Ruokajonot ovat nyt ennätyspitkiä – yhdistys alkaa olla siinä pisteessä, että se tarvitsee itsekin apua

Jonot ovat pidemmät kuin koskaan aiemmin.

Jonoissa on uusia kasvoja. Ruoka-apua tarvitaan. Avunjakajakin alkaa olla avun tarpeessa.

. Jonojen pitenemiseen on 14 vuoden perspektiivi. Niin kauan on ruoka-apua jaettu, aivan alkuun kansalaistoimintana ja nopeasti Lakeuden ruoka-apu ry:n nimissä.

– Tänään oli 140 jonossa. Aiemmin ollut alle sadan, isoina päivinä vähän yli, yhdistyksen toiminnanjohtaja Tommi Merivirta kertoo.

. Lakeuden ruoka-apu toimii helluntaiseurakunnan tiloissa viitenä päivänä viikossa. Yhdistys saa käyttää seurakunnan eteistä ja kylmätiloja.

– Nyt on joka päivä vähintään 120 ihmistä hakemassa, välillä lähenee 150. Siihen vielä kotikäynnit päälle, Merivirta sanoo.

. Kävijöiden määrä on ryöpsähtänyt sodan sytyttyä. Jonossa on toiminnanjohtajan mukaan ukrainalaisten lisäksi muitakin uusia kasvoja.

– Paikallistenkin määrä on kasvanut. Sellaisia, joita en ole koskaan nähnytkään. Mukana on perheellisiäkin. Aivan sääliksi käy, kun katsoo.

. Merivirralla on omat epäilyksensä, mikä on saanut ihmiset hakemaan ruoka-apua.

– Polttoaineiden ja ruoan hinta on noussut kovaa vauhtia. Niissä on varmasti osasyy. Kaikkeen ei ole varaa.

. Myös avustamiseen liittyvä autoilu on kallista Kohonneet polttoainekustannukset näkyvät yhdistyksenkin menoissa. Tankatessa palaa rahaa.

– Tämän kylmäauton tankin kun laittaa täyteen, menee 200 euroa, Merivirta toteaa.

. Yhdistys saa seurakunnalta jonkin verran avustusta polttoainekuluihin. Yhdistyksellä on toinenkin auto. Autoja tarvitaan lahjoitusruokien noutamiseen ja kuljettamiseen. Sitä tehdään joka päivä.

– Meillä on isoja tuottajia lahjoittajina. Lisäksi oikeastaan kaikki Seinäjoen ruokakaupat ovat mukana.

. Merivirran mukaan toiminnassa on mukana kolmisenkymmentä ihmistä. He toimivat vapaaehtoispohjalta. Autoista syntyvät kuluerät rasittavat resursseja.

– Polttoaineen lisäksi rahaa tarvitaan renkaisiin, huoltoon ja moneen muuhun. Ne ovat suuri kuluerä, mutta myöskin oikeastaan ainoa kuluerä, Merivirta toteaa.

. Suuret järjestöt ovat erilaisia Yhdistys alkaa olla siinä pisteessä, että se tarvitsee itsekin apua. Ilman sitä avun laajentaminen voi olla mahdotonta. Ihmisten avun tarve on tuskin ainakaan vähentymässä.

– Pienkeräyslupamme umpeutui, joten emme voi ennen uuden saamista heitellä tilinumeroa sosiaaliseen mediaan tai vastaavaa, Merivirta sanoo.

. Yhdistys saa kaupungilta avustusta. Valtiolta saatava apu tulee nykyään jälkikäteen. Merivirta toivoo löytävänsä esimerkiksi yrityksiä, joilla olisi kiinnostusta ja mahdollisuus auttaa.

– Ihmiset auttavat ukrainalaisia. Se on aivan mahtava juttu. Ne samat ukrainalaiset hakevat meiltä ruokaa. Meillä on verrattuna isoihin järjestöihin, joille apu usein menee, olemattomat henkilöstökulut. Niitä ei ole.

. Määrät ovat suuria Merivirta toimii myös kotimaisen avustustyön liiton maakuntakoordinaattorina. Tarkoitus on saada eri toimijat verkostoitumaan. Pienet toimijat voivat vaikka hakea valtionavustuksia yhdessä. Yhteistyö näkyy kentälläkin.

– Jos jollakulla on yhtenä päivänä 3 000 kg nakkeja, saadaan kaikki kuitenkin jaettua. Nyt vastaava tilanne hoituisi sujuvammin kuin viime kesänä.

. Lakeuden ruoka-apu ry toimii Seinäjoella. Sen kautta kulkee jo nyt lähes 1 000 000 kiloa Eviran säädösten mukaista lahjoitusruokaa vuodessa. Siitä ei ole kovin paljoa annettavaksi eteenpäin, vaikka yhteistyötä tiivistyy muiden kuntien toimijoiden kanssa. Yhteistyötä on muun muassa Jurvan, Ilmajoen ja Soinin suuntaan.

– Haluamme auttaa. Avun tarve lisääntyy ja kulut kasvavat kovaa vauhtia. Vielä olemme pärjänneet, mutta jos kaikki menee tätä vauhtia eteenpäin, Merivirta sanoo ja jättää viimeisen lauseen ilmaan.

Wed, 5/18

Kirjaudu sisään

Wed, 5/18

Ruokajonot ovat nyt ennätyspitkiä – yhdistys alkaa olla siinä pisteessä, että se tarvitsee itsekin apua

Jaa artikkeli

Haluatko lukea artikkelin?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Katuosoitteet

Puhelin