Tapio Salomäki heitteli lapsena mielisairaalan yövartijaa raaoilla omenoilla – Nyt mies kertoo, millaisen jäljen Piirin alue jätti

Tänään Tapio Salomäkeä jo naurattaa. Kun hän asui pikkupoikana Piirin alueella Seinäjoella, oli tilanne toinen. Illan ja iltayön kolttosista sai sapiskaa vanhemmilta heti seuraavana päivänä.

. – Kun Piirin portit suljettiin kello 22, tuli Uuno-niminen vartija paikalle poliisipuvussaan. Hän ajoi polkupyörällä, ja hänellä oli mukanaan valtavan iso lyhty. Jos joskus kävi niin, että meillä oli ylimääräisiä raakoja omenoita, pommitimme Uunoa niillä, Salomäki muistelee.

Toki Uuno pojat tunnisti ja tiesi myös heidän vanhempansa. Kurinpalautukselta ei voinut välttyä.

Välillä vartija tuli myös poikien puolelle, ja silloin kyse oli piirisairaalan ja kuntainliiton omaisuuden puolustamisesta.

– Me karhasimme kaikki omenavarkaat alueelta. Pidettiin huolta, ettei kukaan vie kuntainliiton omenoita eikä kirsikoita. Pidimme kuulusteluja taskulampun valossa, ja uhkasimme ilmoittaa vartijalle, Salomäki muistelee.

Kun omenat ja kirsikat pysyivät piirin poikien hallussa, saattoi niillä tehdä omaa bisnestä.

– Kannoimme niitä isoilla jenkkisäkeillä keittiölle ja myimme. Kirsikoita myytiin Törnävän kansakoululla viiden kirsikan nipussa, Salomäki sanoo.

. Erilaisten ihmisten yhteisö Piirin alueella elettiin täyttä elämää. Sunnuntaina sataa vuottaan juhlineella Piirillä oli parhaimmillaan lähes tuhat potilasta aina Keski-Suomea myöten. Iso osa hoitohenkilökuntaa ja muita työntekijöitä asui sairaala-alueella.

. – Isä toimi lämmittäjänä, äiti oli kotona. Tässä olivat konehuoneet, istumme uunin tiloissa, Salomäki kertaa.

Istutaan Verstaalla, jossa toimi lämmityskeskuksen ohessa Piirin pesula. Salomäki katsoo ikkunasta ja viisoo kohti nykyistä Steiner-koulua.

– On vaikea kuvitella, että koulun kohdalla oli Ahdinrinteen suuntaisesti menevä 2-metrinen betonimuuri, jonka päällä oli piikkilanka. Siellä potilaita ulkoilutettiin, Salomäki muistelee.

Muuri purettiin 50-luvun lopulla, mutta muisto siitä on syöpynyt vuonna 1951 syntyneen Salomäen mieleen.

– On mielikuvia hyvin erilaisista ihmisistä. Miten sen sanoisi: ihmiset ovat hyvin erilaisia, ja kuten pohjalaisessa sananlaskussa todetaan, ei kukaan ole ihmisenä toistaan kummoisempi.

. Piiri jätti jäljen ammatinvalintaan Ylioppilaaksi päästyään Salomäki muutti Seinäjoelta, lähti ensin armeijaan ja sitten opiskelemaan. Hän on kouluttanut sosionomeja Tampereella kahden vuosikymmenen ajan, ja arvelee lapsuus- ja nuoruusvuosien kasvuympäristöllä olleen vaikutusta ammatinvalintaan.

. – Yhteisö on jättänyt jälkensä, ja auttanut ymmärtämään sitä, että meitä ihmisiä on aika monenlaisia, Salomäki arvelee.

Salomäki ei pidä sattumana sitäkään, että Piiriltä muutettuaan hän on hakeutunut asumaan yhteisöllisyydestään tunnetuille alueille. Vaasassa hän asui Palosaarella, Tampereella jo kolme vuosikymmentä Pispalassa.

– Pispalassa on vähän sellainen omanlaisensa tunnelma, konstailematonta kylämeininkiä ja tiettyä rosoisuutta. Sellaista oli Piirilläkin.

. Salomäet käyvät säännöllisesti Seinäjoella tapaamassa sekä Tapion kesällä sata vuotta täyttävää äitiä että puolison vanhempia. Piirin ohi on vaikea ajaa poikkeamatta rautaportista sisään.

– Mennään näiden alueiden läpi ja muistellaan, mitä missäkin oli. Monta hauskaa asiaa palaa mieleen, tulee jo 50 vuotta poissa täältä, hän sanoo.

. Pispalassa on vähän sellainen omanlaisensa tunnelma, konstailematonta kylämeininkiä ja tiettyä rosoisuutta. Sellaista oli Piirilläkin. Tapio Salomäki . Yhteisöllisyyden voima ja vimma näkyvät Piirin alueelle syntyneen yhteisöllisyyden vahvuus on hämmästyttänyt Salomäkeä.

– Se sama yhteisöllisyyden voima ja vimma, jonka aikanaan tunnisti. Hämmästyttävän paljon täällä on yrityksiä ja yhteisöjä, hän sanoo.

Seinäjoen kehitystä jo viitisen vuosikymmentä ulkopuolelta katsonutta Salomäkeä harmittaa vanhan kaupungin katoaminen. Vanhat maamerkit on tuhottu uuden alta.

– Missä on Seinäjoen vanha kaupunki? Se olisi voinut olla Puskantiellä ja Jaakkolantiellä, missä oli tyylikkäitä erkkerirakennuksia. Sinne olisi mahtunut pieniä liikkeitä vanhan Rauman tapaan, mutta ei sille voi mitään, että muutos on väistämätöntä, hän myöntää.

. Uudet Piirin lapset ovat tulossa Törnävän sairaala-alueen vihkiäisjuhlaa vietettiin maaliskuussa vuonna 1923. Silloin valmiina oli nykyinen B-rakennus. Seuraavina vuosikymmeniä alueelle nousi lisää rakennuksia niin potilaille, lääkäreille kuin alueella asuneen henkilökunnan perheillekin.

Merkkipäivää juhlistettiin sunnuntaina. Osana juhlaa Piirin lapset kokoontuivat muistelemaan lapsuusvuosiaan sairaalan alueella.

Tulevana kesänä Piirille alkaa muodostua uusi yhteisö, kun alueen uudisrakennukset valmistuvat ja saavat asukkaansa.

– Uudet Piirin lapset ovat tulossa, iloitsi tilaisuuden juontanut Piirin yhteisö -hankkeen projektipäällikkö Julia Soidinaho .

. Edit: 13.3 klo 12.51. Korjattu nimivirhe otsikossa ja kuvatekstissä.

Kirjaudu sisään

Tapio Salomäki heitteli lapsena mielisairaalan yövartijaa raaoilla omenoilla – Nyt mies kertoo, millaisen jäljen Piirin alue jätti

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje