siihen

Papeilta kysyttiin työuupumuksen oireita ja sitä, saavatko he tarpeeksi tukea työssään.

Moni oli kokenut oireita. Lähes jokainen kertoi saavansa tukea. Moni mainitsi työohjauksen tai työterveyshuollon. Näin papit vastasivat.

– Väsynyt olen välillä ja suututtaa, mutta ei mitään sellaista, jota kunnon yöunet eivät parantaisi. Tukea tarjotaan kyllä.

– Olen kokenut asioiden putoamista mielestä, väsymystä ja palautumisen hidastumista. Olen saanut tukea, mutta työmäärää ei ole pystytty kohtuullistamaan.

– On ollut työuupumuksen oireita: unettomuutta ja muita fyysisiä oireita. Yleensä ne tulevat silloin, kun on paljon töitä eikä tiedä ehtiikö kaikkea valmistella ja muistaako varmasti kaiken. Tiedän, että saan tarvittaessa apua työterveyshuollosta.

– Kovan työputken jälkeen olen ihan naatti. Ensimmäinen vapaapäivä menee sykkeen palautumisessa.

Papeilta kysyttiin myös, miten tilannetta voitaisiin parantaa.

Näin papit vastasivat.

– Täytyisi lopettaa kirkkoon kuulumattomien hyysääminen ja keskittää voimat ydintyöhön.

– Olen oppinut säätelemään työkuormaa. Kaikilla kollegoilla ei tällaista taitoa ole. Silloin pitäisi työnantajalla olla kykyä huomata riskit.

– Olisi hyvä kuulla hyviäkin uutisia kirkosta.

– Rohkeudella. Kirkossa on vallalla huolipuhe tulevaisuudesta. Se ei paranna tilannetta.

– Palkkaamalla lisää toimisto- ja taloushenkilöstöä ja siirtämällä heille papeilta ne työt, joihin heillä on koulutus.

– Pitäisi tarjota aktiivisesti kaikkea työhyvinvointiin liittyvää, erityisesti työnohjausta.