Stalinistit riekkuivat tavalla, jonka takia Kirsti Ala-Harja ei voi koskaan luottaa kääntyneisiin – Venäjä on hänelle ikuinen uhka

Kurikassa syntynyt seinäjokelainen lääkäri Kirsti Ala-Harja pyrki kansanedustajaksi vuoden 1987 vaaleissa. Politiikan tulokasta oli jo kauan häirinnyt yksi asia, joka tuli vaalityössä pinnalle.

. – Kaiken piti olla niin sosialistista, ja minäkin ihmettelin, että minkä puolueen ehdokkaaksi olen oikein lähtenyt. Keräsin voimia, että sanoisin suoraan jossain, että kokoomus on porvarillinen, ei-sosialistinen puolue. Ja lopuksi kun oli iso vaalitilaisuus Vaasan kaupungintalolla, sanoin että olen kokoomuksen kansanedustajaehdokas ja kokoomus on ei-sosialistinen puolue.

. Ala-Harja sanoo, että ihan kuin sokka olisi irronnut. Hän saattoi puhua sen jälkeen vapaasti. Puoluekaan ei puuttunut minkäänlaisella paimennuksella ehdokkaansa puheisiin.

. – Sain sen asian ulos itsestäni ja minulla kun ei ollut niitä vanhoja painolastia politiikasta, se helpotti. Olin myös jo niin paljon maailma nähnyt ja työelämää kokenut, että pystyin olemaan oma itseni.

. Varaus säilyy loppuun saakka . Vaikka Ala-Harja oli politiikassa tulokas, porvarillinen maailmankatsomus ja isänmaallisuus olivat hänessä syvällä. Opiskeluaikana Ala-Harja ei osallistunut politiikkaan, mutta sai sen punaisimmasta kaudesta erikoistumisensa aikaan osansa.

. – Otin töistä vapaata ja luin Helsingin yliopiston kirjastossa erikoislääkärin tenttiin aikana, jolloin stalinistit olivat oikein innoissaan. Ihmettelin siellä olleita nuoria, jotka silmät kiiluen paahtoivat ja arvasin, mikä oli asia. Kuuntelin, kun nuoria opiskelijoita siellä käännytettiin. Sehän oli aivan hirveän aivopesun aikaa. Minua kauhistutti se tilanne.

. Ala-Harja sanoo suoraan, että ei voi suhtautua täysin neutraalisti niihin, jotka olivat hyvin vasemmalla 1970-luvulla ja muuttivat sitten näkemyksiään.

– Kyllä varauksellisuus varmaan säilyy. Suurempana tai pienempänä.

Ala-Harja sanoo huomanneensa, että vanha vastakkainasettelu saattaa pulpahtaa pintaan myöhemminkin ja yllättävissäkin tilanteissa. Hän kertoo todistaneensa teatterimatkalla kokoomuslaisen ja vasemmistolaisen kansanedustajan kiivasta riitaa.

. – Kyllä se ideologia on joillakin niin syvässä, että vaikka kuinka muuttaisi julkisesti mielipidettä, niin yhtäkkiä sieltä voi kuitenkin ne perusperiaatteet putkahtaa esiin. Että sen takia minä en aivan luota heihin.

. Strategia oli hyvä, mutta tuli ylilyöntejä . Ala-Harja sanoo, että suomettumisasiassa hänellä ei ole mitään hävettävää. Monella muulla sen sijaan on.

– Sitä suomettumistahan oli ihan eduskuntapuheissakin, nehän ovat julkisia puheita. Niistä kyllä olisi vaikka kuinka paljon sanottavaa, mutta minä en todellakaan niitä painanut mieleeni.

. Ainakin termistä vapaussota käytiin keskustelua, ja Ala-Harja kertoo arvostavansa Elisabeth Rehnin vastausta, jonka mukaan kyse oli vapaussodasta, kun Suomi vapautettiin venäläisistä joukoista. Liittyihän tähän sotaan tietysti muutakin, hirveyksiä molemmin puolin.

. Vaikka Ala-Harja on suomettumisen aikaa kohtaan hyvin kriittinen, niin hän toteaa, että Suomen selviytymisen kannalta strategia oli aika hyvä.

– Sen toteuttamisessa vaan mentiin vähän liikaa pitkälle. Kekkonenkin ajoi liian paljon omaa etuansa. Hän sokaistui valtaan, mikä on vaarana kaikille vallankäyttäjille.

. Oliko Suomen johdossa sitten aidosti epäisänmaallisia ihmisiä?

– En osaa sanoa. Eikä yksittäinen poliitikko yksin päätä asioista. Mutta ainakin moni aiheutti paljon vahinkoa puhumalla Suomesta maamme edun vastaisesti ulkomailla.

Ala-Harja ei kuitenkaan kannusta ylenpalttiseen konnien etsimiseen suomettumisen ajasta.

– Kukin aika elää omaa aikaa ja monet ihmiset ovat jo nukkuneet pois. Niitä asioitahan on nyt aika paljon tutkittukin, että eikö se rupea jo riittämään vähitellen.

. Pelko Neuvostoliittoa kohtaan ei helpottanut . Ala-Harja sanoo, että hänellä ei ollut kotiryssää. Hän kyllä oli kiinnostunut siitä, mitä kommunistisissa maissa tapahtuu. Hän osallistui eduskunnassa Viron, Romanian ja Neuvostoliiton, myöhemmin Venäjän, ystävyysryhmien toimintaan.

. – Kävimme ryhmän kanssa kerran Moskovassa. Se oli Jeltsinin aikaa, joka sekin oli mielenkiintoista.

Ala-Harja sanoo suoraan pelänneensä Neuvostoliittoa.

– Oli semmoinen alitajuinen pelkotila. Ei tarvinnut kuin katsoa karttaa, niin tiesi tilanteen. Näin oli, vaikka en silloin tiennyt kaikkea tätä mitä nyt tiedän.

Hän nostaa näistä myöhemmin esiin tulleista tiedoista Neuvostoliiton esitykset yhteisistä YYA-sopimukseen kuuluvista sotaharjoituksista.

– Varmaan jokainen presidentti on saanut niitä kokea, Neuvostoliitto tai Venäjä on kokeillut kepillä jäätä.

. 1970-lukua on yleensä pidetty vaarallisena ja 1980-luvun loppua jo helpompana aikana, mutta Ala-Harjan alitajuinen pelko ei helpottanut.

Ala-Harja halusi saada maamme tilanteesta mahdollisimman paljon tietoa. Hän oli puolustusvaliokunnan varajäsen, mutta poissaolojen takia lähes aina paikalla. Hänelle jäi sen kautta puolustusvoimista luottamusta herättänyt kuva.

– Kyllä minä ainakin luotin siihen, että siellä tiedetään missä mennään.

. Patsashanke muutti tuulen suuntaa . Ala-Harjan ensimmäisellä kansanedustajakaudella uudet tuulet alkoivat puhaltaa ja ennen kiellettyjä näkemyksiä sai pikku hiljaa alkaa esittää. Iso käännekohta oli Suojeluskuntalainen-patsaan paljastaminen ja siihen liittynyt juhla Seinäjoella vuonna 1988. Ala-Harja sanoo, että sitä patsasta eivät helsinkiläiset tohtineet ottaa eikä paljastustilanteeseen ollut helppo saada johtavia poliitikkoja.

. – Hallituksen edustajakin piti määrätä, mutta Toivo T. Pohjalan kunniaksi on sanottava, että hän oli heti valmis tulemaan.

Kun patsaasta päätettiin, vastustajat mobilisoivat joukkojaan, mutta Seinäjoelle patsas kuitenkin pystytettiin, vaikka isänmaallisessa kotimaakunnassakin esiintyi yllättävää vastustusta. Varat piti kerätä kansalaiskeräyksellä.

. – Pohjanmaan sotilassoittokunta soitti juhlassa. Vilppulan urhojen muistolle -laulusta ei löytynyt nuotteja. Sitten kaikki 2 500 ihmistä nousivat seisomaan ja lauloivat sen. Vaikka se oli ollut ikään kuin kiellettyä, niin täällä kaikki kiellot eivät aina toteutuneet.

. Venäjä elää omassa mytologiassaan . Ala-Harja on vahvasti sitä mieltä, että venäläisyys on erilaista kuin suomalaisuus.

. – Heidän ajattelutapansa on selvinnyt minulle. He eivät niin välitä sopimuksista tai realismista tai tutkimuksesta. He elävät jossain mytologiassa, jossa he ovat valittu kansa. Ja näin on ollut tuhat vuotta.

Suomen kohtalo on elää tämän naapurin vieressä.

– Loppujen lopuksi tässä on tähän asti käynyt hyvin. Ja nyt on mahtava asia tämä Nato-jäsenyys. Minä olen aina ollut jäsenyyden kannalla. Sinne menemiseen tarvittiin kuitenkin sukupolven vaihtuminen. Meille tämä Ukrainan katastrofi kääntyi sillä tavalla positiiviseksi asiaksi.

. Edit: Korjattu 2.12. Vilppulan urhojen muistolle -laulun kirjoitusasu oikeaksi.

Kirjaudu sisään

Stalinistit riekkuivat tavalla, jonka takia Kirsti Ala-Harja ei voi koskaan luottaa kääntyneisiin – Venäjä on hänelle ikuinen uhka

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje