<p>Lähihoitaja <strong>Henna Mäki</strong> oli vasta 12-vuotias, kun hän saattoi rakkaan mummonsa viimeiselle matkalle. <strong>Anita Ora</strong> on saattanut omien vanhempiensa lisäksi työssään lukuisia ihmisiä.</p><p>Nyt he molemmat toimivat vapaaehtoisina saattohoitoystävinä Lappajärvellä.</p><p>– Saattohoitoystävä voi olla mukana, jos omaiset asuvat kaukana tai vaikka silloin, jos omainen tarvitsee lepotauon saattohoitotilanteessa, Ora kuvailee.</p>.<p>Saattohoitoystävien toiminta alkoi Lappajärvellä vuonna 2017. Nyt mukana on 12 vapaaehtoista. </p><p>– Ryhmä kokoontuu joka toinen kuukausi. Ryhmä toimii vertaistukena saattohoitoystäville, jotka ovat tehneet vaitiolositoumuksen, kertoo diakoni <strong>Eveliina Mäki</strong>.</p><p>Alkunsa toiminta sai kuntalaisten toiveesta. Vapaaehtoistyöntekijöiden kokoonkutsujana toimii seurakunta.</p><p>– Meillä on myös yhteinen WhatsApp-ryhmä, jonka kautta ihmisiä kutsutaan mukaan saattohoitotilanteisiin, Eveliina Mäki kertoo.</p>.<p>Saattohoitoystävänä toimimiselle ei ole määritelty sääntöjä. Monella ryhmässä toimivalla on kuitenkin kokemusta kuoleman kohtaamisesta joko oman läheisen kohdalta tai työelämästä.</p><p>– Oikeastaan tärkeintä on se, että oma elämä on tasapainossa, Ora kuvailee.</p><p>– Ja se, että osaa kohdata ihmisen, Henna Mäki jatkaa.</p>.<p>Saattohoitoystävinä jo useaan kertaan toimineiden Henna Mäen ja Oran mukaan kenenkään ei tarvitse pelätä jäävänsä yksin saattohoitotilanteessa.</p><p>– Meitä on ollut paikalla kaksikin kerrallaan, tukemassa toisiamme. Itse koen, että kuolemaa ei tarvitse pelätä. Se on osa elämää ja kaunis hetki, jossa on kunnia olla mukana. Kuoleman jälkeen ihmisestä välittyy rauha, Ora kuvailee.</p>.<h2>Jokainen kokemus on erilainen</h2><p>Saattohoitoystävät ovat olleet mukana saattohoitotilanteissa pääasiassa Lappajärvellä toimivissa hoivayksiköissä, mutta vapaaehtoistyöntekijän tukea saa myös sellaisiin tilanteisiin, joissa saattohoito tapahtuu kotona.</p><p>– Hoivayksiköissä asuu myös sellaisia ihmisiä, joiden läheiset eivät asu paikkakunnalla ja esimerkiksi silloin meitä on pyydetty mukaan, Ora kertoo.</p><p>Saattohoitoystävän kutsumisesta päätöksen tekee joko omainen tai potilas itse.</p><p>– Työskentelen itse hoivayksikössä ja niissä asukkaan kanssa mietitään saattohoitotahtoa. Meistä jokainen suhtautuu asiaan omalla tavallaan. Keskustelussa pyritään käymään läpi itselle tärkeät ja merkitykselliset asiat, Henna Mäki kuvailee.</p> .<p>Saattohoitoystävät kehottavatkin ihmisiä pohtimaan jo ennalta, millaiset asiat ovat itselle tärkeitä.</p><p>– Sitä, mitä asioita toivoo viimeisiltä hetkiltään, olisi jokaisen hyvä miettiä, Ora toteaa.</p><p>Sen saattohoitoystävät ovat kokeneet, että tärkeintä on olla lähellä. Kuunnella ja tukea, niin omaisia kuin potilaitakin. Hoitotyöhön vapaaehtoiset eivät osallistu.</p> .<h2>Koulutusta ja vertaistukea</h2><p>Saattohoitoystävien toiminnan aikana vapaaehtoiset ovat saaneet vertaistukikokoontumisten lisäksi koulutusta. Viimeisimpänä kouluttajana on toiminut Henna Mäki, joka täydentää tällä hetkellä osaamistaan suorittamalla vanhustyön erikoisammattitutkintoa Sedussa.</p><p>– Valmistun maaliskuussa. Saattohoito on iso osa koulutusta. Koen, että se on asia, josta pitäisi puhua enemmän jo lähihoitajaopintojen aikana.</p><p>Erikoisammattitutkintoa opiskellessaan Mäki sanoo saaneensa paljon uusia työkaluja.</p><p>– Kerron saattohoidosta myös työpaikkani omaisten päivässä.</p>.<p>Kuoleman kohtaaminen on monelle pelottavakin kokemus. Saattohoitoystävät haluavat omalta osaltaan tukea ja auttaa vaikeassa tilanteessa.</p><p>– Kuolemasta ei puhuta ja se on monelle etäinen ja pelottava asia. Saattohoitoystävät haluavat olla omalta osaltaan antamassa tukea näissä tilanteissa, Ora kuvailee.</p><p>Mukaan toimintaan ovat tervetulleita myös uudet vapaaehtoistyöstä kiinnostuneet. </p><p>– Yhteyttä voi ottaa minuun, diakoni Eveliina Mäki sanoo.</p>