Psykologi kertoo, miksi osa meistä on jo suunnitellut pakoreitin valmiiksi, tyhjentänyt pankkitilin ja pelkää perunoiden loppuvan

Riittääkö kaupoissa perunoita ja porkkanoita, kun Venäjä jatkaa sotatoimiaan Ukrainassa? Pitääkö niitä ruveta kasvattamaan oikeasti itse? Hyökkääkö Venäjä myös Suomeen?

Näitä kysymyksiä osa pohjalaisista ja eteläpohjalaisista on pohtinut viime aikoina.

Psykologi ja kouluttajapsykoterapeutti Minna Martin sanoo, että Ukrainassa käytävä sota herättää huolta ja koskettaa suomalaisia, koska se on lähempänä Suomea kuin monet aiemmat lähiaikojen sodat.

Niitä suomalaiset ovat onnistuneet psyykkisesti pitämään vähän loitolla, mutta nyt sota on tullut niin sanotusti iholle. Ikäihmisten muistissa ovat myös Suomen sotavuodet Neuvostoliiton kanssa yli 80 vuotta sitten.

– Tämä tilanne saa suomalaiset samaistumaan ukrainalaisiin ihan toisella tavalla, koska olemme itsekin Venäjän naapurimaa. Luulen, että se aktivoi meidän kansakunnassa jo valmiina olevia traumakokemuksia. Meillä on varmasti kaikilla sukulaisia ja perheenjäseniä, jotka ovat puhuneet sodasta tai olleet rintamalla.

. Kaikkein tärkeintä on tukeutua toiseen ihmiseen ja keskustella hänen kanssaan. Myös läheisen ihmisen koskettaminen, selän silittäminen, auttaa. Minna Martin . Suomalaisilta puuttuu kyky rauhoittua Minna Martin toteaa, ettei Suomen kulttuurissa ole kovin vahva kyky rauhoittua tai rauhoittaa toista sotahistoriamme vuoksi.

Kun ei ole rauhoittumisen kykyä, aivotkin menevät hyvin herkästi selviämismoodiin kriisitilanteissa. Silloin ihmisen ajattelukyky vähän muuttuu.

Martin pitää tärkeänä, että tällöin ihminen rauhoittuu kehollisesti, että pystyy malttiin, harkintaan ja järkevään ajatteluun. Pelkkä ajattelu ei riitä, vaan tarvitaan kehollisia tekoja. Martin neuvoo muun muassa hengittämään rauhallisesti, puhaltamaan ulos ja hellittämään kasvoilta jännitteitä.

Myös huoneessa voi kävellä hitaasti edestakaisin tai tehdä jotain rauhallista. Lisäksi saunominen ja luonnossa liikkuminen rauhoittavat.

– Kaikkein tärkeintä on tukeutua toiseen ihmiseen ja keskustella hänen kanssaan. Myös läheisen ihmisen koskettaminen, selän silittäminen, auttaa.

. Kulttuuriimme on aika syvälle juurtunut hätääntymisherkkyys, ja ihmiset lähtevät toimimaan puntaroimatta, onko se ajankohtaista. Minna Martin . "Ei ole mitään hätää" Nyt osa suomalaisista on jo valmiiksi miettinyt pakoreitin Venäjän mahdollisen hyökkäyksen vuoksi. Minna Martin kertoo, että he ovat myös pakanneet kassit ja nostaneet rahaa pankkitileiltään. Osa myös pelkää nälänhätää ja siksi miettii, pitääkö ruveta kasvattamaan perunoita.

– He ovat lähteneet todella varautumaan, vaikka olisivat ensin voineet rauhoittaa mielensä. Kulttuuriimme on aika syvälle juurtunut hätääntymisherkkyys, ja ihmiset lähtevät toimimaan puntaroimatta, onko se ajankohtaista.

Martin sanoo, että ahdistus purkautuu jonkinlaiseen toimintaan ja antaa näennäisen turvan tunteen, että on jotain tehnyt. Tätä enemmän pitäisi kuitenkin huolehtia, että oma mielenrauha säilyy ja perheenjäsenet pystyvät jakamaan tilannetta kauhistelematta.

– Kuulin, että erään lapsen opettaja oli ruvennut koulussa puhumaan, että nyt täytyy ruveta varautumaan. Tekisi mieli sanoa aikuisille, ettei näin. Nyt kannattaa olla tarkkana, minkälaisia asioita puhuu lapsille tai lasten kuullen. Omasta olemuksesta pitäisi välittyä ympäristöön viesti, että olemme nyt ihan turvassa. Ei ole mitään hätää, eikä tarvitse panikoida.

. Perunoita ja porkkanoita riittää Samaa turvallisuuden viestiä välittää myös ProAgria Etelä-Pohjanmaan kasvintuotannon asiantuntija Päivi Koivusalo . Perunoita ja porkkanoita riittää kaupoissa ensi kesänä, sillä valtaosa pohjalaisviljelijöistä on päättänyt viljellä normaalisti.

– He ovat ostaneet lannoitteita ja tarvikkeita jo viime kesänä ja syksynä. Nähdäkseni ainakin tuleva kesä menee tällä puolella normaalisti. Meillä on myös erinomaisia luomuperunantuottajia rannikolla.

Vaikka perunaa on saatavilla, Koivusalo toteaa, että jokaisen velvollisuutena on katsoa omaa huoltovarmuutta. Jos on maatilalta kotoisin, mökkeilee tai omistaa kaupunkipalstan, kannattaa laittaa itselle kasviksia.

– Sillä tavalla sieltä saa omaan ruokapöytään sellaisia herkkuja, joita ei välttämättä hae kaupasta. Se on hauska harrastus, mutta paniikkiin en lähtisi lainkaan, sillä meillä viljellään nyt normaalisti. Kannustan kotitarveviljelijöitä ja heitä, jotka eivät ole pitkään aikaan viljelleet. Nyt on hyvä vuosi harjoitella niitä taitoja, koska ensi vuosi saattaa olla tätä vuotta vaikeampi.

Ensi syksy ratkaisee, minkälainen on tilanne ja millainen halukkuus on viljelijöillä panostaa ensi vuoteen.

– Kaikkien ihmisten pitää olla hereillä. Toivon, että viljelijät saavat toimeentulon ja panoksilleen katetta. Sitten on mahdollisuuksia jatkaa.

Koivusalo tietää, että sodan alettua osa ammattitaitoisista viljelijöistä on ostanut lannoitteita varastoon jo ensi vuotta varten ja viljelymaat ovat kunnossa. Venäjän hyökkäys Ukrainaan on kuitenkin nostanut entisestään korkeita tuotantokustannuksia.

– Meidän pitää olla huolissaan kesästä 2023. Miten paljon silloin on tuottajia remmissä mukana?

. Kommentti: Perunoita omasta maasta

Kuulun siihen sukupolveen, joka eli lapsuuden syömällä perunoita ja ruskeakastiketta. Jos perunat loppuvat nyt kaupasta Ukrainan sodan seurausten vuoksi, paniikki ei heti iske.

On oma tupa ja kasvimaa.

Kun totuin perunoihin lapsuudessani, olen innostunut niiden kasvattamisesta aikuisena. Se on hauskaa puuhaa, ja on suuri nautinto nähdä, kun ne kasvavat. Paniikista ei ole tietoakaan.

Siemenperunoiden idätys kestää nelisen viikkoa ja tapahtuu valoisassa paikassa huhti- ja toukokuussa. Huoneenlämpö riittää, mutta paras idätyslämpö on 10–15 astetta.

Perunat viihtyvät multavassa hiekkamaassa, jota on lannoitettava maltillisesti mielellään jo syksyllä. Kun routa on sulanut ja maa lämmennyt riittävästi noin 8-asteiseksi, siemenperunat istutetaan kesäkuun alussa. Jos käyttää hallaharsoa, varhaislajikkeet voi istuttaa äestettyyn perunamaahan jo toukokuussa.

Maahan tehdään kuokalla noin kymmenen sentin syvyiset vaot, ja niiden etäisyys on oltava vähintään kuusikymmentä senttiä. Tämän jälkeen siemenperunat laitetaan vakoihin noin kolmenkymmenen sentin välein niin, että idut ovat ylöspäin. Lopuksi multaa laitetaan riittävästi siemenperunoiden päälle.

Kun perunoiden varret ovat kasvaneet noin viidentoista sentin mittaisiksi, perunat on mullattava eli on nostettava multaa perunoiden päälle esimerkiksi rautaharavalla tai kuokalla. Tämä on tehtävä siksi, etteivät pinnalla olevat mukulat saa valoa ja viherry. Multaus myös kuohkeuttaa maata ja pitää rikkaruohot kurissa. Multaus kannattaa toistaa myöhemmin kesällä.

Sitten vain odotetaan, että perunoista tulee halutun kokoisia. Pari viikkoa ennen nostoa varret kannattaa leikata, että kuoresta tulee vahva. Nosto on parhainta tehdä aurinkoisella säällä, ja nostamisessa pitää varoa, ettei kolhi mukuloita. Nostetut perunat tulee säilyttää pimeässä ja viileässä paikassa, ettei niihin tule ituja.

Siitä vain kasvattamaan omia perunoita. Se on hauskaa. Usko pois.

Jarno Ranta

Mon, 8/8

Kirjaudu sisään

Mon, 8/8

Psykologi kertoo, miksi osa meistä on jo suunnitellut pakoreitin valmiiksi, tyhjentänyt pankkitilin ja pelkää perunoiden loppuvan

Jaa artikkeli

Haluatko lukea artikkelin?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Katuosoitteet

Puhelin