Seinäjokelainen Topi Huhtala taistelee Ukrainassa: "Olen saanut etulinjassa tykistöltä epäsuoraa tulta niskaani, tarkkana pitää olla"

– Taistelen, koska haluan auttaa ukrainalaisia. He käyvät sääliksi varsinkin miehitetyillä alueilla. On väärin, mitä Ukrainassa tapahtuu. Silmille on iskenyt esimerkiksi se, että sotilasambulanssien punaisia ristejä on jouduttu maalaamaan piiloon. Ajoneuvot olivat venäläisten kohteina etenkin sodan alkuvaiheessa.

Seinäjokelainen aliupseeri Topi Huhtala , 26, taistelee vapaaehtoisena Ukrainassa. Hän lähti sotaan 21. maaliskuuta eli melko pian sen jälkeen, kun Venäjä oli aloittanut hyökkäyssodan 24. helmikuuta.

. Monen ulkomaalaisen tapaan minuakin kiinnosti seikkailu, kaikki eivät ymmärrä sitä. Seinäjokelainen Topi Huhtala . Puhelimitse tavoitetun Huhtalan sanomisista huomaa, että tämä on miettinyt pitkään motivaatioitaan lähteä sotaan.

– Monen ulkomaalaisen tapaan minuakin kiinnosti seikkailu, kaikki eivät ymmärrä sitä. Lähtö tuntui omalta jutultani, olin haaveillut tällaisesta urasta jo ennen varusmiespalvelustani. Haluan nähdä maailmaa ja samalla koetella rajojani.

. Välillä etulinjassa, välillä taaempana tai lomalla Huhtala on haastattelun aikaan pienellä hengähdystauolla.

– Viikon loma on kulunut flunssaa potiessa ja lepäillessä. Vietän aikaa rauhallisella alueella.

. Taistelupaikoistaankaan hän ei voi kertoa tarkasti. Vain sen, että etelän suunnassa on pääkallopaikka, ja sieltä joukot siirtyvät rintamalinjoille.

Hänen porukkansa koostuu pääosin suomalaisista.

– Olen jalkaväkimies eli toimin jääkärin tehtävissä samaan tapaan kuin suorittaessani Kajaanissa varusmiespalvelusta. Lisäksi osallistun kaupunkitaisteluihin. Aloitin alokkaana, ja välillä olen toiminut joukkueenjohtajana, välillä ryhmänjohtajana. Ylemmät upseerimme ovat ukrainalaisia.

Joukolla on selkeät rotaatioajat.

– Olemme kuukauden päivät etulinjassa, saman ajan taaempana asemissa ja välillä lomalla. Kesällä kävin Suomessa.

Taistelemisesta saa palkkaa.

– Kauempana rintamalinjoista olevalle maksetaan tuhat dollaria kuukaudessa ja edessä taisteleville jonkin verran enemmän.

. Jotkut ovat riistäneet itseltään hengen Miten valmistauduit taistelemaan?

– Kun luin uutisen siitä, että Ukraina perustaa kansainvälisen legioonan, päätin uusia passini ja aloin miettiä joka päivä, olenko aivan varma. Sain aina myöntävän vastauksen. Ajattelin, että pärjäisin englannillani, fyysisellä kunnollani ja varusmieskoulutuksellani. Kun pääsin Varsovan kentälle, lyöttäydyin yhteen muiden taistelemaan saapuneiden ulkomaalaisten kanssa.

Oletko joutunut koviin paikkoihin?

– Olen saanut etulinjassa tykistöltä epäsuoraa tulta niskaani, tarkkana pitää olla. Olen nähnyt haavoittumisia, ja ulkomaisia tuttuja on kaatunut.

Onko pelko vallannut mieltäsi?

– Pelkään panssaroidussa ajoneuvossa olemista, koska ajoneuvo on helppo maali viholliselle. En jää miettimällä miettimään näkemiäni asioita vaan keskityn tulevaan. Tiedän joitain ulkomaalaisia, jotka ovat lähteneet kotiin tai riistäneet henkensä. Alkuvaiheessa tänne otettiin monenlaisia, niitäkin, jotka eivät ollut mitään armeijakokemusta. Nykyään ulkomaalaiset valitaan tarkemmin.

Huhtala soittaa silloin tällöin lähisukulaisilleen, jotta nämä tietävät, että kaikki on hyvin.

– Heillähän se huoli on. Joukkueessa me tsemppaamme toisiamme suomalaiseen juroon tapaan. Murahtelemme toisillemme, että "pää pystyyn vaan, kohta mennään taas".

. Moni heistä tuntee Suomen sotahistoriaa. Kalevalakin on osalle tuttu teos. Seinäjokelainen Topi Huhtala . Millaisia taistelijoita ukrainalaiset ovat?

– Heissä näkyy isänmaallisuus. He ovat kovia tappelijoita, erilaisia kuin mihin olemme ovat tottuneet. Heidän kanssa tulee hyvin toimeen. On erikoista, että moni heistä tuntee Suomen sotahistoriaa. Kalevalakin on osalle tuttu teos.

Entä venäläiset?

– Venäjä on iso maa, sinne mahtuu kaikenlaista porukkaa. Heillä on myös osaavia sotilasjoukkoja.

. Oliko sikäläisten aseissa paljon opeteltavaa?

– Ei, koska suomalaisten rynnäkkökivääri toimii samalla tavoin kuin Ukrainassa käytettävä AK-74. Joskus minulla on ollut amerikkalaisvalmisteinen M4-rynnäkkökivääri. Panssarintorjunta-aseina ovat olalta laukaistavat kertasinko ja NLAW-lähipanssarintorjuntaohjus.

Haastateltava kertoo, että varusteissa on tapahtunut iso kehitys.

– Kun tulin, olin hankkinut varusteita omakustanteisesti: taisteluliivi ja -vyö, puukko ja juomarakko. Nykyään meiltä puuttuu esimerkiksi pimeänäkölaitteita.

Kauhavalainen Y-Kino ja suomussalmelainen Raatteen Portti Oy järjestävät Verimalja -elokuvasta hyväntekeväisyysnäytöksen 22. syyskuuta. Lipputuloista Y-Kinon osuus menee kauhavalaislähtöisen Huhtalan joukolle arvokkaiden pimeänäkölaitteiden ja lämpimien vaatteiden hankintaan. Mukana on muitakin lahjoittajia.

– Tiistaihin mennessä keräykseen oli tullut rahaa noin 3 000 euroa. Yhdet laitteet maksavat noin 2 500 euroa. Keräys kestää 23. syyskuuta asti, kertoo Ilkka Peura Y-Kinosta.

. Nuoret ovat alkaneet opetella ukrainaa Huhtala kuvailee tavallisten ihmisten arkea sotatoimialueella.

– He yrittävät rullata arkeaan eteenpäin. Jos tulee ilmahälytys, kaupat tyhjätään ja ovet suljetaan. Lähempänä etulinjoja olevat isot kaupungit ovat autioita. Kun olin ensimmäistä kertaa Kiovassa, se oli kuin aavekaupunki. Nykyään kaupat ja ravintolat ovat auki.

Ukrainaa on alettu opettaa kouluissa.

– 1990-luvulla syntyneistä eli ikäisistäni tosi moni on puhunut vain pelkkää venäjää, mutta nyt osa opettelee ukrainaa ja pyrkii käyttämään sitä.

Mitä tavallisten ukrainalaisten kasvoilta näkyy?

– Heidän olemuksensa on lähellä suomalaisia, tunteita ei näytetä paljon. Mutta huomaan, että sota riepoo ihmisten mieltä. Kuitenkin väki uskoo vahvasti, että Ukraina voittaa sodan. Jos niin käy, Ukrainasta tulee vahvimpia kansoja.

. Eväitä elämään ja työelämään Huhtala ei tiedä, kuinka kauan taistelee Ukrainassa.

– Suunnitelmissani on palata kotiin loppuvuodesta ja lähteä taas uuden vuoden jälkeen, jos on tarvetta.

Hän pitää talvella tekemäänsä ratkaisua oikeaksi.

– En kadu hetkeäkään, mutta välillä mietin, mitä olisi tapahtunut, jos en olisi lähtenyt.

Mitä olet oppinut tähän mennessä?

– Olen kärsivällisempi kuin ennen, ja henkinen tasapainoni on vahvistunut. Tämän jälkeen ei tule enää motkotettua pienistä asioista. Englantini on parantunut.

. Seinäjokelainen on pohtinut jo sitä, miten palata normaaliin elämään.

– Nyt ajattelen niin, että olisin jonkin aikaa "tavallisessa" työssä ja eläisin "huoletonta" elämää. Minulle jää tästä kaikesta iso rikkaus käteen; olen saanut paljon uusia kavereita ympäri maailmaa. Siinä onkin suunnitteleminen, menenkö moikkaamaan heitä ensin Yhdysvaltoihin vai Keski-Eurooppaan.

Miestä kiinnostaa kansainvälinen sotilasura.

– Töitä voisi löytyä yksityisiltä armeijoilta. Olen selvitellyt parin kaverin kanssa mahdollisuutta mennä Afrikkaan suojelemaan rauhoitettuja eläimiä salametsästäjiltä. Jotain sellaista toivoisin.

Kirjaudu sisään

Seinäjokelainen Topi Huhtala taistelee Ukrainassa: "Olen saanut etulinjassa tykistöltä epäsuoraa tulta niskaani, tarkkana pitää olla"

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje