Polttoaineen pumppuhinnan hurja nousu hirvittää pitkän matkan pendelöijiä – Linja-autonkuljettaja paiskii kahta työtä selviytyäkseen yli 200 euron viikkokuluista

Bensan pumppuhinta pomppasi raakaöljyn rajun kallistumisen takia hetkessä historiallisen koviin ennätyslukemiin. Tankkaajat Vaasassa, Seinäjoella ja ympäri pohjalaismaakuntia joutuivat torstaina ja perjantaina maksamaan E95-bensasta jopa hurjaa yli 2,3 euron litrahintaa.

Vieläkin kalliimmaksi tulee dieselin tankkaaminen. Dieselin litrahinta ylitti pahimmillaan 2,4 euron tuskarajan. Etelä-Pohjanmaan kalleimmilla huoltoasemilla 98-oktaanisen bensan litrahinta paini perjantaina samassa 2,4-euron sarjassa.

Polttoaineen hinta tuntuu kestämättömän kovalta etenkin niistä, jotka joutuvat kulkemaan pitkiä työmatkoja. Seinäjokisen metallialan yrityksen varastolla 26 vuotta työskentellyt Reijo Latva-Rasula ajaa päivittäin työpaikalleen kotoaan Kuortaneelta lähes 90 kilometrin matkan.

– Aivan hirvittävät nämä litrahinnat. Turhat ajelut jäävät täysin pois, Latva-Rasula toteaa.

– Vielä työnteko kannattaa, mutta välillä mietin, että voisinpa pyöräillä töihin. Säästäisin ison summan. Ei nyt heti tule Seinäjoelle muutettuakaan, kun on kahden vuoden vanha talokin.

. "Tuntuu aika turhauttavalta" Isokyröläinen linja-autonkuljettaja Janne Saanio muistuttaa, että eniten hurjista bensan litrahinnoista kärsitään matalapalkka-aloilla, joilla etätöiden tekeminen on käytännössä mahdotonta. Saanio itse ajaa viitenä päivänä viikossa töihin bussiyhtiö Härmän liikenteelle Seinäjoelle.

Polttoaineen hinnankorotuksia kompensoidakseen Saanio joutuu venyttämään työviikkoaan seitsemänpäiväiseksi. Viikonloppuisin hän ajaa lisätöihin Kristiinankaupunkiin. Vapaapäiviä tulee väliin muutama.

– Minulla on kaksi työpaikkaa vain siksi, että on varaa käydä töissä Seinäjoella. Pelkästään työmatkoista omalla autolla tulee tällä viikolla 910 kilometriä. Linja-autoa ajan noin 300 kilometriä per päivä, Saanio kertoo.

– Tämän viikon työmatkojen polttoainekustannukset ovat 204 euroa. Pumppuhinta Kyrössä oli tankatessa 2,37.

Jos polttoaineen hintakäyrät jatkavat nousuaan, tulee Saaniolle kallis ajovuosi. Jo viime vuonna linja-autonkuljettajalle kertyi hurjat 52 000 kilometriä pelkkää työmatka-ajoa. Työmatkakustannukset pompahtivat yli 12 000:een euroon.

Valtion kädenojennukset eli asunnon ja työmatkan välisen matkakuluvähennyksen enimmäismäärän nostaminen 7000 eurosta 8400 euroon, ja omalla autolla ajavien kilometrikorvauksen nostaminen 25 sentistä 30 senttiin, eivät pendelöijiä lohduta.

Pumppuhinta on akuutti huolenaihe juuri nyt, ja maksettavaa jää verohelpotusten jälkeenkin reilusti.

– Ei se tällä hetkellä hyödytä mitään, Saanio huomauttaa.

– Tuntuu aika turhauttavalta.

. "Vähän hankala ruuvata linja-autoja etänä" Saanion työkaveri, alavutelainen Toni Lampi ajaa päivittäin työpaikalleen yli sadan kilometrin edestakaisen matkan. Vuodessa se merkitsee yli 20 000 kilometriä pelkkää pendelöintiä.

Bussiyhtiön korjaamolla töissä käyvän miehen diesel-menot uhkaavat nousta lukemiin, jotka ovat kestämättömiä.

– Vähän hankala ruuvata linja-autoja etänä. Olen kadehtinut äitiäni, joka voi tehdä etätöitä, Lampi naurahtaa.

– Kun tankin lyö täyteen, kyllä siihen 140 euroa menee. Sillä pääsee kulkemaan viikon. Se summa todellakin tuntuu, mutta pakko polttoaineesta on maksaa, jos meinaa töissä käydä. Ei siinä auta mikään.

Suomen eurooppalaisittain huippukorkea polttoaineverotus onkin tärkeä syy koviin pumppuhintoihin. Verojen osuus bensan kuluttajahinnasta pyörii 60 prosentissa, ja dieselin hinnasta noin 50 prosentissa.

– Polttoaineen hinnoittelussa ei ole mitään järkeä, Lampi huomauttaa.

– Ne, jotka hinnoista päättävät, eivät ymmärrä millaista on asua muualla kuin Kehä kolmosen sisäpuolella. Heidät pitäisi laittaa vuodeksi jonnekin pohjoiseen asumaan, että oppisivat kuinka kallista bensa on.

. Sähköauto ja muutto eivät ole vaihtoehtoja Kovien polttoainekustannusten takia palkansaajalle jää bruttotuloistaan käyttörahaa yhä vähemmän. Saanio laskeskelee, että kotiin jääminen olisi pian töissäkäymistä taloudellisesti kannattavampaa.

– Olisi, mutta sitä ei voisi tehdä. Töissä on käytävä, vaikka pitäisi ottaa lainaa, että pääsee työpaikalle, Saanio toteaa.

– Mutta suomalainen on sellainen, että tankkaa sitten vaikka velaksi.

Itse irtisanoutuvan kohtalona on puolen vuoden karenssi ilman työttömyysetuuksia. Liikkuvuusavustuksen edellytyksenä on kahden tunnin työmatka.

Sähköautoa tai autonvaihtoa vähiten kuluttavaan vaihtoehtoon miehet eivät ole edes harkinneet. Ensin hankinnatkin olisi rahoitettava.

– Sähköauto ei ole käynyt mielessäkään. Ne ovat järkyttävissä hinnoissa ja korjauskulut ovat kalliita. Jos polttoaineen hinta vielä nousee, ei auta kuin katsella työpaikkaa lähempää. Palkka ei pian riitä töissä kulkemiseen, Lampi toteaa.

Melkein samaan hengenvetoon Lampi pyörtää puheensa:

– Minulla on niin hyvä työpaikka, että kyllähän täällä kulkemisesta viitsii vähän maksaakin, mies naurahtaa.

Polttoainekuluja kompensoidakseen Saanio pohti hetken jopa pienen, muutaman sadan euron yksiön vuokraamista Seinäjoelta. Perheellinen mies hylkäsi kuitenkin ajatuksen heti.

– Ei siinäkään mitään järkeä olisi, vaikka säästäisin satoja euroja kuukaudessa. Mutta tilanne ajaa siihen, että vaihtoehtoja on pakko miettiä.

Lampikin aikoo pysyä kotipitäjässään, maksoi polttoaine mitä hyvänsä.

– Ei ole tullut mieleenkään muuttaa Seinäjoelle. Juuri ovat tupakaupatkin Alavudella menossa.

Wed, 5/25

Kirjaudu sisään

Wed, 5/25

Polttoaineen pumppuhinnan hurja nousu hirvittää pitkän matkan pendelöijiä – Linja-autonkuljettaja paiskii kahta työtä selviytyäkseen yli 200 euron viikkokuluista

Jaa artikkeli

Haluatko lukea artikkelin?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Katuosoitteet

Puhelin