Sudet säi­käyt­ti­vät pa­jun­kis­san­poi­mi­jat Ja­las­jär­vel­lä – Mummo, äiti ja lapsi löy­si­vät turvan ka­las­tus­va­jas­ta

Äiti, 5-vuotias tyttö ja mummo olivat poimimassa pajunkissoja, kun äiti havaitsi kauempana Jalasjärven jäällä tummia hahmoja.

Kuva: Tomi Kosonen

Pajunkissojenpoiminta muuttui hieman liian jännittäväksi luontoelämykseksi Jalasjärvellä keskiviikkona kello viiden aikaan.

Äiti oli lähtenyt 5-vuotiaan tyttärensä ja oman äitinsä kanssa hakemaan pajunkissoja Ahtahaisenjoen alajuoksulta, Jalasjärven rannasta.

Seurue poikkesi Jokipiintieltä kohti Ahtahaisjokea ja kulki pienen metsäalueen läpi joen rantaan, jossa joki aukesi järvenrannaksi. Joki oli sula.

Mummo meni edeltä joenrantaan poimimaan pajunkissoja, ja äiti jäi tyttärensä kanssa hetkeksi vielä korkeammalle rannalle. Äiti tähyili järven jäälle, joka näytti myös paikoin sulalta.

Äiti havaitsi susia muutaman sadan metrin päässä rannasta. Toinen susista alkoi jolkotella pajunkissojenpoimijoita kohti ja katosi pusikkoon suurin piirtein puolivälissä matkaa.

Sulan aukon kohdalla äiti havaitsi tummia hahmoja juomassa vettä.

– Kauriita, hän ajatteli ja alkoi vislata herättääkseen niiden huomion.

Kun hahmot nostivat päätään, äiti hätkähti: Eivät ne olleet kauriita vaan susia. Sudet katselivat hetken heitä.

– Olihan se upia näky! Äiti ihasteli.

"Tuli vähän ikävä tunne, kun en enää nähnyt sitä"

Villieläinten ihailu sekoittui pian järkiajatteluun, kun toinen susista alkoi hiljakseen jolkotella kohti heitä. Se pysähtyi ja jatkoi hetken taas matkaansa.

– Tilanne ei ollut uhkaava, mutta kyllä minua vähän pelotti, äiti kertoo. Kun susi jatkoi kohti meitä, ajattelin säikäyttää sen tiehensä. Taputin käsiä yhteen ja huusin matalalla äänellä, hän jatkaa.

Kun susi hiippaili läheiseen pusikkoon ja näköyhteys siihen hävisi, tuli äidille ikävä tunne. Hän soitti useille tutuilleen kysyäkseen neuvoa, mutta kukaan ei vastannut puhelimeen.

Äitinsä metelöinnistä pelästynyt 5-vuotias hätääntyi, ja äiti soitti hätäkeskukseen.

– Huusin mummolle läheiseen pusikkoon, että tulee pois. Että täällä on susia, äiti kertoo. Kolmikko piiloutui läheiseen kalastusvajaan.

Jälkeen päin äiti ajatteli, että susi ei ehkä tullutkaan juuri heitä kohti vaan oli poistumassa jäältä tuttua reittiä pitkin, koska se liikkui arkaillen. Toiseen suteen hän ei kiinnittänyt enää tuolloin huomiota.

Pääsiäiseen valmistautuminen keskeytyi susihavaintoon Jalasjärvellä. Kuvan susi ei liity tapaukseen. Arkistokuva.

Kuva: Jouko Hänninen

Poliisi ja petoeläinasiantuntija vahvistivat havainnon

Sudet olivat jo kadonneet maisemista, kun poliisi tuli paikalle. Poliisipartio pyysi paikalle vielä Jalasjärven petoyhteyshenkilön varmistamaan jälkien laadun.

Äiti kertoo, ettei ollut aluksi lainkaan varma havainnostaan, vaikka melko varma olikin.

– Siitä liikkumisesta ja hännästä minä ne tunnistin.

Jäljet varmistuivat susien jäljiksi. Susia oli poliisin mukaan ollut kolme.

Äiti kertoo nähneensä varmasti kaksi otusta, vaikka epäilee nähneensä myös kolmannen pusikossa.

Poliisi tutki aluetta vielä dronella, mutta ei saanut susista enää havaintoa. Poliisin tiedot perustuvat ilmoittajan antamiin tietoihin.

– Poliisi ei itse tulkitse jälkiä, vaan paikalle pyydetään petoasiantuntija. Tällaisissa tilanteissa poliisi voi pyytää ikään kuin virka-apua joltain taholta. kertoo Pohjanmaan poliisilaitoksen viestintäpäällikkö Mikael Appel.

Joen alajuoksu on täynnä jälkiä.

Kuva: Tomi Kosonen

Lopulta kolmikko sai vielä pajunkissatkin, joita olivat tulleet hakemaan.

– Poimimme pajunkissat, kun poliisit tutkivat jälkiä. Oli äärimmäisen turvallinen olo. Tulimme rannasta kuin mitkäkin sankarit, äitiä naurattaa jo.

Myöhemmin illalla 5-vuotias halusi piirtää näkemänsä paperille.