<p>VAASA</p>.<p>Kuukausia.</p>.<p>Niin lukee laitahyökkääjä <strong>Jesse Paukun</strong>, 27, nimen perässä, kun jääkiekon Liigassa pelaava Vaasan Sport kerran viikossa päivittää verkkosivuilleen joukkueen terveystilanteen ja arvioi poissaolojen kestoja.</p>.<p>– Onhan tämä vähän masentavaa, huokaisee Paukku.</p>.<h2>Huonossa oli hyvääkin, muistoksi jäi "pikku vekki"</h2>.<p>Sport kohtasi valmistavassa ottelussa kotikaukalossaan Kärpät 25. elokuuta. Se on toistaiseksi viimeinen ottelu, jonka Paukku on pelannut.</p>.<p>– Siinä oli sellainen pieni oman pään pyöritys, ja menin katkaisemaan Kärppien hyökkääjän tien. Kontaktissa kyseisen pelaajan polvi osui kovaa minun vasempaan polveeni. Pyllähdin jäähän ja kun nousin ylös, tunsin, että vasen polvi oli omituinen. Pelasin vaihdon loppuun, sillä kiekko pyöri omalla alueella. Otin vielä yhden blokinkin, ja moni taisi jäädä siihen luuloon, että polvi meni siinä, Paukku muistelee.</p>.<p>– Joukkueen lääkäri sanoi heti, sivuside on joko revennyt tai kokonaan poikki. Elättelin vielä samana iltana toivoa, että kyseessä olisi pelkkä pieni repeämä, jolloin voisin selvitä ilman leikkausta.</p>.<p>Ei ollut pieni repeämä, vaan Paukun vasemman polven sisempi sivuside oli täysin poikki. Onni onnettomuudessa oli, että nivelkierukka säilyi ehjänä.</p>.<p>– Kun sivuside menee poikki, on tavallista, että nivelkierukkakin vahingoittuu. Lääkärit vähän ihmettelivät, miten se oli ehjä. Jos se olisi mennyt siruiksi, olisin voinut hyvästellä koko kauden.</p>.<p>Leikkauspöydälle Paukku kuitenkin päätyi, ja polvi avattiin. Muistoksi jäi "pikku vekki", kuten Paukku 12-senttistä arpea nimittää.</p>.<h2>Marraskuussa ehkä jäälle</h2>.<p>Joensuulaislähtöinen Paukku on kuudetta kauttaan Sportin mies. Hänet tunnetaan periksiantamattomana ja terrierimäisenä pelaajana, joka blokkaa ja taklaa itseään säästämättä.</p>.<p>Pisteiden valossa ja roolin selkiydyttyä Paukun kehitys on ollut nousujohteista. Kaudella 1920–21 hänen tehosaldonsa oli 10+18.</p>.<p>– Sehän tässä harmittaakin. Olin asettanut itselleni kovia odotuksia tälle kaudelle, ja joukkueena pääsimme viime keväänä maistamaan pudotuspelejä.</p>.<p>Paukulla on alustava suunnitelma paluusta peleihin.</p>.<p>– Toipumisaika sivusideoperaatiosta on kolmesta kuukaudesta neljään ja puoleen kuukauteen, ja polveni leikattiin elokuun lopussa. Saatan päästä yksin jäälle jo marraskuun aikana. Jos kaikki menee hyvin, joukkueharjoituksiin on mahdollista liittyä joulukuussa.</p>.<p>– Ottelukunnon saavuttaminen on oma asiansa, mutta koko kautta tässä ei mene, Paukku lohduttaa Sport-kannattajia.</p>.<h2>Luisteluun sopiva polvituki tulossa</h2>.<p>Kyynärsauvoista Paukku on jo päässyt eroon, niitä hänen piti käyttää kuusi viikkoa.</p>.<p>– Sitten tuli lupa kävelyyn ja siitä asti on sitten kävelty. Polvi on vielä jäykkä ja siinä on huomattava taipumisvaje, mutta viikko viikolta se on mennyt parempaan suuntaan. Taipuisikohan se nyt ehkä sata astetta? Paukku arvailee.</p>.<p>Paukun kävelyssä on edelleen havaittavissa ontumista, mutta kipuja polvessa ei ole. Paukku pystyy hyvin esimerkiksi jumppaamaan jäähallin portaissa.</p>.<p>– Jalasta on tietysti lihaksia sulanut, mutta pikkuhiljaa voimaa otetaan takaisin. Kuntosalilla pystyn tekemään jalkaprässiä ja etureisipenkkiä. Sykettä olen nostattanut soutulaitteella ja crosstrainerilla.</p>.<p>– Kuntopyörän polkeminen on aika lähellä. Kuntopyörällä pääsen tekemään pitempikestoista aerobista harjoitusta. Juosta en saa, kun iskutusta ei saa polveen tulla.</p>.<p>Paukku käyttää massiivista polvitukea liikkuessaan ja jalan rasitustilanteissa. Hänelle on myös tilattu erityisesti luisteluun suunniteltu polvituki.</p>.<p>– Sen kanssa mennään varmaan kausi loppuun, Paukku arvelee.</p>.<p>Kuntoutukseen kuuluvat myös kylmähoidot. Kuntoutus etenee viikkosuunnitelmalla yhdessä lääkärin, fysioterapeuttien ja valmennuksen kanssa.</p>.<p>Paukku on ollut mahdollisimman paljon mukana liigajoukkueen toiminnassa loukkaantumisensa aikana.</p>.<p>– Minulla on paljon fyysistä treeniä kuntosalilla jäähallin ulkopuolella, mutta muuten olen pyörinyt mukana. Sillä on ainakin minulle henkisesti iso merkitys. Vieraspelireissuille en tietenkään lähde, mutta kotipelit olen katsonut paikan päällä.</p>.<h2>Sopimus luo turvaa ja kasvattaa motivaatiota</h2>.<p>Jääkiekkoilijat ovat pätkätyöläisiä, sillä pelaajasopimukset ovat aina määräaikaisia. Tätä taustaa vasten loukkaantuminen ja vamman laatu saattavat asettaa pelaajan tulevaisuuden täysin uuteen asentoon.</p>.<p>– Jos on ollut kauden sivussa ja lähtee hakemaan uutta sopimusta, on hämärässä tilanteessa, vaikka olisi täysin toipunut, Paukku myöntää.</p>.<p>Se on yksi syy, miksi parantuneistakaan vammoista ei mielellään puhuta: kukaan ei halua riskipelaajan leimaa työpaikkaa hakiessaan.</p>.<p>Paukun ei tarvitse ottaa lisäkuormaa omasta tilanteestaan, sillä hänen nykyinen Sport-sopimuksensa jatkuu kevääseen 2023. Hän teki viime maaliskuussa kaksivuotisen jatkosopimuksen.</p>.<p>– Onneksi, mitäpä sitä kaunistelemaan, Paukku puhahtaa.</p>.<p>Pelaajalle on suuri asia, että palkanmaksu jatkuu sairausloman ja kuntoutusjakson aikana, mutta vielä tärkeämpää on kuntoutusmotivaatio.</p>.<p>– Olen työsuhteessa Sportiin ja haluan olla joukkueelle hyödyksi. Minulla on siihen mahdollisuus jatkosopimuksen ansiosta. Olen ollut välillä väsynyt ja kyllästynyt, mutta kuntoutusmotivaatio nousee kummasti, kun mietin tulevaisuutta.</p>.<p>– Sport on hoitanut kaikki loukkaantumiseeni liittyvät asiat hienosti, ja se kannustaa jaksamaan. Sain ensinnäkin parasta mahdollista hoitoa niin nopeasti kuin se oli mahdollista. Polveni operoitiin Turussa, eikä pelkästään siksi, että siellä on huippuosaamista, vaan myös siksi, että aika järjestyi nopeasti.</p>.<p>Paukun sanat kertovat samalla tilanteen raadollisuuden. Vain terve pelaaja on joukkueelle hyödyllinen, ja ottelukuntoon Paukkukin halutaan jälleen saattaa.</p>.<p>Sport ei ole kiirehtinyt Paukun jäälle paluuta.</p>.<p>– Jos joku on ollut kärsimätön, niin minä itse. Lääkärit ovat korostaneet, että sivusidevamman paraneminen ei välttämättä ole suoraviivaista, vaan välillä voi tulla takapakkia, ja silloin pitää reagoida.</p>.<p>Minna Kallasvuo</p>